Title: Helpommin sanottu kuin tehty
Author: Spidermonkey
Genre: fluff, humour
Pairing: Sirius/James (lukija voi itse päättää onko kyseessä ystävyyssuhde vai jotain enemmän)
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Summary: Sirius on vähän turhan kiintynyt kahviin.
Disclaimer: Kaikki kuuluu J. K. Rowlingille. Teen tätä ihan huvin vuoksi.
A/N: Tuli vain yhtäkkiä tällainen inspiraation poikanen, jota päätin ruveta työstämään. Katsotaan, mitä tuleman pitää. Tämä on ensimmäinen ficcini ikinä.
”James, oletko sinä hereillä?” Sirius kysyi viereisellä patjalla lepäävältä ystävältään. Oli leuto kesäyö ja nuoret viettivät yhdessä lomaansa Jamesin kesämökillä.
”Nyt ainakin olen. Mikä hätänä?” James murahti ja sai vaivoin aukaistua silmänsä.
”Tuota… minä en saa unta.” Siriuksen ilmettä oli hankala kuvailla. Hän onnistui samaan aikaan näyttämään sekä viattomalta että nolostuneelta.
”Tietenkään sinä et saa unta! Minähän sanoin, ettei kahvia kuulu juoda iltapalalla. Sinä saat kyllä kärsiä seurauksista ihan itse. Minä rupean nyt nukkumaan!” Tämän sanottuaan James sulki suurieleisesti silmänsä ja osoitti keskustelun päättyneen.
Sirius huokaisi. ”James”, hän kuiskasi anovasti. Sirius tuijotti Jamesia tummilla nappisilmillään kunnes tämä viimein avasi silmänsä ja otti sitten kasvoilleen suloisen koiranpentuilmeensä, jota Jamesin oli vaikea vastustaa.
”Äh, Sirius, hyvä on! Mennään ulos”, James tuhahti, mutta melko lempeästi. Siriuksen ilme kirkastui huomattavasti, kun hän katseli Jamesia pukeutumassa aamutakkiinsa.
***
”James, minua väsyttää. Voitko sinä keittää kahvia?”, Sirius mumisi aamupalapöydässä.
”Sinä et voi tarkoittaa tuota, Sirius!” James melkein huusi.
”Miksen muka voisi? Minähän keitin kahvia viimeksi joten nyt on sinun vuorosi”, Sirius sanoi vakavissaan, mikä oli omiaan lisäämään Jamesin kiukkua.
”Mutta, sinähän olet meistä ainoa, joka juo kahvia! Olisi eri asia, jos Remus olisi täällä, vaan kun ei ole!” Enää James ei vaivautunut pitämään ääntään matalana. Sirius turvautui taas koiranpentuilmeeseensä. Huokaisten James tarttui kahvipakettiin. Hän käveli ikkunalle ja työnsi sen auki.
”Mitä sinä teet?” Sirius kysyi kummissaan.
”Sinä pakotat minut tähän”, James kuiskasi ja viskasi kahvipaketin ulos ikkunasta. Sirius vetäisi salamana taikasauvansa housuntaskusta ja aloitti loitsun. Sehän oli tietysti kiellettyä alaikäiseltä, mutta kahvi oli Siriukselle liian arvokasta paiskottavaksi ympäri pihoja.
”Tulej…” oli ainoa asia, jonka hän sai ulos suustaan ennen kuin paketti jo makasi avonaisena nurmikolla keskellä ympäriinsä levinneitä kahvinporoja.
”Ei, ei!” Sirius kiljaisi. ”Miten sinä saatoit tehdä minulle näin? Hemmetin James! Ja minä kun luulin, että olet ystäväni… Minä menen nukkumaan.” Sirius lähti ja jätti Jamesin yksin keittiöön miettimään tekosiaan.
James lysähti pöydän ääreen. Syyllisyydentunne valtasi alaa hänen sydämestään. Entä jos Sirius haluaisi mennä kotiin? Entä jos hän ei enää suostuisi olla missään tekemisissä Jamesin kanssa? Miten James kestäisi sen? Sitä oli liian kauhea ajatella. Oli keksittävä jokin keino. Keino välttää tuho. James istui pitkään hiljaa ajatuksiinsa vaipuneena ennen kuin tajusi jotakin itsestään selvää: kaupat oli keksitty ja niistä sai kahvia. James oli juuri kohottautumassa pystyyn, kun Sirius astui ovenrakoon.
”Tiedätkö James. Saatat olla oikeassa”, hän sanoi. ”Minä juon liikaa kahvia. Ajattelin, että voisin ehkä lopettaa sen.” Hetken kuluttua hän painoi päänsä ja lisäsi punastuen:
”Sinun avullasi James.”
”Oletko sinä tosiaan sitä mieltä? Etkö olekaan enää vihainen minulle?” Huojennus kuulsi Jamesin äänestä.
”Tietysti minä olen sinulle vihainen”, Sirius sanoi kasvoillaan Jamesin lempi hymy, ”mutta lepyn heti, jos lupaat auttaa minua.”
”Minä lupaan auttaa sinua!” James huudahti oitis. Niin iloinen hän oli. Sirius syöksyi halaamaan ystäväänsä äärimmäisen kiitollisena.
”Olet paras ystäväni”, hän sanoi.
”Minä tiedän.”
***
”James”, Sirius kuiskasi patjaltaan.
”Mitä nyt taas? Etkö sinä koskaan voi vain antaa minun nukkua?” James kysyi. Hänen äänensä ei ollut kireä, vain uninen.
”No kun, minä en taaskaan saa unta”, Sirius sanoi kasvoillaan jälleen sama erikoinen ilme.
”Miten se on mahdollista? Ethän sinä ole juonut kahvia koko päivänä.”
”Itse asiassa minä luulen että se johtuu juuri siitä”, Sirius totesi aivan kuin se olisi itsestäänselvyys.
”Nyt en taida aivan ymmärtää”, James sanoi hämillään. ”Miten ihmeessä se muka voi siitä johtua?”
”Minun päätäni särkee.”
”Ai jaa. Miksi?” James alkoi hämmentyä yhä enemmän. Sirius sen sijaan näytti melkein halveksivalta.
”James hei! Etkö sinä koskaan ole kuullut vieroitusoireista?”
”Nehän menevät ohi, eivätkö menekin?” James sanoi kuulostaen jo hieman huolestuneelta. Sirius naurahti taas ja sanoi:
”Kuule James. Minä luulen, että aamulla sinulla on edessäsi kauppareissu.”
A/N: Että tällainen tästä sitten tuli. Eikö kukaan uskalla kommentoida? Olisi kiva saada rakentavaa palautetta ja muutenkin kommenttia. Risuja? Ruusuja?
