Title: Onnistumisen iloa
Author: Farena
Genre: Drama
Paring: Ei
Raiting: S
Summary: Höpsis Minerva, näet jo näkyjä. Uudestaan, vielä ei ole liian myöhäistä!A/N: Lyhyt ficci, nauttikaa tai älkää, kritiikki on pakollista.
-------------------------------------------
Minerva sinä pystyt tähän. Pystyt kyllä. Olet S.U.P.E.R.-oppilas. Sinä pystyt tähän.
Nuori Minerva seisoi peilin edessä. Ei, mitään muutosta ei ollut tapahtunut. Hänen kasvonsa olivat vieläkin omituisessa irveessä. Tiukan nutturan paikalla olivat kastanjanruskeat hiukset. Ryhtiäkin olisi voinut parantaa. Samat neliskanttiset lasit hänellä kuitenkin oli.
Yritä uudestaan. Nyt onnistut!
Hän veti kasvonsa samanlaiseen omitusieen irveeseen. Mitään ei tapahtunut. Vai olivatko hänen kyntensä hieman terävöityneet?
Höpsis Minerva, näet jo näkyjä. Uudestaan, vielä ei ole liian myöhäistä!
Ei mitään. Olisiko tämä ensimmäinen asia mitä huippuoppilas Minerva McGarmiwa ei osaisi? Tältäkö se siis tuntuu kun ei onnistu? Hän katsoi lohduttomana kuvajaistaan. Sama ihminen seisoi hänen edessään niinkuin viisi minuuttia sittenkin. Ehkä pitäisi luovuttaa. Ehkä pitäisi mennä ulos niinkuin muutkin. Nauttiman auringonpaisteesta.
Ei Minerva! Et saa luovuttaa! Yritä vielä kerran. Nyt!
Minerva ponnisti voimansa ja ajatuksensa yhteen asiaan. Alkaisiko jo tapahtua jotain? Äkkiä hän tunsi vajoavansa alaspäin. Ihossa pisteli, aivankuin siitä olisi tunkeutunut jotain ulos. Alaselässä tuntui omituiselta, aivankuin sinne kasvaisi jotain uutta. Minerva ei uskaltanut avata silmiään, ennenkuin tunne oli kokonaan ohi. Järkytyksen voimasta hän melkein lensi kumoon. Enää hänen edessään, peilistä ei tuijottanut nuori noita, vaan jokin pieni ja karvainen. Kissa jolla oli silmien ympärillä neliskanttiset kuviot. Tämä oli onnistumisen iloa.