A/N : katsaus alkuun, ei vielä varsinainen luku - näettepä millä mallilla asiat ovat ficin alkaessa.
***
Kotikolossa
Oli aurinkoinen iltapäivä, ulkona oli lämmin ja kesäinen ilma. Kotikolon piha oli kuitenkin tyhjä, kukaan ei mennyt kauniin kesäiseen ulkoilmaan.
Sisällä oli hiljaista, keittiön pöytä tulvi astiavuorista, olohuone oli sekainen ja pölyä leijaili ilmassa. Olohuoneen pöydällä lojui kaatuneita viini- ja tuliviskipulloja.
Rouva Weasley nukkui huoneen sohvalla käpertyneenä vilttien alle. Herra Weasley suuteli vaimoaan poskelle ja silitti tämän hiuksia lähtiessään töihin.
Ginny makasi huoneensa sängyllä ja katseli kattoa silmät lasittuneina. Ginnyn huoneessa oli avaamaton matka-arkku jonka hän oli tuonut Tylypahkasta koulun loputtua kuukausi sitten. Silloin oli käyty sota, joka päättyi Voldemortin tuhoon, ja monien läheisten kuolemaan.
Ginny tahtoi pyyhkiä sen päivän, illan ja yön mielestään, mutta ei pystynyt.
Kaikki mitä silloin oli tapahtunut, pyöri hänen mielessään jumittuneen filminauhan lailla.
Hänen äitinsä ei ollut entisensä sen yön jälkeen, Molly hukutti muistot alkoholiin, se oli ainoa tapa hänelle unohtaa totuus.
Arthur puolestaan raatoi töissään entistä kovemmin, ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ron oli muuttanut Hermionen kanssa yhteiseen asuntoon, eikä ollut enää kotona lähes ollenkaan.
He jaksoivat ajatella kaikkien tapahtumien jälkeen positiivisesti, Ginny ei tajunnut miten he pystyivät siihen.
Ron ei kuitenkaan joutunut näkemään tätä, mitä Ginny näki kotona: äidin horjuvan mielenterveyden ja alkoholismin, isän hukkuvan töihin.
Ronilla oli myös Hermione, ja he aikoivat mennä naimisiin syksyllä.
Hän ja Harry eivät palanneet yhteen taistelun jälkeen. Harry oli vaipunut omiin maailmoihinsa ja asui Kalmanhanaukiolla yksin. Ginny puolestaan oli lukittautunut omaan huoneeseensa, ja yritti paeta muistojaan.
George asui omassa asunnossaan myös, hän kyllä käy muutaman kerran viikossa Kotikolossa, mutta ei ollut enää oma itsensä. George ei enää vitsaillut kuten ennen, ei juuri nauranut. Käydessään hän on lyhytsanainen ja tyly.
Mikään ei ollut enää ennallaan, Fredin kuoleman jälkeen. Ginny huokaisi. Jälleen hänen mielessään pyöri kuva kuolleesta isoveljestään makaamassa Suuren salin lattialla kasvot ilmeettöminä. Ginny sulki silmänsä ja yritti olla ajattelematta sitä.
Bill asui edelleen yhdessä Fleurin kanssa simpukkamökissä, he saisivat syksyllä lapsen.
Charlie työskenteli Romaniassa ja lähetteli kirjeitä kuukausittain.
Hän lupasi viimeisimmässä kirjeessään tulla pian käymään kotona - Ginny ei uskaltanut kirjoittaa Charlielle kuitenkaan siitä, miten kotona olivat asiat nykyisin.
Percy asui myös nykyisin omassa asunnossaan, ja oli töissä ministeriössä. Hänen uransa oli huipulla, eikä ollut aikaa huolehtia vanhempiensa voinnista. Ginny edes muistanut, milloin oli viimeksi nähnyt hänet.
Samassa Ginnyn mietteet keskeytyvät, alakerrasta kuuluu kolahdus ja Mollyn voivottelua. Äiti oli jälleen kaatanut pulloja pöydältä noustessaan.
Ginny pyöri sängyssään yrittäen saada unta, hän heräsi joka yö painajaisiin, tai äidin itkuun olohuoneessa.
Lopulta Ginny avasi silmänsä todeten, ettei hän saisi nukuttua, ja nousi sängystään hoippuen. Hän ei ollut syönyt viimeaikoina juurikaan, ei tehnyt mitään mieli, eikä häntä
huvittanut juuri mikään. Kaikki näytti vain harmaalta - kuin päivät vain toistaisivat itseään tässä talossa.
Hän kääntää päänsä kuullessaan ikkunassa koputuksen – siellä on pöllö nokassaan kirje.
”Varmaan Charlielta jälleen..” Ginny mutisi ja aukaisi ikkunan ottaen kirjeen pöllöltä.
Ginny kohotti ihmeissään kulmiaan, kirjeessä oli Malfoyn vaakuna.
