12. luku"Ei, ei, ei... Ei voi olla totta..." Jackie mumisi kasvot kiinni tyynyssä. "Ei hän voi olla..."
Paiskattuaan oven kiinni Fredin nenän edestä, Jackie oli hyppännyt sängylleen ja aloittanut itsensä piinamisen. Hänen tunteensa olivat sekaisin. Fredin katse oli ollut aivan selvä. Siitä ei voinut erehtyä. Jackie halusi silti uskoa toisin.
"Hän vain oli ystävällinen, ei muuta", tyttö uskotteli itselleen, "mutta, mitä jos hän on ihastunut minuun tai jopa rakastunut?" Tämä ajatus sukelsi Jackien ajatuksiin varkain, vaikka hän yritti pitää sen kaukana mielestään.
"Kohtelen häntä normaalisti, enkä anna hänelle minkäänlaista toivon kipinää... Niin on parasta", Jackie päätti lopulta ja nousi ylös sängyltään.
***
Alakerrassa Lupin ja Tonks juttelivat kiihkeästi. Heidän äänensävynsä olivat hermostuneita.
"Sinä et ymmärrä, elämä minun kanssani on vaarallista, liian vaarallista..." Lupin sanoi totisesti katsoen suoraan Tonksin silmiin.
Tonks ei luovuttanut:"Minä en välitä, Remus! En välitä! Rakastan sinua..."
"Rakastan" -sanan kohdalla näytti jo siltä, että Lupin antaisi periksi, mutta hänen ilmeensä muuttui äkkiä yhtä vastustelevaksi kuin ennen.
"M-minä... Ei, ei..."
Keittiön suljettuna ollut ovi avautui vauhdilla. Ron juoksi puolijuoksua sisään. Huomattuaan, että hän oli luultavasti keskeyttänyt jotakin tärkeää, hän punastui korviaan myöten ja peruutti pois keittiöstä samalla mumisten:"Anteeksi, ei ollut tarkoitus... Minun todellakin pitäisi uskoa Hermionea... Koputtaa... Mennessään keittiöön..."
Lupin hymähti tyhmästi ja käänsi katseensa takaisin Tonksiin. Naisen silmissä paistoi kyyneleitä.
"Hei... Älä nyt ala itkemään..." Lupin rauhoitteli kömpelösti.
"Lopeta..." Tonks sopersi ja lähti keittiöstä.
Lupin jäi tuijottamaan kohtaa, missä Tonks oli hetki sitten istunut. "Mitä minä nyt tein?"
Keittiön avautui jälleen. Lupin katsahti odottavasti ovelle päin. Hänen pettymyksekseen ovesta ei tullut Tonks, vaan riemusta hyppivä Harry.
"Vapautettu kaikista syytteistä!" Harry huusi iloisesti.
"Sepä hyvä", Lupin sanoi ilottomasti.
Harryn ilo haihtui ja hän katsoi kysyvästi Lupinia:"Mikä hätänä?"
"Ei mikään..." Lupin vastasi lyhyesti ja häipyi samasta ovesta, mistä Harry oli juuri saapunut.
"Olipas kiva vastaanotto... Jackie ottaa minut varmasti paremmin vastaan.." Harry ajatteli nopeasti ja lähti juoksujalkaa kohti Jackien huonetta.
Matkalla häntä vastaan tuli Ginny. Kukas muukaan.
"Minua ei erotettu!" Harry hihkui Ginnylle. Tyttö hymyili säteilevintä hymyään.
"Hienoa! Mahtavaa! Tiesin, ettei sinua eroteta", Ginny sanoi ja hyppäsi Harryn kaulaan. Harry näytti hetken yllättyneeltä, mutta toipui järkytyksestä nopeasti ja kietoi kätensä Ginnyn ympärille.
"Öhöm..."
Jackie oli saapunut paikalle ja katsoi nyt Ginnya murhaavasti. Ginny hymyili pirullisesti takaisin yhä kiinni Harryn kaulassa.
"Ai, Jackie. Arvaa mitä! Minua ei erotettu. Olen vapaa!" Harry sanoi Jackielle tajuamatta, että äskeinen saattoi näyttää hyvin epäilyttävältä.
"Aijaa. Sepä kiva", Jackie vastasi tylysti ja lähti samaan suuntaan, mistä oli tullut.
"M-mitä? Hetkonen! Tuo ei ollut sitä, miltä se näytti", Harry änkytti tajuttuaan tilanteen.
Jackie ei kuunnellut. Kyyneleet karkailivat jälleen hänen poskilleen. Hän ei ollut tarkoittanut luovuttaa näin helpolla, mutta Harry tuntui olevan onnellisempi omanlaisensa kanssa.
Hän käveli huoneeseensa mitään sanomatta. Hän ei edes vastannut Hermionen iloiseen tervehdykseen.
Kaikki oli romahtanut.
Myönnetään, myönnetään... Tää oli lyhyt! Mut yritetään olla välittämättä siitä..?
