Leikitään sotaa (S)

[Hile]

// Alaotsikko: Sirius, Regulus

Kirjoittaja: Hile (ei betaa)
Tyylilaji: angst, drama
Henkilöt: Sirius, Regulus
Ikäraja: S
Lyhyesti: Sirius halusi aina leikkiä sotaa.
Ja lopuksi, hahmot sekä tapahtumapaikat kuuluvat Rowlingille enkä saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.

Kaikkihan lähti Imogen Heapin kappaleesta Hide and seek viime yönä ja tällainen siitä sitten tuli. Kommentit ovat aina suurten kiitosten arvoisia, samoin risut ja ruusut niiden yhteydessä.

LEIKITÄÄN SOTAA

Elämmekö me rauhaa? Sirius kysyy. Regulus antaa sen olla, valua ohi kuin mitään ei olisikaan. Ei vastaa, koska ei tarvitse. Ei totea mitään, koska kaikki on nyt paremmin. He ovat kaksi puolikasta toistensa teiden varsilla, he ovat kaksi poikaa tässä suuressa maailmassa.

Uskotko, että huomenna kaikki on paremmin?
En. Ei, Sirius ei usko. Ei, vaikka toinen haluaa vakuuttaa kaiken olevan hyvin, paremmin.

Olemmeko me sodassa? hän kysyy, koska ei tiedä muutakaan, mitä kysyä. Sirius katsoo, näkee valon taittuvan ikkunasta pölyiselle lattialle. Eikä Regulus tiedä, miksi sitä pidetään kauniina. Sitä, että vastausta ei haluta enää antaa.
Milloin sillä on ollut väliä?

Niin, milloin?

Äiti kun aina tapasi raahata heidät molemmat kadulta eteiseen, antaa korvapuustia ja laittaa ilman iltapalaa nukkumaan. Siriuksesta oli aina pidetty, se oli aina ollut ylempänä. Regulus oli aina tahtonut mennä mukana, olla kuten isovelikin.
Mutta heidät oli jaettu puolikkaisiin, eri lokeroihin, vieläpä oman tahtonsa mukaan. Kotona se oli ollut Regulus. Joka kerta Regulus, joka oli nähnyt kärsimyksen aiheuttamat arvet kalvenneella iholla.

Sodassa ihmiset kuolevat, Sirius sanoo kuin heillä ei olisi muita vaihtoehtoja. Kuin heidän elämänsä olisi uudelleen solmittu, katkennut lanka. Sota on käsite samalla tavalla kuin rauha. Kumpaan sinä uskot?

Sirius lukee ajatuksia, Sirius näkee lävitse, suoraan Reguluksen syvimpään toivoon. Rauhaan.

Sirius halusi aina leikkiä sotaa. Oikeuden puolustusta, alimiehitettyä voittoa, vääryyden kukistumista. Rintama oli aina näiden lattioiden alapuolella, näiden seinien sisäpuolella, tässä keskipisteessä.

Nyt Sirius tuhahtaa. Tuhahtaa uudestaan, mumisee puoli-itsekseen, nousee ja kävelee ikkunalle. Regulus yrittää muistella, miltä maisema näyttää täältä katsottuna, näkyykö ikkunasta kadulle vai sisäpihalle. Huomaako Sirius kiinni uurtunutta, haalistunutta peilikuvaa itsestään?

Regulus haluaa kuvitella, että kaikki on hyvin, sillä jos hän kuvittelee, he pelastuvat. Heistä tulee jälleen kokonaisia, yhtenäisiä veljiä.
Mutta sodassa ihmiset kuolevat liian aikasin. Kuolevatko hekin nyt?

Uskotko sinä mihinkään todelliseen? Sirius kysyy, kääntyy, katsoo uhkaavasti. Silmät, kiristyneet poskipäät ja olkapäille valuneet kiharat. He eivät halua kuulla vastauksta, sillä se on viimeinen.

Regulus nousee istumaan, ei uskalla katsoa. Alkaa tutkia maton kirjailuja, ja miettiä, miksi Sirius ylipäätään kysyi. Miettiä, onko sillä enää edes väliä. Minä uskon sinuun, hän kuiskaa. Silti hän tietää, ettei saa toista kääntymään, perumaan ennalta määrättyä kohtaloa. Hah, minä tiesin sen ja silti..., mutta sitä he eivät sano ääneen.

Regulus sulkee silmänsä, peittää korvansa, istuu vain hiljaa paikoillaan. Eikä kukaan koskaan hipaisekaan hänen hiuksiaan, avaa oveaan, lähdekään hänen elämästään. Kuinka se ei olekaan lopullista, kuinka se kestää sittenkin ikuisesti.

Leikitään sotaa. Sirius tapasi kuiskata, kiehnätä korvan juureen, kutittaa ja jahdata tuntikausia.
Rauhaa. Regulus tapasi huokaista, pidättää hengitystään ja luottaa, että kaikki olisi aamulla taas paremmin. Aivan kuten aina ennenkin.

[cadaverous]

Todella kaunis ficci. 

Pidän kirjoitustyylistäsi, sen ansiosta melko kulunut aihe pääsi taas kukoistukseensa. Tämä on yksi niistä syvällisistä tarinoista, joka ei paljasta kaikkia yksityiskohtia vaan jättää jotakin lukijan oman mielikuvituksen muovattavaksi.

Oikeuden puollustusta, alimiehitettyä voittoa, vääryyden kukistumista.

En huomannut muita kirjoitusvirheitä. Erittäin sujuvaa ja helppolukuista tekstiä, pysyin koko ajan kärryillä. Kiitos! 

[Cedrella Weasley]

söpö ficci. <3 tosin ekana luin ton otsikon, että "leikitään sorsaa"....  x-----DDD olisivat nyt sitten leikkineet sorsia! :--)))

regulus oli aivan ihana, sellainen "isoveli on mun sankari!", "musta tulee samanlainen kuin sirius!", "sirius rökittää sut senkin ilkeä poika!". siinä tuli jotenkin esille se, miten sirius oli se odotettu esikoinen ja joka oli aina paras, mutta kuitenkin niin, ettei regulus pitänyt sitä ongelmana. vaikka ehkä vähän harmittikin.

mitä mä tässä sönkötän? o.O ihan sama, totean vielä ties kuinka monennen kerran, että oli ihanan sujuvaa ja helppolukuista tekstiä. aihe mitä parhain, ja kaikkea. enkä löytänyt minäkään muita kirjoitusvirheitä kuin tuo "puollustusta", eli yksi ällä riittää. :---)))

[Hile]

cadaverous, kiitoksia paljon kommentoinnistasi (: Mukava kuulla, että sain tekstiin mukaan sekä selvyyttä, että aukkoja, jotka jättivät tuolle omalle mielikuvitukselle varaa. Olen aivan otettu myös siitä, että tätä kuvailee sinusta adjektiivi sana "kaunis". Kiitos kiitos.

Cedrella, leikitään sorsaa, todellakin :-D et voi usko (tai ehkä voitkin, sitä ei koskaan tiedä), miten mukavan synttäripäivän aloituksen sain eilen näitä kommentteja aamulla vilkaistessani. Etkä sä mitään ikinä sönkötä, sä puet mun ajatuksia sanoiksi juuri tuossakin kommentissasi.

Korjailen tuon ällän tuolta. Kiitoksia vielä molemmille!

[Ruskapoika]

Kaunis, yksinkertaisesti sanottuna kaunis. Sirius ja Regulus ovat henkilökohtaisesti todella llähellä miun sydäntä ja ihan innolla lukee melkein jokaisen heistä kirjoitetun tekstin pätkän. Varsinkin, kun heidän välinsä on kirjoitettu edes jonkinlaisella asteella toimivaksi sisarussuhteeksi. Nimittäin miulle se on ainakin jollain asteella todella tärkeää, koska eihän heidän suhteensa aina voinut olla sitä vihaa täynnä, kuten Rowin kirjotuksista on saanut kuvan. Kyllä siinä on pakko olla sitä vahvaa sisarusrakkauttakin mukana (ja ficcareiden mielissä vähän enemmäkin, kun pelkkää sisarusrakkautta <3).

Siun kirjotustyyli on todella kaunista. Se on elävää, kertoo paljon asioita, jättäen kuitenkin suurimman osan lukijan oman mielikuvituksen varaan. Se on aavistuksen runollista ja tuonne upotetut kursiivit oikein kruunasivat nuo kohdat painottaen niitä juuri sopivalla tavalla. Semmosta joka nostaa hymyn huulille ja laittaa lukijankin ajattelemaan todella mitä ficissä yritetään kertoa ja nostaa pinnalle. Se imi miut ainakin toden teolla mukaansa.

Ideoinnissa käytettyä kappaletta rakastan.! Imogen heap tekee aivan helvetin hyvää musaa ja se laulajan ääni on unelma <3 Hide and seek on ehkä Imogen heapilta yksi parhaimmista. Sen sanat on niin kauniit ja todellakin sopivat ainakin jotain kautta tähän ficciin. Antavat semmosta omaa säväystään tähän ja kappaletta kuunnellessa nous aivan uusia näkökulmia tästä mieleen. Nimi oli se houkutin joka sai miut tän avaamaan. Semmonen leikkisä ja samalla todella surumielinen. Kuten lopulta Reguluksen ajatuksetkin Siriuksesta tuolta rivien välistä luettuna.

Todella kaunis ja surumielinen iltapala. Kiitos tästä

[Hile]

Kiitos pitkästä kommentistasi Ruskapoika! Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, mikään sisarussuhde tuskin on ollut ikuisesti yhtenäistä vihaa toista kohtaan. Ja eihän pieni lapsi ketään tietoisesti osaa välttämättä vihata. Sirius oli ensin se toivottu ja Regulus vasta myöhemmin. Ehkä Regulus alkoi vihata isoveljeään, koska tämä jätti hänet yksin tekemään sen, mitä vanhemmat  alunperin toivoivat Siriukselta?

Mutta juu. Asiaan ja kiitoksiin. Olen tosiaan todella otettu näin pitkästä kommentista ja siitä, miten sain tällä lukijan ajatukset liikkeelle. Hide and seekin sanoitus todellakin on, kuten Imogen Heapin kappaleiden yleensäkin, kauniit. Ihana kuulla, että tuo kappale nostaa uusia näkökulmia kokonaisuuteen.

Kiitokset siis vielä kommentistasi (:

[Eulalia]

Tämä tosiaan on kaunis. Rakastuin ihan totaalisesti kuvailuusi, se on todella kevyttä vaikka vellookin raskaassa aiheessa. Joku tuolla edellä sanoi tämän olevan kulunut aihe, jonka olet saanut jälleen kukkimaan, ja olen ihan samaa mieltä hänen kanssaan. Olet tehnyt Siriuksesta ja Reguluksesta sekä sota/rauha -aiheesta todella freesin ja alakuloisesta pohjavireestä huolimatta kovin suloisen tulkinnan. Pidin myös paljon repliikkien ujuttamisesta tekstin sekaan kursivoituina, sait sen toimimaan hyvin ja sait myös siten tekstistä todella eheän kokonaisuuden. Jotenkin tuntuu, että tuollainen ratkaisu saattaisi helposti muuttaa kerronnan sekavaksi, mutta ainakin sinä onnistuit ihan nappiin. Mitä muuta enää voisi sanoa, kuin kiittää kauniista lukukokemuksesta?

Eulalia

[Hile]

Onpa tässä mennyt kauan. Vihdoin kerään aikaa vastatakseni kommenttiisi, Eulalia. Pitkään mietin, uskallanko repliikit jättää kursivoiduiksi, mutta hyvä, että ne jätin, kun niistä kerran pidit. Juu, Reguluksesta ja Siriuksesta kirjoitetaan yllättävän paljon ja siksi omat teksini varmaan meinaavatkin jäädä pöytälaatikkoon näin aluksi. Suuri kiitos vielä kauniista kommentistasi ja kaikista sen sanoista ♥