Title: 'Humalassa, minäkö?'
Author: Pyörylä
Beta: ransu
Rating: S
// Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjäGenre: Drama, parodyTaiJotainHuumorii, one-shot
Characters: Lucius, (Draco)
Disclaimer: JKR omistaa kaiken Potter-aiheisen, Pyörylä ei omi tai saa tuottoa tekstistään, mutta kiittää mitä nöyrimmin hahmojen lainasta.
Summary:
I'm contemplating, thinkin' about thinkin' / It's overrated, just get another drink and Watch me come undone. Ts. Lucius ryypyllä.
A/N:
Albumihaasteeseen Robbie Williamsin biisi
Come Undone. Kommenttia saa jättää. Ai juu, ottakaa kepeä asenne lukemiseen! tai jotain
**
'Humalassa, minäkö?'Kuolonsyöjien juhlat venyivät taas aamun pikkutunneille. Lucius katseli örveltäviä kuolonsyöjäkumppaneitaan ja naurahti, vaikkei hän itsekään sen paremmin pystynyt kävelemään horjahtelematta. Lattiapahanen keinui niin ilkeästi. Toisin kuin muut, hän kuitenkin teki huojumisensakin tyylillä. Hän onnistui kerta toisensa jälkeen naamioimaan horjahduksensa tyylikkääseen venyttelyliikkeeseen tai istahtamaan tuoliin ja nostamaan jalan toisen päälle, aivan kuin se olisi ollut alun perinkin hänen tarkoituksensa.
"No niin, kuolonsyöjäystäväni. On aika vaeltaa kotiinpäin, alkakaa painua koloihinne siitä. Parasta jättää Severus ja hänen… ah… lämmin vieraanvaraisuutensa rauhaan tältä illalta."
Lucius jaksoi aina ihmetellä sitä, kuinka hyvään asemaan hän oli päässyt kuolonsyöjien joukossa, ja kuinka hän oli se, joka sai jakaa määräyksiä muille. Tai oikeastaan hän ei ihmetellyt, hän tiesi. Hän oli niin ylivoimainen muihin verrattuna, oli laji mikä tahansa. Tyyli, kauneus, rohkeus, pahuus. Uskollisuus. Kyllä, hän oli uskollinen; vaimolleen ja Voldemortille, sillä he molemmat tappaisivat hänet, jos hän joskus erehtyisi lähtemään jonkun vieraan matkaan. Eikä hän voisi sitä tehdäkään vaimolleen. Lucius hymähti, hänestä oli huvittavaa, miten hänen kuolonsyöjäkumppaninsa pitivät häntä niin kevytkenkäisenä ja typeränä, kun luulivat hänen käyvän vieraissa. He yllättyisivät varmasti, jos saisivat tietää kuka todellisuudessa määräsi kaapin paikan Malfoyn perheessä.
Mutta nyt oli aika lähteä kotiin, Narcissakin varmaan jo huolestui ja koko huomisen krapulapäivän saisi kuulla siitä, kuinka myöhään taas meni. Toisaalta olisi hän sentään
aikaisin kotona, Lucius hihitti kun tallusti ulos puutarhaan ja kaikkoontui. Hänen oli määrä ilmiintyä suoraan kotinsa edustalle mutta juovuspäissään osuikin sen läheiseen jästikylään. Aamuaurinko nousi jo vaaleankeltaisena kattojen ylle ja ensimmäiset kauppiaat availivat kauppojaan. Hän kirosi pitkään ja hartaasti, mutta päätti sitten lopulta kävellä loppumatkan kotiin.
Jo muutaman askeleen jälkeen hän luovutti. Kävely oli liian työlästä, kun katukin oli niin epätasainen. Ja Malfoythan eivät tee mitään työlästä. Lucius mietti mitä tehdä, mutta jopa ajattelu tuntui liian työläältä tähän aikaan aamusta. Ei ajattelussa sitä paitsi ollut mitään hyötyä. Mitä aivoilla teki, kun oli rahaa, jolla ostaa joku toinen ajattelemaan omasta puolestaan, ja taikasauva, jolla pakottaa joku ajattelemaan omasta puolestaan. Lucius tuhahti ärsyyntyneenä ja tihrusti ympäriinsä. Hänen silmäänsä osui puinen kyltti, jossa luki
Pub Beer House. Se kuulosti mukavalta paikalta hukuttaa viimeiset ja vähäisetkin ajatukset ja kerätä voimia kotiin kävelyä varten.
Paikka oli kumma kyllä auki vielä tähän aikaan aamusta, joten Lucius heilautti viittansa liepeet kynnyksen yli ja astui hämärään ja pinttyneen tupakan hajuiseen pubiin. Enää muutama asiakas istui juomassa viimeisiä juomiaan ja kaikki käänsivät katseensa uuteen tulijaan. Jästit eivät olleet tottuneet näkemään kaapuun ja viittaan sonnustautuneita ihmisiä kävelemässä ympäri pikkukyliä ja tunkeutumassa illan viimeisinä tunteina paikallisiin pubeihin, joten Lucius sai kaikilta kummastuneen katseen ja pieniä naurun tirskahduksia. Hän oli kuin ei olisi niitä kuullutkaan ja asteli ylväänä kohti baaritiskiä. Hän voisi kirota heidät kohta, mutta ensin hän tarvitsi yhden paukun.
Tiskille päästyään hänen ajattelunsa nosti taas päätään ja kysymys, miksi ihmeessä hän oli jästipubissa tähän aikaan aamusta, käväisi hänen mielessään. Kaikista maailman paikoista, hän oli päätynyt juuri jästipubiin. Voldemort ei koskaan sulattaisi tätä. Eikä varmaan Narcissakaan; Lucius pystyi vain toivomaan, että kun hän viimein pääsisi kotiin asti, hänen vaimonsa olisi turvallisesti unten mailla.
Lucius tutkaili juomalistaa ja ihmetteli erilaisten drinkkien nimiä. Valkovenäläinen. Jekkupatteri. Mitä kaikkea nämä typerät jästit keksivätkään! Yksi juomista kuulosti melkein loitsulta, joten Lucius päätti tilata sen.
"Cosmopolitan", hän sanoi baarimikolle. Tirskahtelu yltyi muuten hiljaisessa pubissa.
Lucius ei nyt todellakaan ollut sellaisella tuulella, että jaksaisi kuunnella typerien jästien naurunpurskahduksia, ja pilkkaa hän ei yleensäkään suvainnut muilta kuin Voldemortilta. Hän ei ymmärtänyt pilkkaa, joka kohdistui häneen itseensä. Hänhän oli täydellinen, Malfoyt olivat aina täydellisiä, joten mitä pilkattavaa heissä oli? Kaikkien olisi pitänyt vain ihailla heitä ja olla kateellisia. Malfoyden pilkkaaminen oli rikos, siitä sai aina rangaistuksen. Se oli hyvin erikoislaatuinen itsesuojeluvaisto, kurittaa pilkkaajia, koska he olivat väärässä. Koska Luciuksessahan ei ollut mitään pilkattavaa, eihän? Kun baarimikko toi juoman, Lucius otti siitä pitkän kulauksen ja kaivoi taikasauvan kaavustaan.
"En todellakaan olisi halunnut tehdä tätä, herrat hyvät", Lucius sanoi ja osoitti miehiä sauvallaan. Miesten hervoton naurunpurkaus loppui kuin seinään, kun Lucius sanoi mielessään taikasanan
Komennu.
"Tiedättekö mitä?" Lucius sanoi mairealla äänellä hiljaiseksi menneille ja tyhjään tuijottaville miehille, samalla kun katseli seesteisenä pitkin pimeän pubin seiniä, "Minä en
todellakaan ole sellaisella tuulella, että jaksaisin kävellä kotiin asti." Hän asteli lähimmän miehen eteen ja katsoi toinen kulma koholla häntä silmiin.
"Joten mitähän me keksisimme tuon pienen ongelman korjaamiseksi?"
***
Draco havahtui kovaan kolinaan, jota kantautui Malfoyn kartanon eteisaulasta. Hän arvasi isänsä tulleen kotiin, mutta ihmetteli millaista mekkalaa hän piti. Ehkä Lucius oli tuonut Lestranget mukanaan jatkoille. Draco hipsi sukkasillaan alakertaan johtaviin rappusiin ja kun pääsi lähemmäs, hän kuuli venyttelevä-äänistä käskyjenjakoa.
"Sulje ovi. Sinä, pyyhi kenkäsi. Laskekaa minut maahan. Ei tähän maton päälle, idiootit! Tuonne vaatenaulakoiden luo."
Draco tuli rappujen juurelle ja näki isänsä juuri laskeutuvan alas tuolilta, jota kaksi jästimiestä olivat kantaneet kuin valtaistuinta. Kaksi muuta jästiä pitivät kulkueen perää sylit täynnä erilaisia viinapulloja. Lucius horjahteli naulakkoja kohti kädet neitimäisesti koholla, kunnes pysähtyi, käännähti ympäri ja osoitti yhtä miehistä sauvallaan.
"Sinä, riisu viittani", Lucius sanoi ja komennutti tyhjään tuijottavaa uhriaan. Hetken mietittyään hän sanoi toiselle tuolia kantaneelle, joukon nuorimmalle miehelle: "Sinä, riisu vaatteesi."
"Isä?" Draco kuiskasi rappujen juurelta, "Mitä sinä teet?" Hän oli tottunut näkemään isänsä humalassa, mutta ei hän koskaan ennen ollut tuonut jästejä kotiinsa. Tämä oli jotain hyvin epätavallisen järjetöntä, juoppohulluutta. Tämä jopa ylitti sen kerran, kun Lucius oli sammunut riikinkukkojen aitaukseen vain viitta peittonaan viime vuonna.
"Koulutan jästejä, miltä näyttää!" Lucius sanoi ja sauvan heilautuksella sai pulloja kantaneet miehet jatkamaan matkaansa kohti viereistä kirjastohuonetta. Vaatteitaan riisuva jästi sai housunsa auki ja ravisti niitä nyt pois jalastaan.
"Mutta miksi sinä toit heidät
tänne? Meidän kotiimme!" Draco tivasi epäuskoisena ja seurasi isäänsä kirjastoon. Lucius lysähti sohvalle ja komennutti yhden miehistä tuomaan vodkapullon itselleen. Nyt vain alushousuissaan kulkeva nuorimies laskeutui polvilleen maahan Luciuksen eteen ja tiputti viimeisen vaatekappaleensa alas polviin.
"Draco, lopeta typerien kysely ja painu nukkumaan", Lucius sanoi ja heilautti vielä kerran sauvaansa. Yksi miehistä käveli kirjaston takan luo ja otti hiilihangon sen vierestä.
"Ja minä olen muka
sinun poikasi…" Draco huokaisi, puisti hitaasti päätään ja käänsi katseensa juuri kun hiilihangon hakenut mies kohotti sen alastoman miehen pakaroiden yläpuolella.
Come Undone
So unimpressed, but so in awe
Such a saint, but such a whore
So self-aware, so full of shit
So indecisive, so adamant
I'm contemplating, thinkin' about thinkin'
It's overrated, just get another drink and
Watch me come undone
They're selling razor blades and mirrors in the street
I pray when I'm coming down, you'll be asleep
If I ever hurt you, your revenge will be so sweet
Because I'm scum,
and I'm your son
I come undone
I come undone
So rock and roll, so corporate suit
So damn ugly, so damn cute
So well-trained, so animal
So need your love, so fuck you all
I'm not scared of dying, I just don't want to
If I stop lying, I'll just disappoint you
I Come undone
They're selling razor blades and mirrors in the street
Come undone
I pray when I'm coming down, you'll be asleep
Come undone
If I ever hurt you, your revenge will be so sweet
Because I'm scum,
and I'm your son
I come undone
So write another ballad,
mix it on a Wednesday
Sell it on a Thursday
buy a yacht on Saturday
It's a love song,
a love song
Do another interview,
sing a bunch of lies
Tell about celebrities that I despise
And sing love songs,
we sing love songs
so sincere
So sincere
Come undone
They're selling razor blades and mirrors in the street
I pray when I'm coming down, you'll be asleep
The young pretend you're in the clouds above the sea
I come undone
I am scum
Love your son
You've gotta love your son
Come undone
You've gotta love you son
Come undone
Love your son
I am scum
I am scum...