Alaotsikko: eka ficcini parituksena siis Hermione ja Viktor. Kommentoikaa please.
Nimi:Viimeinen suudelma
kirjoittaja:Ifirit(siis minä itse)
Betaaja:3mm1
Ikärajoitus:k-11
paritus:Hermione ja Krum
Genre:angst ja deathfic
Vastuuvapaus: en omista hahmoja paikat kyllä enkä saa tästä rahaa
Summary:Ensin on raivo ja masennus. Sitten viha ja suru. Lopulta unohdus
A/N:tein tämän lähinnä koska tätä pairingia en ole nähnyt.
ja taas on joku lukenu kommentoimatta... *surullinen*
// Ile lisäsi ratingin otsikkoon
Hermione makasi saaren kalliolla, joi ja itki. Hän oli menettänyt Viktorin.
Saari oli hädin tuskin viisi kertaa viisi metriä, mutta siellä Viktor ja Hermione viettivät yhdessä ollessaan paljon aikaa. Hän rakasti sitä paikkaa. Katkerat kyyneleet vierivät pitkin hänen kasvojaan, kun ikävät muistot tulvivat hänen mieleensä.
Miksi tämä kaikki tapahtuu? Hän nousi ylös. Minun ja Viktorin piti mennä naimisiin, mutta sitten Voldemort tuli ja tappoi hänet. Nyt hän vapisi jo kauttaaltaan itkusta ja pidätellystä raivosta. Miksi? Hän ajatteli katkeroituneena.
***
*poks* Hän kaikkoontui.
Ehdin miettiä tätä kotonakin. Hän ajatteli tuntiessaan pimeyden ahdistavan itseään. Ron on varmaan huolissaan, Harry samoin. He ovat olleet ainoita jotka ovat estäneet minua ampumasta itseäni. Hän tunsi pienen, katkeran onnen piikin.
***
Samaan aikaan Ronin ja Hermionen talossa oli synkeä keskustelu meneillään.
Paikalla olivat Luna, Neville, Harry, Ginny ja Ron. Hermionen tila huoletti heitä.
Viktorin kuoleman jälkeen Hermione oli ollut etäinen ja juonut sekä itkenyt paljon. Sitä oli kestänyt vuoden.
''Hän on kyllä vähentänyt juomista mutta silti hän on etäinen.Hän ei puhu juuri koskaan. Ja on joskus koko päivän poissa kotoa.'' Ron sanoi.
****
Viimeinen suudelmamme oli ihana. Hän tunsi pienen lohdutuksen siemenen kasvavan rinnassaan. Viikon päästä hän oli kuollut. Se hautautui suruun. Miksi. Hän sopi minulle täydellisesti. Miksi en saanut tappaa Voldemortia. Hän tiesi ettei voisi enää pidätellä raivoaan.
''Miksi?'' hän huusi itkien ja antoi raivonsa purkautua. Hän vajosi polvilleen maahan ja jatkoi itkemistään.
Kaikki tulivat ulos.
Ron meni halaamaan Hermionea,sulki tämän syliinsä
lohduttavasti.
''Miksi! Miksi sinä tapoit hänet. Toivottavasti joudut helvetin syvimpiin syövereihin,Voldemort! "
***
Viimeinen muisto jota hän ajatteli ennen nukahtamista, oli hänen ja Viktorin viimeinen suudelma.
***
Ensin on raivo ja masennus. Sitten viha ja suru. Viimeisenä unohdus.
The End
Rakentavaa voi antaa ja toivonkin.kuten sanottua ensimmäinen ficcini.
Kunniaa myös Betalleni
