Title: Kirje
Author: Ihmissusi
Beta: ei ole
Pairing: Hermione/ Fred
Rating: S //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Genre: Lievä romance
Hahmot ovat J. K. Rowlingin omat, minä vain lainasin. ^^
Hei Fred, Hermione tässä. Mutta, sitä vaan, että minä olen nukkunu erittäin huonosti viime aikoina koska en vain kykene nukkumaan. Tai no, en halua. (Mietit että mitä V***** minun uniongelmilla on sinun kanssasi tekemistä..) Minä en halua nukkua. Koska minä näen sinusta unia. Ei mitään uuh uuh unia vaan siis ihan unia. Ja minä en vain jotenkin pidä siitä. Minä tiedän muuten minkä takia näen niitä unia. Koska olen niin auttamattomasti rakastunut sinuun. Jos et sitä muka tiennyt. Jotenkin helpompi sanoa tämäkin asia kirjeessä, ei tarvitse odottaa ikuisuuksia että sinä vastaat jos kasvotusten puhuttaisiin. (koska tottakai olisit hetken hiljaa. Miettisit että miten ”sanoa se nätisti”. Kyllä minä tiedän..) Et muuten usko, miten minun kädet tärisee kun kirjoitan tätä, eli anna anteeksi mahdolliset epäselvyydet. Niin, minä en usko että me tavataan enää nyt tässä kesä-syksyllä.
Niin vielä niistä unista, sinua ehkä kiinnostaa millasia ne on.. Niin tuota, kaikkea EN KERRO, mutta useimmiten me kävelemme unissani käsi kädessä Hunajaherttuan edessä sinä näet jonkun kauniin neitokaisen ja ryntäät muhinoimaan sen kanssa. Etkä kuulema halua enää nähdä minua. MINÄ EN TYKKÄÄ PAINAJAISISTA!!! Nämä kuulostavat siltä, että olisin joku hullu pikkulapsi, joka ei vois vähempää kiinnostaa, ja niinhän se onkin. Unelmoin sellaisesta, joka luultavasti on mahdotonta.
Olen muuten viime aikoina HYVIN paljon miettiny, että mitäs jos me nyt sitten oltaisiinkin yhdessä. Se olis hyvin ei kivaa, koska me ei voida tavata joka päivä kuten useimmat parit. Me ei voitaisi siis muuta kuin kirjoitella. Ja sinä ainakin olet sen verran.. kokenut, että kyllä sinä muutakin haluat kun vaan juttelua siitä kuinka
koulu on ihanaa jne. jne. Ja minä en voisi muuta tarjota kun sen. Ja sitten tulisi semmoinen piste, että et enää kestäis ja sitten jättäsit minut. Ja minä ”jäisin yksin rikkinäisen sydämeni kanssa”. Hyvin traagista.. Se olis kyllä oikein minulle, mutta..
Ja jos me oltaisiin vaan kavereita. Kuten kaiketi nytkin? En vaan voi sille mitään, että jotenkin pidän sinusta niin kauheasti. Välillä yritän saada itseni inhoamaan sinua, koska tämä on minulle erittäin rankkaa yrittää olla normaalisti, kun minun sisälläni myllertää. Koko ajan on semmonen rauhaton olo. Kyllä minä joskus olenkin ihan kuin sinua ei olis olemassakaan, mutta sitten kun tulet jostain mieleen, niin sitten mietin sinua koko ajan ja niin tiiviisti etten kuule mitä muut puhuu. Toivottavasti tajuat ahdinkoni. Kuulostaa ihan joltain kamalalta mutta siis. Ei voi mitään.
Minua häiritsee sekin, että en vain uskalla puhua tästä sinulle. Ikinä. Mutta minulla on niin helvetin kova ikävä! Tämä menee jo ihan överiksi... Kyllä minä saan pidettyä itseni kurissa. Jotenkuten. Enkä ole muuten uskaltanu kysyä mitään esim. rakkauselämästäsi. Minä vain kaiketi pelkään niin kovasti, että sinulla on asiat.. no joo. Ehkä sinä ymmärrät.
Tämä kirjeeni tai mikä onkaan, saa minut kuulostamaan siltä, että olen ihan sekaisin päästäni ja minulla on pakkomielle sinusta. Mutta ei se ihan niin ole. Ei ole pakkomiellettä. Kai? Joka tapauksessa, se mitä minä yritän kysyä sinulta aina, kun me puhutaan, on se, että mitä SINÄ minusta haluat? Kaverin, ystävän vai enemmän? Kaveri olis kiva, ystävä olis mahtavaa ja.. no kyllä sinä tiedät. Minä todellakin toivon etten kuulosta ihan pimeeltä... Yritä ymmärtää, jooko? Ihan sama. Luulen tietäväni vastauksesi jo etukäteen. Mutta sainpahan ison kiven pois sydämeltäni. Kiitos siitä että olet ihana ihminen, joka osaa piristää.
Aina.
Muista se.
Aina.
Hermione
