Tässä tulisi sitten toinen luku. Toivon saavani nyt paljon enemmän kommentteja, ne auttavat minua paljon tekemään tästä paremman tai sellaisen kuin haluatte. Ideoitakin saa heittää. 
2. Luku
Tunsin itseni niin pieneksi. Edessäni seisoi valtavan kokoinen joulupukki. En voinut muuta kuin vähän naurahtaa, olihan tämä vähän koomista. Pukki ei nauranut yhtään, hän katsoi minua tuimasti. Pukki oli juuri keskustellut Bellan kanssa siitä ettei joulumaahan saanut tuoda ihmisiä. Bella oli kuitenkin vakuuttanut hänet. Pukki suostui lukemaan kirjeeni, muttei silti luvannut mitään sen enempää. Pukki oli tiukkana, joten en odottanut kovin hyvää vastaanottoa. Hän ojensi kätensä minua kohti, katsoin kättä monta sekuntia ihmetellen. Sitten tajusin hänen haluavan kirjeen ja annoin sen hänen käteensä. Pukki istahti isoon pehmeään tuoliinsa, otti lukulasit rintataskustaan ja avasi kirjeeni. Kylmä hiki valui selkääni pitkin ja käteni tärisivät. Bella otti kiinni kädestäni.
Rakas Joulupukki.
Tiedän ettet ota minua kovin avosylin vastaan, mutta yritän kertoa sinulle tarinani.
Remember those walls I built
Well, they are tumbling down.
Onnellinen elämäni oli vakaa, perheeni oli onneni. Sitten kaikki romahti, kaikki sirpaleiksi, enkä minä voinut tehdä mitään.
So what if it hurts me?
So what it I break down?
So what if this world just throws me off the edge,
My feet run out of ground
I gotta find my place
En voinut surra kaikkea mitä oli tapahtunut. En halunnut käsitellä sitä, pakenin. Löysin tänne.
Everywhere I'm looking now
I'm surrounded by your embrace
Baby I can see your halo
I know you're my saving grace
Täältä olen kuitenkin löytänyt uutta iloa, lohdutusta. Anna minun aloittaa elämäni täällä uudestaan.
Hiljaa pyytäen Edward.
Luettuaan pukki katsoi minua tyhjin silmin, otti lasit päästään ja kutsui minua kädellään hänen luokseen. Hän kietoi minut syleilyynsä ja sanoi ”Totta kai saat jäädä tänne, löydämme täältä paikkasi. Ja sano minua vain Buckiksi.” Bellakin yhtyi halaukseemme, jossain kaukana soi hiljalleen O Holy night.
*****
Buck sanoi, että voin tehdä töitä tallilla, hoitaen poroja. Bella oli viemässä minua talille, kun hän alkoi horjahdella. Otin hänet äkkiä kiinni käsivarsilleni ja nuuhkaisin hänen hiuksiaan.
”Oletko kunnossa? Meinasit kaatua.”
”Mm… joo olen. Ei tässä mitään hätää. En vain ole juonut tarpeeksi, kun jännitin sinun jäämistäsi.” Bella hymyili ja irrottautui otteestani. ”Suo anteeksi, mutta taidan mennä mökkiini ja lepään vähän.”
Bella käveli hiljalleen pois ja minä jatkoin tallille. Ovesta astuttuani sisään kuulin jonkun laulavan kauempana. Lähdin kulkemaan ääntä kohti. Se oli miehinen ääni, mutta todella koskettava. Kappale alkoi selventyä ja tunnistin sen Beyoncen Halo –kappaleen, mutta joulusovituksena.
”Hei, olen Edward. Uusi talliapulainen ja kyllä ihminen.” hymyilin tervehdykseksi.
”Hui kun säikähdin, olin niin omissa ajatuksissani. Terve Ed, olen kyllä jo kuullut sinusta. Täällä tieto kulkee valoa nopeammin. Minä olen Jasper, tallin paras ja johtava työntekijä tai oikeastaan se ainoa, toiselta nimeltään The Boss tai siis Jass. Tervetuloa remmiin.”
”Voisin varmaan ottaa sinusta mallia ja voit varmaan neuvoa minua tässä hommassa. Ja onko täällä sallittua laulaa tuollaisia hittibiisejä?”
”Kyllä autan, olemme tästä lähtien viralliset paita ja peppu. Ja tietysti täällä saa laulaa mitä vain kunhan ne ovat joulusovituksia. Tulehan tänne, niin näytän miten Petteriä hoidetaan.”
Koko päivän Jass opasti porojen hoidossa. Nyt olen mielestäni jo todella hyvä hoitamaan poroja. Jass sanoi kylläkin, että olen vasta alussa, mutta tässähän sitä opitaan. Minulla on koko loppu elämä aikaa. Omalla vastuullani oleva poro on Kilinä. Se on aivan mahtava, todella kiltti ja ymmärtäväinen. Kilinä on toinen suklaanruskea poro, se toinen on Petteri ja sen takia he ovat todella hyvää pataa.
*****
Tallilta lähdettyäni kävin hakemassa puodista jouluteetä Bellalle. Menin Bellan mökille ja menin omatoimisesti sisään. Hän istui hämärässä olohuoneen nojatuolilla eikä näyttänyt kovin hyvin voivalta.
”Hei, anteeksi jos häiritsen, mutta toin sinulle teetä oloasi helpottamaan.”
”Oi kiitos paljon, mutta ei olisi tarvinnut.” hän sanoin yrittäen samalla nousta pystyyn.
”Ei! Nyt istut siellä ihan rauhassa. Minä laitan meille teetä.” Laitoin veden kiehumaan ja keräsin pipareita pieneen koriin. Kaadoin teet kuppeihin ja vein tarjoilun olohuoneeseen pikkupöydälle.
”Kiitos paljon, tämä on oikein hyvää.” Bella kiitti.
”Et näyttänyt kovin hyvin voivalta, joten ajattelin tämän helpottavan oloasi. Olet ehkä tulossa kipeäksi, kannattaa ottaa rauhallisesti.”
”Ed, minulla on oikeastaan kerrottavaa. Minä todella olen sairas, sinun ei kannata liikaa kiintyä…”
”Kiintyä? Pyh! Tietysti kiinnyn, flunssaa on liikkeellä, ei sinun kannata siitä huolta kantaa. En minä sinua hylkää yhden flunssan takia, olen silloin vain sinun tukenasi. Parin päivän päästä tämä on jo ohi.”
”Eikä kun…”
”Niin joo, kannattaakohan sinun tulla flunssaisena sinne huomisiin Jouluvitsiäisiin. No katsotaan sitä sitten huomenna, yritä nyt vain levätä. Hyvää yötä.” Nousin ja annoin pusun Bellan poskelle.
”Öööh…aa joo, yritän. Öitä.” Bella vastasi punaisena ja vaisusti. Minä lähdin omaa huonettani kohti, oli jo myöhä.
Huoneessani valmistauduin nukkumaan. Kävin läpi kaikkia päivän tapahtumia. Olin oppinut paljon uutta. Harmillisesti Bella oli sairastunut, mutta tauti paranee kyllä pian. Huomenna on Jouluvitsiäiset. Ne ovat joulumaan perinne, ne järjestetään kerran kuussa. Kaikki saavat nosta lavalle ja kertoa uudet parhaimmat vitsinsä. Ne ovat kuulemma todella hauska ja yhteishenkeä nostattava tapahtuma. Kömmin sänkyyni ja yölampun valossa näin yöpöydälläni perhekuvani. Otin kuvan käteeni ja kuljetin sormeani vanhempieni ylitse ja tutkailin heidän piirteitään. Aivan samat kuin ennenkin. Hymyilin, he eivät olleet muuttuneet, mutta yksi kyynel vierähti silmänurkastani. Kuivasin sen ja annoin hyvän yön suukon kuvalle ja laitoin kuvan pöydälle.
*****
Iltapäivällä Bellalla oli jo parempi olo ja lähdimme Jassin kanssa Jouluvitsiäisiin. Bella oli laittanut päälleen kauniin punaisen mekon, jonka alareunaa reunusti valkoinen pörrökangas. Hiukset oli letitetty kauniisti kahdelle letille. Menimme istumaan pöytään aika lähelle esiintymislavaa. Tilasin meille kuumaa glögiä ja tähtitorttuja omenahillolla. Jass ja Bellakin aikoivat esittää parhaat vitsinsä.
Ensimmäisenä sai esiintyä Buck, no loogisesti. Hän nousi lavalle ja taputteli maireasti mahaansa.
” Mitä tapahtui tontulle, joka hukkasi tupsulakkinsa?
-Jäätyi korva tunturilla.”
Ha hah, todella hyvä. Pukki aloittaa tonttuvitseillä, hyvä veto ettei kerro itsestään. Seuraavana vuorossa olikin Jass. Noustessaan lavalle hän kompastui portaisiin ja kaatui nenälleen. Koko Sali repesi nauramaan, Jass nousi nolona ylös.
”Noh, tämä kuuluin esiintymiseeni, aloitan rennosti. Mutta sitten itse vitsi: Kuka on Petteri Punakuonon perässä laukkaava poro? –Rudolf Ruskeakuono, se on yhtä nopea kuin Petteri, mutta pysähtyy hitaammin.”
Bella on seuraava, hän nousi keveästi lavalle ja rykäisi pienesti mikkiin.
” Miksi joulupukki meni psykiatrille?
-Hän ei enää uskonut itseensä.”
Bella sai valtavat aplodit ja hän sanoi vielä mikkiin ” Isä muista uskoa pukkiin tai hän ei tuo lahjoja. Eikun ainiin, minähän se sinun lahjojen tuojasi olenkin. Rakastan sinua.”
”Minäkin sinua, otathan rauhassa, ei sinun tarvitse niiden lahjojen kanssa riehua.” Buck vastasi.
Viimeisenä lavalle nousi Joulumaan orkesterin johtaja.
”Mitä eroa on basistilla ja joulupukilla? Vain toisella on lahjoja.” Orkesterin basisti rykäisi tahallaan kuuluvasti. Kaikki naurahtivat. ”Sitten vielä siltä varalta, että Pukki häviää, niin tiedämme mistä hän on kadonnut: Muori ja Pukki pelasivat joulupalloa. Pukki hävisi, etsinnät jatkuvat edelleen.”
Isot aplodit kuuluivat kaikille ja ilta jatkui muuten yhdessä olona. Buck oli tyytyväinen illan vitseihin. Ne eivät olleet niin härskejä kuulemma kuin yleensä ovat olleet. Buck liittyi pöytäseuraamme. Joimme ja söimme hirveästi ja kerroimme toisillemme muita vitsejä. Nauroimme paljon ja yhdessä olomme tuntui todella hyvältä. Heistä oli tullut todella hyviä ystäviä minulle ja minusta tuntui siltä että tänne kuuluin. Kaikki rakastivat minua ja antoivat minulle elämän täällä. Aukko sydämessäni alkoi parantua.
Täällä on jonkin verran piilolukijoita. Antakaahan itsestänne jotain elonmerkkiä. 
