Nimeke: Olenko sinulle mitään?
Kirjoittanut: Winga
Tyylilaji: draama
Paritus: tavallaan Albus Severus/Scorpius
Ikäraja: S
Lyhyesti: Sinä olet minulle rakkauden kohde, välittämisen perikuva, tärkeys. Olet kaikkeni, ei minulla enää ole muuta. Olet meri ja maa, ajatukset symbioosissa.
Vastuuvapaus: Row'n hahmoja, otsikko Taika-ankan
Kirjoittajalta: Kiitokset Taika-ankalle uskon valamisesta ja otsikon keksimisestä.
Osallistuu FF100:n 20. Väritön
Olenko sinulle mitään?
Minä olen sinulle mitä? Kuolema välitilassa, ihastus aivolohkoissa, perhoset mahanpohjassa? Olenko sinulle merkityksellinen, välitätkö minusta pätkääkään?
Sinä olet minulle rakkauden kohde, välittämisen perikuva, tärkeys. Olet kaikkeni, ei minulla enää ole muuta. Olet meri ja maa, ajatukset symbioosissa.
Joka kerta nähdessäni sinut mietin, mahdatko huomata minua. Tai kiinnittää minuun sen kaltaista huomiota, jota minä sinuun kiinnitän. En usko, että olen ei mitään, olen ainakin riitatoveri, kinastelukumppani ja vastus joka ikisessä asiassa. Olemme kuin isämme, ainakin minun isäni kertoman mukaan.
Osoitan omaa kiintymystäni keinoin, joita pidettäisiin vihana, inhona. Loitsin, haukun, nimittelen. Ja tiedän, ettet tajua sen takana olevaa perimmäistä tarkoitusta. Sen tähden minä olen luihuisessa, et sinä. Sinä olet kuvitelmissani vain hyväuskoinen puuskupuh, vaikka isäsi muuta toivoikin.
Osaat peittää tunteesi tarkasti. Niinäkään hetkinä, kun mietit vastaloitsua, ei kasvoiltasi kuvastu ihastusta, inhoa, ärtymystä, olet vain tyyni ja rauhallinen, vakaa ihminen. Olet kasvoiltasi ilmeetön, osoitat vain keskittymistä asiaasi.
Minä en osaa, en niin hyvin, kietoa maskia kasvoilleni. Tiedän sen kuiskauksista, joilla muut kertovat huomioitaan eteenpäin, tavasta, jolla serkkusi ja veljesi minua katsovat. Tiedän sen tähden sinun saattavan tietää ajatukseni, mieleni. En silti muuta tapojani, en tahdo. En ainakaan ennen kuin saan tietää, mitä sinä minusta ajattelet.
Vaihdat loitsujasi joka kerran taistellessamme, olen huomannut sen. Olen ryhtynyt pitämään niistäkin laskua, nimeämään ne. Jokainen on erilainen, kaunis mutta yksinkertainen. Ennen ei olisi kukaan kuvitellut, että puuskupuh saattaisi olla niin taitava loitsuissa ja todella käyttää niihin aikaansa, mutta sinun tultuasi isäsi oppien kera, ei mikään ole ollut mahdotonta.
Olen huomannut tarkkaillessani sinua myös sen, ettet koskaan osoita kiintymystä liian tarkkaan edes veljellesi. Uskon Lajitteluhatun erehtyneen sen pistäessä sinut puuskupuhiin ja minut luihuiseen, muu ei voi selittää asiaa. En ymmärrä, kuinka sinusta voi mitenkään päätellä, että olet kiintynyt johonkin, välität tästä. Kenties olet erilainen heidän seurassaan. Tai kenties minä olen vain sinisilmäinen - tosin sen tiesinkin jo.
Isäni ei ymmärrä, miten tiedän sinusta niin paljon, miten saatan kertoa hänelle kaikki omituisimmat tapasi. Olen kuulemma päästäni sekaisin, vioittunut, vääränlainen yksilö. Olen hänen kaltaisensa, sekaisin Potterista, vääristä asioista välittävä. Mutta en silti välitä siitä, välitän vain sinusta.
Viime kuukausien aikana olen jopa antanut sen pienenkin tekemäni naamion kadota, loitsujen muuntua pelkiksi Karkotaseiksi. Ja sinä olet sentään sen huomannut. Mutten tiedä oletko ymmärtänyt, miksi, vaikkakin veljesi puheista luulisi sinun viimeistään ymmärtäneen.
Sinäkin olet rauhoittunut loitsuissasi, annat Karkotaseet -loitsun toisinaan viedä sauvasi, luovutat voittosi vaan et kunniaasi. Sitä sinulta ei vie kukaan. Koetat myös sanoa minulle jotakin aina toisinaan 'hävittyäsi', mutta sinut vedetään pois tilanteesta ja annat muiden päättää suunnan matkallesi.
Jos et saa sanottua asiaasi pian, minun täytyy kenties itse puuttua asiaan ja kertoa sinulle asioista, tunteistani. Kenties piankin, sillä minun täytyy saada tietää välitätkö minusta.
