title: Helmipuro
author: precious
rating: S – K-11 raapaleesta riippuen
/Angelina muokkasi ikärajaapairing: Narcissa/Marissa (olen käyttänyt tuota nimeä Lunan äidistä satasissani)
genre: romance, hieman hurt/comfort, drama, angst (ahdistuneisuus hyvin keskeisenä teemana) - ei kuitenkaan Iskunkiertokujamatskua!
word count: 7x100
summary: Kuvaa Narcissan ja Marissan suhteen kehityskaarta lapsuudesta viimeiseen kouluvuoteen. Suhde muodostuu sikäli erikoiseksi, että riippuvaisia ja tukahduttavia osapuolia tässä ovat molemmat. (Pahemman osapuolen voi päättää itse – minä kallistun enemmän Narcissan puoleen
)
A/N: Osallistuu raapalehaasteeseen aiheella Narcissa Malfoy, sekä FF-sataseeni Lovekivoista, kuudella sanalla. Taiteilijan vapautta käytetty aika rutkasti varsinkin pilkutuksen suhteen. Betaa ei ole, enkä myöskään tiedä, kuinka rosoista tekstistä tuli, sillä itse olen lukenut tämän jo niin monta kertaa, että se tietenkin on muotoutunut sulavaksi jo minulle
Älä pelästy ensimmäisen raapaleen rönsyilevää kieltä (olen tuosta ensimmäisestä vähän epävarma), helpottaa kyllä muissa raapaleissa, vaikka samaa tyyliä jatkavatkin. Ajattelin ensin Iskunkiertokujaa, mutta en kyllä miellä tätä sittenkään niin angstikamaksi – ja koska ikäraja on kuitenkin K-15, laitan tämän tänne. Ps. Rakastan kommentteja, rakentavia tai ei. Antakaa myös armoa, tämä ficci sisältää ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan kirjoittamani seksikohtauksen
1 Salpaan sydämesi Vaikka aamu oli valjennut sinä sunnuntaisena päivänä niin synkkänä ja sateisena, Marissa oli tiennyt heti. Aamu oli synnyttänyt vatsaan toivonhelmiä; ei korsijalkaisia jännityksen perhosia vaan toivonhelmiä – se päivä kirjoitettaisiin hilekynällä päiväkirjan kauniimmille sivuille.
Taivaanrakoutumassa leikkiminen oli Marissan lempipuuhaa, varsinkin spektrikulmassa ja värisolmiutumassa; juuri sinä päivänä hiiskahdustakaan päästämättä oli tyttö käynyt saappaillaan lätäkön reunalle Marissan luo ja puhunut ensi kerran.
”Hei”, oli hän sanonut; Marissa oli vain tuijottanut tytön väreilevää kuvajaista lätäkön pinnasta. Oli aukonut suutaan kuin kuivalle maalle joutunut kala – hei apua minä en saa henkeä täällä happityhjiössä.
Oli tiennyt, ettei enää koskaan kykenisi hengittämään kunnolla; niin kovin paljon helmiä. 1 ja puoli, Kiinni minussaHampaat hymyssään olivat kertoneet sen –
toivonhelmet soljuvat yhteenSilmät tumminta sineä –
meri syvimmässä kohdassaan kun omasi vain puroaHuulet punaista kultaa;
niin sinunkin mutta himmeämpää. Tyttö esittelee itsensä Narcissaksi. Hän muistuttaa Marissaa paljon, mutta polvistuessaan ei istu maahan. Hymy ei suinkaan ole virne, se on silmistä saakka huokuvaa hämykeijunhymyä. Viimeistään leuan aristokraattisesta asennosta lapsikin muistaa isän kertoneen toisenlaisista puhdasverisistä –
Marissa he asuvat kartanoissa kylpevät marmorissa ja heidän verensä on puhtainta kaikista. Marissa istuu puhumatta ja tietää, miten se tulee olemaan;
Marissa Narcissalle kutsuttu paras ystävä, Narcissa Marissalle oikeasti. Narcissakin tulee välittämään mutta väärin ja ei tarpeeksi; houkuttelemaan suohon hämykeijun lailla.
2 Ikuisesti Tylypahkan pikajuna viheltää lähdön merkiksi. On kuulasta ja kirpeää – ilmasta saattaa haistaa uuden kouluvuoden, jännittyneisyyden, uusien kirjojen tuoksun.
Narcissa istuu nenä kiinni junan lasissa, poraten katsettaan asvalttiin, kenkiin ja tuulen riepottelemiin lehtiin, ja vaikka Marissa ei voi nähdä, hän tietää että myös väkijoukon satoihin kasvoihin – Druella ei tule hyvästelemään.
”Hei Marissa!”
Narcissan tulinen katse siirtyy oviaukkoon, Michelleen; Marissan serkkuun, sitten suoraa Marissaan;
tiedät kyllä mitä ajattelen. Hymy leviää Narcissan kasvoille kun ovi vedetään kiinni Michellen nenän edestä; tule viereeni, piirrän sydämen kämmeneen -
mutta miksi hän saa olla muiden kanssa vaikka Marissa ei. ”Aina ystäviä” ; ja hymy leviää molempien kasvoille.
3 Ruosteisista Seitsemännen kerroksen vessassa ovat putket olleet rikki niin kauan kuin kukaan saattaa muistaa, vesihanat ruostuneita ja käyttökelvottomia – siellä pystyy itkemään kenenkään kuulematta ja tuijottamaan käsiinsä; tällaistäkö elämää kämmenpohjien viivat ovat minulle ennustaneet.
”Lainaisitko huulipunaasi?”
”Toki.”
Ja peilailua;
voi enhän minä ole tätä värisävyä jo tuijottanut kuin tuhannesti.
Marissakin katsoo, mulkaisu ja korkea ääni; ”Cissyä pelottaa, koska
se on varmaan rakastunut Cissyyn, niin Cissy arvelee.”
Ei välitä ennen kuin ja huolimatta silti rakastaa;
älä usko heidän puheitaan ja Marissa Narcissalle kutsuttu paras ystävä, Narcissa Marissalle oikeasti.Marissa ei voi oppia hengittämään eikä ainakaan Narcissan avulla, mutta Narcissa voi estää häntä tukehtumasta.
4 TukehtuminenTuuli heittää hiukset sekaisin ja lämmin kevätpuhuri tuulettaa pisamaisia kasvoja. Sellaisista keväistä kerrotaan usein, vehreitä nurmikoita ja kuulaita iltoja - kevyitä suudelmia ja kun ollaan piilosilla niin
kuumia huuruisia ja päähän nousevaa tupakkaa; ja sitten pysähdytään miettimään, että kuinka moni meistä oikeasti onkaan kokenut mitään sellaista.
Lucius hymyilee Marissalle ja tuulelta ja auringoltakin hän sen huomaa, ja silti ajattelee vain Narcissan pienien helmihampaiden jälkiä kaulalla - jos joku tulisi sanomaan hänelle, että
sinä tulet vielä itkemään sydämesi ulos rinnasta, nauraisi hän vain päin tämän kasvoja.
Viikon kuluttua Lucius kuiskii Narcissan korviin. Narcissa kokoaa hiukset sykerölle niskaan ja antaa Luciuksen huulten vaeltaa kaulallaan.
5 TanssiHe ovat niin onnellisia, että Marissa ei kestä – hän ei tiedä, että miten päin olisi. Epätoivo jäystää koko vartaloa kuin krooninen kipu – niskassa noidannuoli, alaselässä lukko ja sormissa varmasti hypotermiaa.
En minä niistä tanssiaisista välitä, Narcissa tanssii Luciuksen käsivarsilla kiiltokuvamaisen kalpeana. Hiukset loistavat platinaa siinä missä Marissan kultaa. Suuren salin seinillä riippuvat köynnökset on punottu kevään väriloistosta;
niistä piti tulla meidän unelmaamme mutta minä muutuinkin unikuvaksi. Välillä Narcissa leijuu Marissan viereen hengästyneenä istuskelemaan, mutta ei koskaan viivy kyllin pitkään. Sitten poika korpinkynnestä kysyy Marissalta lupaa tanssiin.
Narcissa kiiruhtaa luokse ja kiskoo Marissaa käsivarresta;
käydään hakemassa juotavaa, minua niin janottaa. 6 PolteMakuusalissa kuuma ilma iskee kasvoille kuin tukahduttava peite. Tuliviskipullo kyljellään lattiamatolla ja myrtynyt Lucius taikajuomientunnilla; Narcissan kyyneleisiä kasvoja ei tarvittaisi kertomaan.
Narcissan kasvot Marissan käsissä; ensimmäinen pyyhkäisy ja kädessä puuterinjuova, toinen; kietoa kädet luisen ja höyryävän kuuman vartalon ympärille, kolmas; istua syliin ja neljäs; amorinkaaressa helmeilevä hikipisara. Viides ja Marissan huulet Narcissan omilla ja polte – molemmat kehot tärisevät kuin
horkassa kuumetta.
Marissa nojautuu Narcissan vartalon päälle hapuillen
huulia rintoja lantion kaarta – suudelmissa täyttymätön epätoivo, Narcissan sormet kylkiluilla
poltetta ja Marissan omat
Narcissassa kosteudessa sormi vaeltaa – täyttymys tulee vasta sormien kohdatessa dekolteella.
Selkä kaartuu ja iho viilenee joskus, mutta polte ei koskaan.
Raapaleet kirjoitettu FF-satasen sanoista:
1 Kuka? (76.)
2 Syksy (64.)
3 Rikki (71.)
4 Harhaa (
Oma valinta, 97.)
5 Sininen (15.)
6 Punainen (11.)
