Aww. Tämä oli jotenkin liikuttava. Tykkään siitä tropesta, että Harry häviää tai katoaa itse velhomaailmasta, joten sinänsä tää katoamistapaus kutkuttaa. Mutta enemmän tällä kertaa iski se ajatus, etten voi edes kuvitella, miltä tuntuu, jos läheinen katoaa. Ihan mielettömän vaikea tilanne, koska ei kadonnutta ihmistä voi samalla tavalla surra, koska hän ei ole todistettavasti kuollut. Tulee kyllä suuri sääli näitä tyyppejä kohtaan.
Lopun lisäys Ronilta oli kyllä hellyttävin <3