Apua, kun tässä on taas kestänyt!
Mutta siis, tässä olisi nyt osa 5! Biisinä tällä kertaa
Ed Sheeranin Cold Coffee, joka on muuten ihan mahtava biisi, joka jokaisen kannattaa kuunnella!
Jamesin näkökulmasta, kuten jo varmaan aavistelittekin!
Mutta joo, kirjoitusvirheista otan taas täyden vastuun ja mielissäni olisin, jos niistä ilmoitelisitte!
”Lily!” huusin hänen peräänsä, kun hän jatkoi juoksemista. Kun hän katosi kulman taakse, käännyin katsomaan taakseni. Jenny seisoi tyttöjen makuusaleihin johtavien portaiden yläpäässä ja katsoi minua tuimasti. Sanaakaan sanomatta hän kääntyi ja asteli takaisin makuusaleiin, joista oli selkeästi tullutkin, jättäen minut seisomaan kummastuneena muotokuva-aukkoon.
”No! Meneppäs siitä! En minä tässä kokopäivää aio auki roikkua!” Lihava Leidi kivahti. Hypäsin nopeasti sisään oleskeluhuoneeseen ja taulu heilahti pamahtaen kiinni.
Astelin ylös makuusaleihin päätäni puditellen. Naiset, kuka heitä ymmärtäisikään.
She's like cold cofee in the morning
I'm drunk from lastnight's whisky and coke
She'll make me shiver without warning
And make me laugh as if I'm in on a jokePäivä kului nopeasti tunneilla juostessa. Liemien tunnilla minut ja Sirius erotetiin ja jouduimme molemmat vaihtamaan paikkoja. Kuhnusarvio sijoitti meidät kahdelle vapaalle paikalle, sanoen, että vierustoverimme saisivat kyllä pidettyä meidät aisoissa.
Tyytyväisesti virnuillen Sirius käveli luokkahuoneen poikki ja istahti Jennyn viereen iskien tälle silmää. Jenny ei selvästikään arvostanut elettä, sillä hän vain loi Siriukseen kylmän katseen, ennen kuin palautti sen luokan edessä puhelevaan Kuhnusarvioon.
Raahasin tavarani Lilyn vieren ja avasin kirjani. Tänään meidän oli tarkoitus valmistaa totuusseerumia pareittain.
”No niin, voitte aloittaa!” Kuhnusarvio tokaisi ja palasi pöytänsä taakse.
”Jos sinä vaikka pistät noidankattilan tulille, niin minä etsin ainekset?” Lily kysyi katsomatta minuun päinkään. Nyökkäsin ja aloin laittaa kattilaa pakalleen sillä aikaa, kun Lily etsi aineksia. Pian luokka täyttyi liemien höyrystä. Minä ja Lily jatkoimme työskentelyämme hiljaisina.
”Mikset istu tänään Jennyn kanssa, kuten yleesäkin?” kysyin Lilyltä. Hän pysähtyi hetkeksi kesken liikkeen, ennen kuin jatkoi taas ainesten lisäämistä.
”Sehän ei sinänsä ole millään tavalla sinun asiasi, Potter...” hän sanoi vieläkään minuun katsomatta.
”Se voisi olla minun asiani, jos kertoisit sen,” vastasin virnistäen. Tiesin, että näsäviisauteni ärsyttäisi häntä, mutta silloin ainakin saisin hänestä ulos jonkin reaktion.
”Keskity vain siihen liemeen,” hän sanoi, luoden minuun yhden närkästyneen katseen. Virnistin hänelle ja olin aikeissa laittaa kaksisarvisen sarvesta mittaamani jauheen kattilaan, kun Lily nopeasti nappasi ranteestani kiinni.
”Kirjassa lukee kaksikymmentä grammaa, ei kaksi kiloa!” hän huudahti ja veti käteni mahdollisimman kauas kattilasta. Hänen kosketuksensa sai kylmätväreet juoksemaan selkäpiitäni pitkin ja jouduin peittämään suustani kuuluneen vinkaisun naurahduksella.
”Olisiko se nyt vaikuttanut niin paljoa?” naurahdin. Kiitin onneani, ettei ääneni pettänyt.
Lily pyöräytti silmiään ja mittasi jauheen uudestaan.
And you can stay with me forever
Or you could stay with me for now
And tell me if I'm right
And tell me if I'm wrong
Tell me if you need a loving hand
To help you fall asleep tonight
Tell me if I know
Tell me if I do
Tell me how to fall in love
The way you want me to
Tuntien loputtua istuimme oleskeluhuoneessa takan edessä olevilla muhkeilla nojatuoleilla. Remus, joka oli noin tunti sitten pääsyt pois sairaalasiivestä, oli päättänyt hukuttaa meidät kaikki kirjoihin yrittäessään takoa päähänsä kaiken, mitä meille oli päivän aikana opetettu. Sirius istui laittialla ja taitteli paperilennokkeja, jotka hän taikoi lentämään ympyrää Remuksen pään ympärillä. Peter istui Siriuksen vieressä ja ketseli silmät kiiluen, kun tämä laittoi yhden lennokeista tökkäämään Remusta ohimoon.
”Kuutamo hei! Lopeta jo tuo pänttääminen! Olet varmaan oppinut jo enemmän kuin minä, vaikka olin tunneilla!” Sirius marisi. Remus loi häneen kuivahkon katseen.
”Leikkisit Matiksen kanssa ja antaisit minun opeskella,”hän vastasi. Sirius avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta Remus keskeytti hänet. ” Ja jos haluat jonkun isomman leikkikaverin, niin Hagridilla on varmasti sinulle aikaa.”
Sirius jäi aukomaan suutaan kuin kala kuivalla maalla, sillä aikaa kun minä nauroin hänen hämmentuneelle olemukselleen. Peter yhtyi nauruuni hiukan myöhöhässä ja Remus virnuili Siriukselle kirjansa yli.
”Naurakaa vaan!” Sirius sanoi ja mulkoili meitä, saaden meidät nauramaan vain kovemmin. Hento ykähdys kuitenkin sai meidän huomiomme kiinnittymään punapäähän, joka seisoi takanamme.
”Sopiiko liittyä seuraan?” Lily kysyi silmäillen meitä hiukan varuillaan. Sirius loi minuun yhden oudon katseen ennen kuin vastasi Lilylle myöntäsävästi.
Lily istahti maahan tuolini eteen, Peterin ja Siriuksen viereen. Hän nojasi selkänsä tuoliani vasten, avasi kirjansa ja jatkoi kirjoitelmaansa anteeksiantamattomista kirouksista.
Istuimme hetken katsoen häntä ihmeissämme, ennen kuin Sirius jatkoi aikaisempaa puuhaansa saaden Peterin hihkumaan ja Remuksen ärisemään.
Saatuaan tarpeeksi lennokeista Remus taikoi taikajuomien kirjansa jahtaamaan Siriusta ympäri oleskeluhuonetta, yrittäen näykkiä tämän varpaita. Minä ja Lily lähes kiljuimme naurusta, kun Sirius kompastui omiin jalkoihinsa ja sai kivuliaan puraisun takapuoleensa.
Pyyhkiessäni naurunkyyneleitä silmistäni huomasin ilkeät katseet, joita Jenny heitteli suuntaamme.
I'll make it with coffee in the morning
But she prefers two lumps of sugar and tea
Outside the day is up and calling
But I don't have to be
So please go back to sleepSeuraavana aamuna istuimme Rohkelikkojen tupapöydässä aamiaisella. Olimme tavallista hiljaisempia, sillä Sirius oli pitänyt koko makuusalin hereillä pikkutunneille asti kysellen minulta Lilyn oudosta käytöksestä. Ainoa, jolla ei näyttanyt olevan minkäänlaisia ongelmia silmiensä auki pitämisessä oli Peter, joka oli siunatti Siriuksen kesätvillä unenlahjoilla.
”Mikäs pojat noin hiljaisiksi vetää?” Lily kysyi pelmahtaessaan paikalle. Hän istahti viereeni Remusta vastapäätä ja kaatoi itselleen teetä pöydällä olevasta pannusta.
”Sirius tunsi pakottavaa tarvetta kaivella ihmisten rakkauselämiä keskellä yötä...” vastasin ja kaadoin itselleni kolmennen kupin kahvia. Lilyn helisevä nauru täytti uniset korvani ja tunsin poskieni punehtuvan hiukan. Hän lisäsi teehensä kaksi sokeripalaa ja sekoitti sitä hetken ennen kun kietoi kapeat sormensa mukinsa ympärille ja siemaisi siitä. Tyytyväinen hymy kohosi hänen kasvoilleen ja hän kääntyi katsomaan minua.
”Älä ole niin äreä, James! On kaunis päivä, menisit vaikka lentämään!” hän sanoi. Ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan Sirius puuttui puheeseen.
”Älä viitisi, Lily. Kukaan ei mene lentämään, jos toinen vaihtoehto on nukkuminen,” hän sanoi ja kolautti päänsä pöytään. Heti perään hän voihkaisi, saaden Remuksen tirkumaan hänelle lehtensä takaa.
And stay with me forever
Or you could stay with me for nowLily vietti koko loppupäivän kanssamme. Hän tottui nopeasti Siriuksen outoon huumoriin ja pääsi nopeasti jyvälle metkuistamme. Hieman ennen muodonmuutosten tuntia hän jopa kirosi Kalkkaroksen hiukset Rohkelikon punaisiksi ja näpäytti tälle kullankimalteiset raidatkin saaden koko käytävän kaikumaan Rohkelikkojen naurusta. Sirius kiljui naurusta vielä silloinkin, kun McGarmiwa antoi hänelle jälki-istuntoa, kieltäytyen uskomasta, että Lily oli kironnut Kalkkaroksen.
Ennen yrttitiedon tunteja hän kuitenkin katosi, jättäen Siriukselle loistavan tilaisuuden kuulustella minua. Paetakseni hänen kysymyksiään hiippaili salaa kasvihuoneiden taakse piiloon. Istuin siellä hetken silmät kiinni ja kuuntelin hiljaisuutta.
Silmäni räpsähtivät auki, kun kuulin läheltä ääniä. Hetken oli aivan varma, että Sirius oli löytänyt minut, mutta pian tajusin, että ääni ei ollut lähtöisin Siriuksesta, ei sen pahemmin koirana kuin ihmisenäkään. Hiivin lähemmäs kulmaa, jonka takaa äänet kuuluivat. Pian aloin jo erottaa sanoja, keskustelusta, joka kulman takana oli menossa.
”Hän ei ole sinun, Jenny!” kuulin Lilyn äänen sanovan. Jenny vastasi pilkkanaurulla ja sanoilla, joista en saanut selvää. Lilyn seuraavat sanat hukkuivat läähätykseen korvani juuresta. Käännähdin ihmeissäni ja huomasin tuijottavani suoraan suuren mustan koiran silmiin.
”Anturajalka, mitä hittoa? Ala painua siitä!” sanoin sille. Koira pudisti päätään ja nuolaisi poskeani.
”Sirius, mit-?” sanani keskeytyivät, kun tunnistin oman nimeni kulmantakana käytävstä keskustelusta. Molemmat, minä ja Sirius jähmetyimme ja jäimme kuuntelemaan.
”Huomaatko Lily, teet sen taas!” Jenny kivahti Lilylle.
”Miten niin taas?” Lily kysyi vihaisena.
”Niin, taas! Ensin se irlantilainen poika Rick ja nyt James!””Miten niin Rick? Enhän minä-!”
”Ethän sinä ikinä-!”
”Älä syytä minua, kun en ole edes tehnyt mitään väärää!” Lily kiljaisi peittäen Jennyn vastalauseet.
”Vai niin, no jätetään neiti
Täydelliyys omaan ylhäiseen yksinäityyseensä, koska muut ihmiset ovat
aivan liian epätäydellisiä hänen seuraansa, sillä
hänhän ei
koskaan tee mitään väärää.”
Kuuntelimme Jennyn loittonevia askelia hetken, ennen kuin kuulimme hiljaisen nyyhkäisyn ja vaatteiden kahahduksen, kun Lily lysähti maahan.Olimme Siriuksen kanssa ihan hiljaa, ennen kuin hän tökkäsi minua kunonollaan eteenpäin ja nyökkäsi kulman takana olevan Lilyn suuntaan. Kun en heti reagoinut, hän tökkäsi minua uudestaan ja vinkaisi. Mulkaisin häntä ennen kuin nousin seisomaan.
”Hyvä on, hyvä on, senkin typerä piski!” mumisin hänelle ennen kuin kävelin kulman taakse. Loin häneen yhden katseen käskien hänen painua mahdollisimman kauas ennen kuin käännyin katsomaan maassa istuvaa Lilyä.
And tell me if I'm wrong
And tell me if I'm right
Tell me if you need a loving hand
To help you fall asleep tonightHän oli kiertynyt pieneksi palloksi kasvihuoneen seinää vasten nojaten. Hän oli kiertänyt katensä polviensa ympäri ja painanuKävelin hitaasti hänen luokseen ja polvistuin hänen viereensä. Varovasti, kuin hän olisi hento lasiesine, laskin käteni hänen olkapäälleen. Hän hätkähti ja nosti katseensa minuun.
”J-James,” hän sanoi pienellä äänellä. Kyyneleet valuivat hänen poskillaan ja hänen kirkkaan vihreät silmänsä kiilsivät.
”Shh,” sanoin hänelle ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Silitin hänen selkäänsä yritäen saada hänet rentoutumaan ja pian hän pitikin rystyset valkoisina kiinni kaapuni selkämyksestä ja itki kasvot rintakehääni vasten. Istuimme pitkään samalla tavalla, ennen kuin keräsin tarpeeksi rohkeutta, nostin hänet käsivarsilleni ja lähdin kävelemään linnaa kohti.
Tunnit olivat alkaneet jo aikoja sitten, joten käytävät olivat tyhjiä. Matkamme jatkui keskeyttämättömänä aina neljänteen kerrokseen asti. Koko matkan Lily piti kasvonsa käännettynä rintaani vasten sanaakaan sanomatta ja aloin epäillä hänen nukahtaneen.
”Herra Potter, minekäs olette matkalla?” kysyi Dumbledore, joka asteli eteemme.
”Lilyllä ei ollut kovin hyvä olo, joten ajattelin viedä hänet makuusaleihin, professori,” vastasin. Dumblerore nyökkäsi ja katsoi käsivarsillani olevaa Lilyä ja hymyili hiukan. Hän katsahti minua ennen kuin totesi: ”Toivottavasti sinulla on suklaata matka-arkussasi, ettei sinun tarvitse lähteä hakemaan.” Hän vinkkasi minulle silmää ja jatkoi matkaansa vihellellen jättäen minut ihmissäni seisomaan keskelle käytävää.
Kun vihdoin pääsimme Rohkelikon torniin, jouduin viemään Lilyn poikien makuusaleihin, koska tiesin kokemuksesta, että tytöjenmakuusalien portaat eivät tulisi kohtelemaan minua hyvin.
Laskin Lilyn hellästi sängylleni ja irrotin hänen kätensä kaavustani. Hän kääntyi painamaan kasvonsa tyynytäni vasten samalla, kun minä kaivelin matka-arkkuani etsiäkseni suklaata. Valittettavasti huomasin, että suklaa varastossani oli käytnyt hiiri, tai tässä tapauksessa rotta, ja se loisti tyhjyyttään. Huokaisin ja nappasin kemien kartan Siriuksen yöpöydän laatikosta. Vedin viittani päällenij astelin sänkyni viereen katsomaan Lilyä. Hänen kasvonsa olivat vieläkin haudattuna tyynyyni. En voinut vastustaa kiusausta ja sipaisin hellästi hänen tulenpunaisia hiuksiaan. Vedin käteni pois ja käännyin lähteäkseni hakemaan suklaata Hunajaherttuasta, sillä vaikka aina välillä vitsailimmekin Dumbledoren olevan höpsö vanha ukko, en uskaltanut olla luottamatta häneen.
En ehtinyt ottaa askeltakaan, kun tunsin Lilyn nappaavan kädestäni kiinni.
”Älä jätä minua,” hän kuiskasi tyynyäni vasten.
”Menen vain hakemaan suklaata,” sanoin hänelle, mutta hän ei päästänyt irti.
”Älä jätä minu yksin,” hän sanoi kovempaa ja käänsi kasvonsa katsoen minua veilä hiukan itkemisestä punaisilla silmilään. Huokaisin ja istahdin sängyn laidalle.
”Tahdotko sitten tulla mukaan?” kysyin häneltä. Hän mietti hetken ennen kuin nyökkäsi, mutta ei vieläkään päästänyt kädestäni. Nappasin matka-arkustani vanhan, pienekis jääneen talviviittani ja annoin sen hänelle. Hän katsoi hetken minua ja sitten kättäni josta hän vieläkin piti kiinni.
”En minä juokse karkuun vaikka päästäisitkin hetkeksi irti,” sanoin hänelle pyöräyttäen silmiäni ja hymyillen hänelle hiukan. Hän katsoi minua vakavana.
”Lupaatko?” hän kysyi.
”Lupaan.”
Tell me if I know
Tell me if I do
Tell me how to fall in love
The way you want me toLily hymyili minulle pienesti ja päästi kädestäni irti. Hän veti viittani päällensä ja nappasi samantien uudestaan kiinni kädestäni. Naurahdin hänelle ja hän uskaltautui hymyilemään minulle leveämmin. Puristin hänen kättään hiukan ja lähdin johdattamaan häntä ulos makuusalesita, kohti kolmannen kerroksen yksisilmäistä patsasta.
”Minne me olemme menossa?” Lily kysyi, kun olimme kävelleet hetken. ”Viitoista päätellen emme ainakaan keittiöön.”
”Ei, me menemme ny käymään Hunajaherttuassa,” vastasin hänelle ja katsoin tarkkaan hänen reaktionsa. Hänen silmänsä laajenivat ja hän katsoi minua kauhuissaan.
”Mutta sehän on kiellettyä!” hän huudahti.
”Luuletko että keittiössä käynti ei ole?” vastasin hänelle virnuillen. Hän katsoi minua ymmällään. ”Älä huoli, Lily. Emme me jää kiinni,” sanoin hänelle ja heilautin kelmien karttaa hänen kasvojensa edessä. ”Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni.”
Lily katsoi hämmentyneenä, kun kartta alkoi piirtää itseänsä. Kun se oli piirtynyt pergamentille jokaista viivaana myöten Lily luki ääneen: ” Herrat Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara toimittavat apuvälineitä taikojen ilkitöihin ja ylpeänä esittävät: KELMIEN KARTTA.” Hän pudisteli päätään ja naurahti. ”Vai Kelmien Kartta. Menestyksenne salaisuus?”
”Yksi niistä monista,” totesin iskien hänelle silmää.
Kun vihdoin pääsimme kolmanteen kerrokseen katsoin kartasta, ettei kukaan ollut lähettyvillä. Kävelin patsaan luo, kopautin sen kyttyrää taikasauvallani ja kuiskasin: ”Halkhios!”
”Naiset ensin,” sanoin virnistellen Lilylle. Autoin Lilyn aukosta sisään ja pujahdin itse hänen jälkeensä. Päästyämme eroon liukumäestä jatkoimme matkaa tunnelissa kävellen. Lily kyseli minulta kaikkea Kelmien Kartasta ja ”typeristä lempinimistämme” kuten hän asian ilmaisi. Vastailin parhaani mukaan, yrittäen kuitenkaan olla paljastamatta liikaa, sillä en halunnut loukata ystäviäni lavertelemalla heidän salaisuutensa.
”Lily kuule, kun minä en oikeastaan voi kertoa,” sanoin hänelle pahoittelevasti, kun hän kysyi mistä Remuksen lempinimi tuli. Hän katsoi minua hetken, ennen kuin hymyili.
”Ei se mitään. Anteeksi, että utelin,” hän sanoi. Jatkoimme matkaamme hieman hiljaisimpina kuin aikaisemmin, mutta onneksi pian pääsimme käytävän päähän. Nousimme viimeiset portaat ennen salaluukkua, joka johtaisi Hunajaherttuan kellariin. Aloimme olla jo portaiden yläpäässä ja sanoin Lilylle: ”Varo päätäsi.”
”Mit-,”hän ei saanut sanottua kysymystään loppuun, kun hän kolautti päänsä luukkuun. En voinut estää pienen nauraduksen karkaamista huuliltani, mutta kun hän loi minuun kiukkuisen mulkaisun päälakeaan pidellen. Hymyilin hänelle ja siirsin hänen kätensä pois hiljalleen kohoavalta kuhmulta. Painon hellasti huuleni siitä vasten ja kuulin hänen henkäisevan hiljaa. Tunsin punan kohoavan kasvoilleni, mutta kun katsoin taas häneen huomasin, etten ollut ainoa punaposkinen tässä tilantteessa. Käänsin katseni nopeasti pois ja avasin luukun. Kävelimme nopeasti pois kellarista ja tulimme kassan takana olevasta ovesta ulos. Kassalla istuva harmantunut nainen, Sandra hymyili minulle lämpimästi.
”James! Mihinkäs sinä olet muut jättänyt?” hän kysyi naurahtaen.
”Tunnille,” vastasin hänelle virnistäen. Hän naurahti äänekkäästi ja heristi minulle sormeaan.
”Soosoo, tuhma poika! Mutta kukas on viehättävä seuralaisesi?” hän kysyi katoen Lilyä hymyillen. ”Onko tässä se Lily, josta Sirius sinulle aina keljuilee?” Lily katsoi minua aivan yhtä kysyvästi kuin kassalla istuva Sandrakin. Tunsin poskieni lämpiävän vaarallisesti. Naurahdin hiukan hermostuneesti.
”Mistäpä Sirius ei keljuilisi?” virnistin. Sandra kohautti olkapäitään ja naurahti. Käännyin Lilyn puoleen nopeasti, ennen kuin Sandra ehti kysellä lisää.
”Millasita suklaata sitä sitten ostetaan?” kysyin häneltä. Hän kohautti olkiaan ja kävelimme suklaa hyllylle valitsemaan suklaita. Viiden minuutin pähkäilyn jälkeen päädyimme ostamaan Hunajaherttuan hunaja sulkaata, jonka Sandra sanoi olevan uutuus. Maksoin sulkaan, vaikka Lily kuinka olisi halunnut maksaa sen.
”Haluatko jo koululle, vai menemmekö käymään kermakaljalla Kolmessa luudanvarressa?” kysyin Lilyltä. Hän näytti miettivältä ennen kuin vastasi: ”Jos minä saan maksaa.”
”Ei tule kuuloonkaan!” naurahdin, nappasin häntä kädestä ja aloin vetämään häntä Kolmea luudanvartta kohti.
”Mutta James!” hän sanoi ja veti minut paikoilleni. Huokaisin ja käännyin häntä kohti.
”Kuule Lily, tämä voi olla ainoa kerta kun saan sinut kanssani mihinkään, joten anna minun nyt olla herrasmies edes tämän kerran,” sanoin katsoen häntä syvälle silmiin. Häm katsoi minua silmiin ja avasi suunsa ilmeisesti esittämään jonkinlaisen vasta lauseen, mutta sulki sen sitten ja hymyili.
”Ensi kerralla minä maksan.”
'Cos I love the way you wake me upAstuimme suhteellisen hiljaiseen Kolmeen luudanvarteen. Pyysin Lilyä valitsemaan meille pöydän. Astelin kassalle ja soitin sillä olevaa kelloa kutsuakseni Rosmertan. Pian hän pyyhälsikin paikalle punaiset korot kopisten.
”James! Ompa mukava nähdä sinut taas!” hän sanoi iskien minulle silmää. Jäin hetkeksi miettimään, mistä kyseinen ele mahtoi johtua.
”Hei, Rosmerta. Kaksi kermakaljaa, kiitos,” sanoin hymyillen kohteliaasti hänelle. Rosmerta nosti kaksi pulloa tiskin alta ja kaatoi ne tuoppeihin. Maksoin juomat ja kiitin Rosmertaa.
”Koska vain, James, koska vain,” hän sanoi minulle ja isku uudestaan silmäänsä. Tunsin kylmienväreiden kulkevan pitkin selkääni, kun hymyilin hänelle hiukan väkinäisesti. Käännyin ja kävelin kohti pöytää, jossa Lily odotti minua. Kun pääsin pöydän luo hän loi katseen tiskin takana seisovaan Rosmertaan.
”Mikäs tuolla oikein on?” hän kysyi minulta.
”Jos totta puhutaan, niin ei mitään tietoa. En muista mitään viime kerrasta, kun oli täällä,” vastasin Lilylle, joka nauroi luoden Rosmertaan vielä yhden epäilevän katseen.
And for goodness sake, will my love not be enough?”Koska sitten oli se viimekerta, josta et muista mitään?” Lily kysyi minulta hetken kuluttua.
”Perjantina, koska lauantai-iltana oli keittiössä ja sunnuntaina....” annoin lauseen lopun hiljentyä olemattomiin, sillä tajusin juuri, kuinka vähällä olin ollut paljastaa Remuksen salaisuuden. Lily katsoi minua hetken oudosti ja se ahdisti minua hiukan.
”Mutta tuota, kertoisitko nyt mikä se juttu sinun ja Jennyn välillä on?” kysyin nopeasti vaihtaen aihetta. Lily jähmettyi hetkeksi ja tajusin kuinka väärän aiheen oli vailinnut. Lily veti syvään henkeä ennen kuin sanoi: ” Jennyn mielestä on väärin, että vaikka hän on ihastunut sinuun, sinä et pidä hänestä samalla tavalla ja haikailet minun perääni.” Hän katsoi minua silmiin, enkä minä oikein osannut sanoa mitään asiaan. ”Hänestä on myös väärin, etten minä anna sinua hänelle, koska olen itse ehkä hiukan ihastunut sinuun,” hän jatkoi ja punastui railakkaasti, mutta ei siltikään kääntänyt katsettaan pois silmistäni. ”Ja nyt hän ei puhu minulle, koska olen hänestä itsekäs narttu, joka haluaa omistaa maailman.”
Katsoin Lilyä silmät selällään ja yritin sisäistää sen, mitä hän juuri oli sanonut. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja antoi minun hukkua hetksi hänen silmiensä vihreyteen.
”En ole iha varma pitäiskikö minun kiljua riemusta vai etsiä Siriusta jostain kulman takaa nauramasta,” sanoin hänelle hiljaa. Lily purskahti raikuvaan nauruun.
”Sinä olet iha hölmö!” hän sanoi naurunsa keskeltä. Hymyilin hänelle. Äkkiä hän kuitenkin vakavoitui ja katsoi minua hiukan surulisesti.
”En silti tiedä aionko lähtä kanssasi ulos, koska en ole aivan varma haluanko luopua parhaasta ystävästäni,” hän totesi ja käänsi katsensa ulos ikunasta. Otin kiinni hänen pöydällä olevasta kädestään.
”Minä rakastan sinua,” sanoin. ”Eikö se riitä?”
Lily käänsi kasvonsa takaisin minuun ja hymyili.
Tell me if I'm wrong
Tell me if I'm right
Tell me if you need a loving hand
To help you fall asleep tonight
Tell me if I know
Tell me if I do
Tell me how to fall in love
The way you want me to”Sarvihaara!” Sirius huusi, kun hän tuntien jälkeen tuli oleskeluhuoneeseen. ”Lintasit sitten koko päivän! Olisit voinut edes ilmoittaa, jouduin olemaan Kuutamon pari ja kyllähän sinä tiedät ettei se sudenpoika tee mitään pahaa koska herra on niin- Au! Mistä hyvästä tuo oli, Kuutamo?!”
Remus käveli taysin tyynesti Siriuksen ohi tämän mulkoillessa Remusta pahasti ja pidellen ohimoaan. ”Ei nyt sentään tarvitse hakata kirjoilla, vaikka vähän kritisoitaisiinkin,” hän sanoi ja käveli minun ja Lilyn luo sohvalle. Hän katsoi meitä vähän epäileväisesti, ennen kuin palasi takaisin uuteen lempiharrastukseensa; Remuksen kiusaamiseen. Peter tuli viimeisenä ja istahti minun ja Lilyn jalkoihin ja hymyili meille hiirimäistä hymyään.
”Kiva nähdä teidät kaksi vihdoin yhdessä,” hän sanoi meille. Sirius lopetti pysähtyi oudosti kesken liikkeen ja kääntyi katsomaan meitä. Remus käytti tilauuden hyväksi ja taikoi Siriuksen kädessä olevan paperilennokin tökkäämään tätä sieraimeen, saaden Siriuksen kiljumaan yllätyksen tekaisesta kivusta ja meidät muut naurusta.
Tell me if I'm wrong
Tell me if I'm right
Tell me if you need a loving hand
To help you fall asleep tonightKiedoin varovaisesti käteni Lilyn vyötärön ympärille saaden hänet nojautumaan rintaani vasten. Painon kasvoni hänen punaisiin hiuksiinsa ja hengitin sisääni hänen kukkaista tuoksuaan. Hän nosti kätensä hiuksiini ja pörrötti niitä tavalla, jota oli aina sanonut vihaavansa. Saatoin enemmänkin aistia, kuin nähdä hänen hymynsä.
Kuulin Siriuksen päästelevan yökkääviä ääniä ja pian sen jälkeen valittavan kivusta, Remuksen ilmeisesti kolauttaessa häntä taas kirjalla.
~*~
Toivottavasti piditte!
Tämän jälkeen tulossa veillä yksi osa
(jonka lupaan julkaista ennen joulua! 
) Kommenteista olisin ikionnellinen ja niitä kirjoitusvirheitä saa ja pitää ilmoittaa, jos löytää!
