Title: Kolme unta
Author: Jennea
Rating: S
Pairings: Molly/Arthur ainakin.
Genre: Romance, fluff ja pieni drama.
Disclaimer: Hahmot ovat J.K Rowlingnin luomia, joten en omista heitä. Kappale ei myöskään kuulu minulle. En saa tästä korvausta.
Summary: Kolme Weasleyta näkevät unta rakkaastaan. Mutta kuka näkee kenestä?
A/N: Huoh, tuskailin niin pitkään, että minkälaisen ficcin kirjoitan albumihaasteen vikaan biisiin, joka on siis Anssi Kelan Jennifer Aniston. No biisissähän kerrotaan unesta, joten päätin ottaa sen ficcin ideaksi. Ja tämä osallistuu myös 3 kertaa kun -haasteeseen, 3 henkilöä, joista uneksittiin. Ja sitten F10, Weasleyn suku, sanalla Kuudes aisti. (Ja saanko hehkuttaa: albumihaaste on valmis! 10/10!)
Kolme unta
Katselet minua koulun pihalla. Huomaan miten hymy kohoaa kasvoillesi. Tunnen miten puna kohoaa minun kasvoilleni. Tuuli voimistuu ja se saa hiuksesi lentämään. Suloisella tavalla. Kauniilla tavalla. Nostat käden ja hetken luulen, että huiskautat kättäsi minulle tervehdykseksi, mutta vedätkin hiuksesi naamasi edestä pois. Käännät katseesi pois ja tunnen hieman pettymystä. En voi lakata katsomasta sinua. Kaikki muu on sumuista. Ihmisiä on ympärilläni ulkona, mutta näen vain sinut. Näytät yksinäiseltä. Jalkani lähtevät kuin itsekseen kävelemään, sinua kohti. Mikä minuun meni? Pysähdy, käsken itseäni. Mutta jalkani eivät välitä. He vain jatkavat. Enää kaksikymmentä askelta ja olen luonasi. Kymmenen. Apua, enää kahdeksan. Tunnen miten jalkani hieman hidastavat tahtia. Nyt on enää viisi askelta. Ne viisi askelta hupenee kauhistuttavan nopeasti ja huomaankin, että seison edessäsi. Nostat katseesi minuun ja näytät niin pieneltä, kun istut edessäni rappusilla. Aukaisen suuni ja sieltä kuuluu vain mörinää. Lopeta! Lopeta heti ja sulje suusi, senkin typerys. Suuni ei tottele aivojani. Katsot minua kummastuneena. Miksi minä mölisen? Miksi suustani ei tule vaikka sanoja: Olet kaunis. Nouset ylös ja katsomattakaan minuun käännyt pois. No niin. Siinä meni tilaisuutesi, toope. Äh, ole hiljaa.
“Ron! Ron!”
“Mi-mitä?”
“Herää!”
“Mmmm, mitä nyt?”
“Mikä sinuun oikein tuli?”
“Miten niin?”
“Mitä sinä oikein möykkäsit?”
“Se olet kyllä sinä, joka möykkäät, Harry.”
“Ei kun äsken. Kun olit unessa. Sinä huusit jotain.”
“Ai. Öh, tota. Mitä minä oikein huusin?”
“En saanut oikein selvää. Huusit ensin “Hermione” ja heti sen perään: “Äh, ole hiljaa!” Mistä ihmeestä sinä oikein näit unta?”
“No en minä tiedä. Kai minä - Öh. Taisin vain nähdä unta taas, että Hermione pakotti meidät opiskelemaan. Ja tuota, niin.”
“No sen ymmärrän. Sehän oli melkeinpä painajainen, vai mitä?”
“Öö joo, todellakin. Painajainen.”
“Tule mennään syömään. Äitisi huusi jo alakerrasta.”
***
“Huomenta äiti.”
“Huomenta rouva Weasley.”
“Kappas, huomenta pojat. Missä oikein viivyitte?”
“Minulla oli vain vaikeuksia saada Ron hereille.”
“Oliko hän taas tukehtua omaan sylkeensä?”
“Äh, ole hiljaa Ginny.”
“Heh, en minä sitä. Hän vain näki unta.”
“No et ole kyllä ainoa, joka ei saanut nukuttua, kun samassa huoneessa olija uneksi kova äänisesti.”
“Hermione, huomenta. Ja mitä oikein tarkoitat?”
“Tarkoitan Harry vain sitä, että tuo Ginny tuossa huusi jotain unissaan herättäen minut.”
“En minä mitään… huutanut. Näin vain unta… jostain.”
“Niin juuri. Kuulin vain kun huusit: Harry tule tänne!”
“Näitkö sinä minusta unta?”
“Ehkä… En ole varma. En muista tarkkaan. Taisimme tehdä läksyjä… tai jotain. Ja sitten sinä olit jossain. Ja minä sanoin… noin.”
“Neuvoni vain sinulle Ginny, että en suosittele laittamaan paahtoleivän päälle sokeria.”
“Oho! Hups… Tosiaan… Kiitos Hermione. En huomannut.”
“Juu, ei mitään. Ymmärrän. Oikein hyvin. Hajamielisyytesi.”
***
“Huomenta lapset!”
“Huomenta isä.”
“Huomenta herra Weasley.”
“Oih, täällähän on ihanaa aamiaista. Missäs se suloinen vaimoni on, joka nämä on loihtinut?”
“Äiti meni ulos.”
“Selvä. Kiitos Ginny. Minulla onkin hänelle asiaa.”
“Huomenta kulta.”
“Ai, huomenta Arthur. Sinäkin jo heräsit.”
“Totta kai. Miksi et herättänyt minua aamulla?”
“Nukuit niin syvästi.”
“No ei se ole ennen estänyt sinua herättämästä minua.”
“Sinä höpötitkin jotain unissasi?”
“Niinkö? Mitä minä oikein sanoin?”
“Kuulin vain kun toistit nimeäni.”
“No onhan se mukava nimi.”
“Mitä unta sinä oikein näit, höppänä?”
“Noh, me teimme siinä näin ja sitten otin sinusta kiinni näin ja sitten -”
“Arthur! Lopeta senkin. Omenat tippuivat maahan!”
“No nehän voi kerätä myöhemmin.”
“Totta. No mitä sinä siinä unessa sitten teit..?”
“No minä suutelin sinua näin… Ja sitten näin ja näin…”
***
“Korvasi punoittavat Weasley. Niin sinunkin Ginny.“
“Joskus toivon todella, että Hermione pitäisit sen suusi kiinni."
“Äh, Ginny. Älä äksyile. Anteeksi. Kunhan vain pelleilin.“
“Yök, äiti ja isä ovat läheisissä tunnelmissa pihalla.“
“No älä sitten katsele sinne Ron.“
“En minä katsellut, kunhan vain huomasin.“
“Heidänkin korvansa punoittavat.“
“Lopeta jo Hermione.“
******
Anssi Kela - Jennifer Aniston
On tehtaan äänet vaienneet
Työpaikat Kiinaan muuttaneet
Ne vei mukanaan pankit, postinkin
Bar Adios toimii kuitenkin
Karaoke-ilta tiistaisin
Tuoppi, kiitos – niin, ja tupakkaa
Käyn nurkkapöytään istumaan
Miehet hiljaa katsoo lattiaan
Kuin kirkossa nyt kuunnellaan
Miten Arvo laulaa Dirlandaan
refrain:
Mitä teen?
Mihin meen?
Olen jäänyt satimeen
Enkä saa
Unelmaa
Poljen vettä seisovaa
Jotain suurempaa
Jotain parempaa
Odottaa
En voi vielä luovuttaa
Taisto kuningas on pajatson
Takaressuun iskee kolikon
Se ehti kolkyt vuotta hitsaamaan
Ja nyt työkkäristä kerrotaan
Et pitäis mennä opiskelemaan
Sisään astuu Niklas Heikkinen
Kaveri lapsuuden leikkien
Se jäi silloin alle traktorin
On lapsen tasolla vieläkin
Mutta osaa juoda kumminkin
refrain
Öisin usein samaa unta nään:
Talossa kuljen yksinään
Huoneissa niin pimeää
Suuren arkun luokse kävelen
Sen avaan
Siellä on
Jennifer Aniston
Ja me juostaan ulos aurinkoon!
refrain
En suostu pystyyn kuolemaan
