Title: Harmitonta
Author: Hopeaprinssi
Beta: -
Raiting: S
Genre: Romance, fluff
Pairing: Ron/Seamus
Warnings: Slash
Disclaimer: Hahmot ja maailma ovat Rowlingin käsialaa
Summary: Seamus,
Minä rakastan sinua
A/N: En tiedä mitä sanoisin tästä. Tästä voi olla montaa mieltä, ja tämän voi ymmärtää monella tapaa, enkä aio rajata sitä kertomalla omia mielipiteitäni. Kommenteja kuulisin taas mielelläni.
Osallistuu tietenkin FF100-haasteeseen, sanalle 093.Elonkorjuu (93 to go!!)
Harmitonta
Ron piirsi kiemuroita Seamusin selkään. Hän kuljetti sormiaan toisen pojan niskasta aina alaselkään asti, kiemurrellen kuin käärme toisen iholla. Aurinko lämmitti kylmien sormien jättämät jäljet nopeasti pois.
Seamusin käsi huljui vedessä, liikkui hiljaa laituria vasten liplattavien aaltojen tahdissa. Pojan poski lepäsi karheita lautoja vasten, ja hänen hiuksensa olivat valahtaneet silmille. Kylmät väreet lävistivät kehoa Ronin kosketusta seuraten, saivat ihon kananlihalle minne vain toinen koski.
Väsynyt, vanha radio soitti musiikkia jota kumpikaan ei kuunnellut, ja pilvet loivat taivaalle kuvioita, joita kumpikaan ei katsonut. Tuuli leikki poikien hiuksilla, humisi korvissa, ja teki toisen hengityksen kuuntelemisesta vaikeampaa.
Ronin sormet liukuivat Seamusin niskaan, lipuivat auringon kultaamien hiusten lomaan, kutittivat.
”Ron?”
Sormien liike hidastui, ja kohta Seamus tunsi kasvot omiensa vierellä, huulet korvallaan.
”Hmm?”
Seamusin kasvoille nouseva puna oli suloinen, makeampi kuin kesän parhaat mansikat. Hampaat purivat alahuulta, ja hiljainen ääni tuntui katoavan tuulen mukaan.
”Rakastatko sinä minua?”
Seamusin vatsassa muljahti ja varpaat kipristyivät kasaan kun hengitys hänen korvallaan katkesi hetkeksi, sormien sulkeutuessa tiukemmin hiusten ympärille. Seamus ei uskaltanut katsoa Roniin, vaan tuijotti auringossa kimmeltävää vettä, joka leikitti pinnalla kelluvia lumpeita hilpeästi. Seamus ehti laskea kuuteen ennen kuin ote hänen hiuksissaan heltyi taas, ja hän tunsi posken vasten omaansa.
”Kyllä”
Kuiskaus jäi roikkumaan ilmaan, eikä tuuli vienyt sitä pois. Seamus uskalsi hengittää vasta kun toinen poika oli vetäytynyt kauemmas ja piirteli taas hajamielisesti paljaalle selälle.
Seamus
Poika värähti, pysähtyi odottamaan. Kylmä sormi lepäsi hänen selällään, täristen hetken kevyesti, ennen kuin jatkoi matkaansa.
Minä rakastan sinua
Aurinko lämmitti kylmien sormien jättämät jäljet nopeasti pois.
(A/N: Kommentteja..?)