Title: Kuoleman äärellä
Author: Jordan
Beta: Ei ole, kertokaa, jos sen huomaa.
Paring: L/J
Raiting: S
Disclaimer: Kaikki on Rowligin, enkä saa rahaa.
Warnings: Ficci sisältää 2 murhaa ja tarina ei ole aivan oikean juonen mukainen.
Summary: Lauantai-iltana 31. lokakuuta 1981.
A/N: Kuulin radiosta tän biisin, eli Phil Collinsin You’ll be in my heart ja siitähän kaikki lähti liikkeelle. Idea oli päässäni loistava, mutta en oikein onnistunut saamaan sitä paperille. Toivottavasti saatte kuitenkin luettua ja kaikenlainen palaute olisi toivottavaa.
”James”, Lily kuiskasi.
”Mitä nyt, kulta?” James kysyi ja katseli ylpeänä sylissään hymyilevän Harryn pyöreitä lapsenkasvoja.
”Ulkona.”
James kääntyi katsomaan vaimoaan ja näki tämän kasvoilta puhtaan järkytyksen.
”Mitä on ulkona, rakas?” James kysyi pala kurkussaan.
Lily nosti käden suunsa eteen estääkseen kiljahdusta. Hänen silmänsä olivat suuret kauhusta.
”Ovella”, Lily sanoi nyt, eikä James ollut koskaan kuullut hänen ääntään tuollaisena.
”Tiedät-kai-kuka, hän on täällä. Eihän sen pitänyt olla mahdollista”, Lily sanoi kääntyen vihdoin mieheensä päin.
James erotti selvästi kyyneleet Lilyn poskilla.
Come stop your crying
It will be all right
Just take my hand
Hold it tight
“Katso minua silmiin”, James sanoi selkeällä äänellä ja peitti hyvin pelon sisälleen.
Ja Lily katsoi. James hymyili rauhallisesti ja painoi huulensa kiinni Lilyn otsaan.
”Meidän pitää olla rohkeita nyt”, James sanoi, ei vaativalla äänensävyllä, vaan suojelevasti. Lily nyökkäsi kuin unessa. Hän luotti Jamesiin, James ei antaisi hänelle tapahtua mitään pahaa.
I will protect you
from all around you
I will be here
Don't you cry
“Sinun… sinun pitää ottaa Harry”, James sanoi ja työnsi vauvan Lilyn syliin.
”Kuuntele nyt tarkkaan, ota Harry ja juokse pakoon. Kovaa. Senhän sinä osaat, kun pakoilit minuakin niin monta vuotta”, James virnisti. Lily ei pystynyt naurahtamaan.
For one so small,
you seem so strong
My arms will hold you,
keep you safe and warm
This bond between us
Can't be broken
I will be here
Don't you cry
Ovi potkaistiin sisään. James kääntyi salamannopeasti vain nähdäkseen lordi Voldemortin liidunvalkeat, kylmyyttä kuvastavat kasvot.
”Lily, juokse, minä pidättelen häntä!” James huusi ja ryntäsi kohti Voldemortia.
Lily juoksi ainoaan suuntaan, mihin huoneesta pääsi, yläkertaan. Hän kompuroi Harry sylissään, muttei pysähtynyt edes silloin, kun vihreä välähdys valtasi koko olohuoneen.
'Cause you'll be in my heart
Yes, you'll be in my heart
From this day on
Now and forever more
You'll be in my heart
No matter what they say
You'll be here in my heart, always
Lily tiesi, että pakeneminen oli turhaa ja hän kuuli jo Voldemortin askeleet rappukäytävässä.
Hän puristi vielä viimeisen kerran poikansa rintaansa vasten ja asetti sitten vaaleansiniseen kehtoon, tehden senkin viimeistä kertaa.
"Ei poikaa, ei poikaa, minä pyydän, ei poikaa!" Lily sanoi kyyneleet silmissään, kun hän aivan liian pian näki pitkän, mustiin pukeutuneen miehen edessään.
"Väisty sivuun, tyhmä naikkonen... väisty sivuun, nyt...!” Voldemort sanoi kireällä äänellä, josta ei voinut erottaa yhtään inhimillistä tunnetta.
"Ei poikaa, minä pyydän, tapa mieluummin minut -" Lily pudisti raivokkaasti päätään ja antoi kyyneleiden virrata poskilleen.
Why can't they understand
the way we feel
They just don't trust
what they can't explain
I know we're different but,
deep inside us
We're not that different at all
And you'll be in my heart
Yes, you'll be in my heart
From this day on
Now and forever more
Jokaiselle kyyneleelle oli tarkoitus. Lily itki Jamesia ja Harryä, itseään myös. Hän itki sitä, minkä tiesi odottavan. Kuolemaa.
Vielä kerran Lily anoi Voldemortia säästämään hänen poikansa. Hänen ja Jamesin pojan. Mutta James oli kuollut jo. Pelkästään se oli jotain, mistä Lily ei tulisi ikinä selviämään. Jos Harrykin menisi, Lilyllä ei olisi mitään syytä elää. Eikä hänen tarvitsisikaan. Hän ymmärsi sen muutaman sadasosan ennen kuin vihreä välähdys vaati jo toisen uhrinsa saman illan aikana. Lily ehti vain kiljaista, sitten hänen vartalonsa valahti elottomana maahan. Viimeisenä äänenä tästä maailmasta hän kuuli Voldemortin kimakan naurun, mutta hän ei ajatellut sitä. Hän ajatteli Jamesin kasvoja. Kasvoja, joista hän näki, että kaikki oli kunnossa. Ettei hänen tarvitsi pelätä, koska James oli aina siellä suojelemassa häntä.
Don't listen to them
'Cause what do they know
We need each other,
to have, to hold
They'll see in time
I know
When destiny calls you
You must be strong
I may not be with you
But you've got to hold on
They'll see in time
I know
We'll show them together
Ehkei se olekaan niin kauheaa, kuolema nimittäin. Tai ehkä se on, mutta vain kuolleiden eloonjääneille läheisille. Ehkä Lily näki Jamesin uudestaan rajan takana ja juoksi tämän syliin nauraen. Ehkä he saisivat vihdoin olla kietoutuneina toisiinsa, niin kuin he olivat aina halunneet, ikuisesti. Ehkä rakkaus tosiaan on vahvempi, kuin Avada kedavra. Ehkä - ehkä.
'Cause you'll be in my heart
Yes, you'll be in my heart
From this day on,
Now and forever more
Oh, you'll be in my heart
No matter what they say
You'll be in my heart, always
Always
