Vainoharhoista ja vääristä kuvitelmista, S, Harry/Draco, raapalesarja 10/10

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: angst
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Sellainen asia tuntui niin merkityksettömältä sen rinnalla, mitä hän joutui parhaillaan kokemaan.

A/N: Ömh, joo, tämä lähti jostain random ideasta kirjoittaa angstia Dracosta. Ensin tämä oli vain viiden raapaleen mittainen kokonaisuus, mutta päätin sitten vähän selittää myöskin asian taustoja ja pidensin tätä kymmeneen raapaleeseen. En oikein itsekään ole ihan tyytyväinen tekstin loppuun, joten älkää pliis teilatko vaikka tämä loppuu näin tyhmästi

Haasteet:
FanFic100 (026.   Toverit.)
OTP10 #3
Potter-pokeri eli Valloita Potter-hahmo (Draco Malfoy)
One True Something 20 #2
Vuosi raapalehtien V

Vainoharhoista ja vääristä kuvitelmista

Vesipisarat kastelivat Dracon olkapäät ja paidan hupun imeytyessään huokoiseen kankaaseen. Sillä ei tosin ollut väliä, sillä kyyneleet olivat kastelleet Dracon kasvot jo aikoja sitten, eikä hän enää edes huomannut, että ulkona satoi. Sellainen asia tuntui niin merkityksettömältä sen rinnalla, mitä hän joutui parhaillaan kokemaan.

Lannistuneet askeleet suuntasivat puiston penkille. Mäiskähdys kertoi, että Dracon housut olivat juuri kastuneet läpikotaisin - jalatkin olivat loppusyksyn kylmästä ilmasta jo niin kohmeiset ja tunnottomat, ettei hän sitä muuten olisi edes huomannut.

Lopulta Draco näytti suorastaan romahtavan, hartioiden vähäkin jäljellä oleva ryhti tuntui kaatuvan, olkapäät hytkyivät itkun voimasta. Nyyhkytys täyttäisi puiston, jos sade ei peittäisi sitä alleen.

***

Kotiin palaaminen oli oikeastaan vaikeampaa kuin sieltä lähteminen. Niin se oli aina ollut, ja siksi Dracon askeleet ohjasivat romahtaneen miehen ennemmin lähikapakkaan kuin aivan kotiovelle asti. Oli helpompaa hukuttaa murheet kolpakkoon kuin siihen samaan tyynyyn, joka oli samassa sängyssä, jossa Harrykin nukkui.

Yksi tuliviski muuttui kahdeksi, kolmeksi. Neljännen kohdalla tuttu työntekijä kieltäytyi myymästä enempää, "en halua taas joutua kutsumaan ambulanssia", eikä Draco voinut väittää vastaan. Ja aivan niin kuin aina ennenkin, tyttö ohjasi hänet yläkertaan, peitteli yhteen motellin huoneista ja asetti yöpöydälle lasin vettä sekä särkylääkkeen. Jo illalla Draco tiesi, että katuisi valintaansa herätessään, muttei taaskaan ollut voinut pidätellä itseään.

***

Seuraavana aamuna Draco poistui huoneestaan ennen auringonnousua, jätti maksun huoneesta kassakoneen viereen kuten aina, kirjoitti lapun, jossa kiitti motellin pitäjää taas kerran ja astui sitten sateen raikastamaan ulkoilmaan.

Askeleet tihenivät Dracon lähestyessä kotia. Se oli epämiellyttävää, mutta ei sitä voinut enää paeta, parempi hoitaa se nopeasti alta pois, tuska hellittäisi sitä nopeammin. Tai ei ehkä, mutta ainakin elämä jatkuisi. Palaisi taas hetkeksi normaaleihin uomiinsa.

Oven kalahdus tuntui suorastaan kaikuvan autiossa eteiskäytävässä, koko talo oli hiljainen, edes takkatuli ei rätissyt. Harry ei ollut kotona.

Musertava hiljaisuus tuntui painavan Dracoa kasaan, kun hän asteli keittiöön teetä varten. Vielä ihan liian monta tuntia.

***

Ahdistus tuntui kasvavan sitä mukaa kun kello tikitti eteenpäin. Aluksi Draco keitti tunnin välein teetä, siivosi olohuonetta, keittiötä, teki mitä tahansa saadakseen ajatuksensa muualle. Sitten hän kävi pitkässä kylvyssä, kuuma vesi rauhoitti mieltä, mutta vain hetken. Kellon tullessa kuusi illalla Draco istui tyhjän takan edessä teemuki kädessään, viltti ympärillään minuuttiviisaria tuijottaen. Joka hetki kun se liikahti eteenpäin Draco toisti itselleen: vielä yksi minuutti. Sitten hän palaa.

Yhdeksään mennessä Harry ei ollut tullut. Puoli kymmeneltä Draco nukahti tuoliinsa, eikä hän enää odottanut Harryn palaavan. Ehkä Harry oli sanonut lähtevänsä työmatkalle? Vaikka ei sillä ollut väliä, sillä Draco kaikesta huolimatta oli yksin.

***

Aamuyöllä neljältä ovi vihdoin kolahti auki, vaikkei Draco sitä kuullutkaan. Harry hiipi sisään niin hiljaa kuin pystyi, napsautti vedenkeittimen porisemaan ja meni vasta sitten olohuoneeseen. Hän soi nukkuvalle Dracolle hymyn ovelta, palasi takaisin keittiöön ja valmisti kaksi paahtoleipää appelsiinimarmelaadilla. Teehen hän lisäsi tasan kaksi ja puoli lusikallista sokeria, kasasi leivät ja mukin tarjottimelle ja kuljetti ne olohuoneeseen.

Hellä suudelma otsalle herätti unesta hämmentyneen Dracon. Hän söi ja joi, ei kysellyt, ja antoi Harryn kuljettaa itsensä yläkertaan sänkyyn. Siellä hän puhkesi itkuun, painautui Harrya vasten, antoi toisen miehen silittää hiuksiaan kunnes nukahti uudelleen. Sillä vain Harry osasi rauhoittaa hänet sillä tavalla.

***

Dracon sisäinen kello soi kolmelta aamuyöstä ja hän heräsi valppaana ja hälyttyneessä tilassa, aivan kuin jokin vaisto olisi herättänyt hänet. Kädet olivat hiestä litimärät, peittokin tuntui nihkeältä ja Dracolla oli yhtäkkiä järjettömän kuuma. Tarkastettuaan ensin, että Harry oli yhä paikallaan Draco liukui varovasti pois sängystä herättämättä kumppaniaan. Hän hiipi suihkuun, käänsi veden niin kylmälle kuin saattoi ja antoi sen valua hiuksiinsa. Kuivattuaan ihonsa ja hiuksensa hän hiipi takaisin makuuhuoneeseen, otti oman peittonsa ja vaihtoi pussilakanan. Normaalisti senkin olisi tehnyt kotitonttu, mutta Draco oli opetellut juuri tämän takia, koska hän heräili öisin hikisenä.

Lakanan vaihdettuaan hän käpertyi takaisin Harryn viereen nukkumaan.


***

Seuraavan kerran Draco heräsi vasta aamulla, ihme kyllä hyvin levänneenä ja jossain määrin hyväntuulisena. Sitten hänen katseensa osui yöpöydällä olevaan paperilappuun ja sen vieressä odottavaan tuoremehulasiin ja hedelmäpiirakan palaan. Dracon mieliala laski nopeammin kuin kurssiltaan suistunut luudanvarsi: hän olisi halunnut kerrankin herätä Harryn vierestä, joutua pyytämään vielä hetkeä aikaa Harrya olemaan nousematta vierestä.

Sen sijaan hän sai herätä vaivaiseen hätäisesti kirjoitettuun paperilappuun, josta selvästi huomasi, että Harrylla oli ollut aamulla kiire. Lapussa luki vain, että Harrylle tuli kiireinen työkeikka ja hän saattaa joutua olemaan myöhään töissä. Ettei häntä kannattaisi odottaa kotiin ainakaan ennen kahdeksaa.

Alakuloisena Draco nousi mutustamaan kuivahtaneen aamupalansa.

***

Päivän mittaan Draco teki kotona kaikenlaista: pyyhki pölyjä, leipoi korvapuusteja, haudutti uunissa lihapataa ja kävi jopa kaupassa. Eikä hän muuten olisi niitä tehnyt, mutta siten hän sai pidettyä pois mielestään ne ajatukset, joiden ei tahtonut tulvivan päivän aikana edes alitajuntaan.

Iltaa kohden tekeminen tuntui kuitenkin loppuvan ja kun Draco pääsi vihdoin istahtamaan takkatulen ääreen ja juomaan kupillisen teetä, kaikki ne ajatukset suorastaan hyökyivät hänen päähänsä. Se tuntui ahdistavalta, ja Draco olisi paennut niitä jos olisi voinut.

Kaikkein päällimmäinen ajatus, se paniikin yleensä aiheuttava, oli: Mitä jos Harry ei enää palaakaan? Mitä jos hän tällä kertaa jää muualle ja jättää Dracon?

***

Jossain vaiheessa Draco lakkasi taas toivomasta, että Harry edes tulisi kotiin. Vainoharhat eivät jättäneet häntä rauhaan, eivät antaneet hänen uskotella itselleen, ettei Harry ollut lähtenyt ja jättänyt häntä.

Mutta lopulta Harry palasi kuin palasikin. Helpotuksen sijaan Draco kurtisti kulmiaan ja oli haistavinaan Harryn hiuksissa vieraan partaveden.

“Missä sinä olet ollut?” Draco kysyi vetäytyen kauemmas ennen kuin Harry ehti kaapata häntä sen paremmin syliinsä.

“Töissä, kuten kerroin. Kuinka niin?” Harry vastasi ja astui lähemmäs Dracoa, joka käyttäytyi kuin nurkkaan ahdistettu eläin.

“Sinä haiset häneltä”, Draco vastasi syyllistävästi. “Sinä olet ollut hänen kanssaan. Taas. Enkö minä riitä?” hän kysyi itku kurkkuun nousten.

***

Harry huokaisi syvään ja istuutui uupuneena yhdelle nojatuoleista. Hetken miettimisen jälkeen Dracokin uskaltautui istuutumaan Harryn viereiselle tuolille.

“Kuule Draco. Sinun täytyy päästä eroon tuosta”, Harry totesi kääntyen katsomaan kohti Dracoa. “Minä teen Charlien kanssa töitä. En mitään muuta”, Harry selvensi, ojensi kätensä koskettaakseen Dracon sormia. “Ole kiltti Draco. En minä pettäisi sinua”, hän jatkoi ja otti Dracon käden omaansa, silitti sormillaan miehen kämmenselkää. “Uskothan minua?”

Draco nyökkäsi ensin epäröiden, sitten vähän ponnekkaammin. Harry huokaisi helpotuksesta vaikka tietääkin, ettei se jää siihen. Sama keskustelu oli käyty niin monesti, eikä hän uskonut, että asia korjaantuisi ennen kuin hän lopettaisi työnsä Charlien kanssa.

[Kiirsu]

Voi missä tämän kommentit on?? Tää on tosi kiva teksti, en tiedä miksi on mennyt minultakin ohi. Mutta ei hätiä mitä, korjataan tilanne!!

Ensin ajattelin että Harry on kuollut, mutta sitten että ei olekaan kuollut, vaan onko sittenkin kuollut, ei ole, mitä täällä tapahtuu?? Tykkäsin tästä siis ihan hirveän paljon, koska tämä imi mukaansa, kun sai arvuutella mitä on menossa. Hienosti säilyi jännite loppuun asti ja vaikka tässä pystyi jo loppua kohden päättelemään mistä on kyse, varmistus tilanteeseen tuli vasta aivan lopussa ja se pisti ficin nätisti pakettiin. Melkein odotin, että vaihdettaessa Harryn näkökulmaan, Harry olisi ollut helpottunut, että Draco uskoi valheet vaikka Harrylla oikeasti on suhde. Mutta se olisi ollut kauhea kliseistä, joten ihan kiva, että tämä ei loppunut niin. Ja jäihän tuo loppu vähän auki, mutta ei se ainakaan minua häiritse! Tätähän saisi hyvin tästä jatkettuakin ja kerrottua, mihin suuntaan tilanne etenee *vinkvink*

Tykkään siitä, että tässä ei sen kummemmin selitellä syitä Dracon olotilaan. Liian usein mielenterveysongelmia perustellaan kauheasti menneisyyden traagisilla tapahtumilla, vaikka ei sellaisia aina ole ihmisillä takana, joskus mielenterveysongelmat vain on, eikä siellä menneisyydessä ole mitään niin kamalaa. Tässäkin on kiva, että ei sillä loppujen lopuksi ole mitään väliä, miksi Draco on kuin on. Tavallaan se myös siirtää sympatioita Harryn puolelle, koska eihän Harrykaan osaa sitä nähdä, mikä ne vainoharhat aiheuttaa ja siksi on varmasti todella vaikeaa elää Dracon kanssa, vaikka Harry kuinka sitä rakastaisikin.

Helpotuksen sijaan Draco kurtisti kulmiaan ja oli haistavinaan Harryn hiuksissa vieraan partaveden.

Tämä on tosi hieno kohta, koska se kuvaa niin hyvin Dracon vainoharhojen laatua! Jollain tasolla tämä tietää, etteivät ne ole totta, koska hän "on haistavinaan" jotain, mutta silti on vaikea uskoa, että se olisi vain kuvitelmaa. Koko ajan Draco tuntuu olevan jollain tasolla tietoinen siitä, että nämä ovat vain harhaa, mutta ajatuksia ei voi silti pitää poissa.

Tämä oli kyllä tosi kiinnostava ja moniulotteinen teksti, koska vaikka Draco kuvittelee omiaan, Harry on silti todella paljon pois. Tulee kotiin myöhään yöllä ja lähtee aikaisin aamulla. Ehkä siksikin koko ajan mietin, onko Dracon epäilyille jotain perustetta, eikä oikeastaan ihmekään, jos Dracokin alkaa kyseenalaistamaan asioita. Tykkään siitä, että tämä on jätetty sen verran avoimeksi, että jää tilaa myös sille tulkinnalle, että Harrylla oikeasti on suhde. Ja kiva lisä myös se, että Harry tekee töitä nimenomaan Charlien kanssa, koska Charlie on kiva hahmo :3 Ja sen kanssa Harrylla voisi hyvin kuvitella olevan jotain juttua.

Hän soi nukkuvalle Dracolle hymyn ovelta, palasi takaisin keittiöön ja valmisti kaksi paahtoleipää appelsiinimarmelaadilla. Teehen hän lisäsi tasan kaksi ja puoli lusikallista sokeria, kasasi leivät ja mukin tarjottimelle ja kuljetti ne olohuoneeseen.

Tästä tykkään :3 Harry on tässä ficissä ihana, lämmin ja kärsivällinen. Se jaksaa suhtautua Dracoon tosi ymmärtäväisesti, vaikka lopussa käy selväksi, että Harrykin on väsynyt tähän tilanteeseen. Tykkään kyllä Dracostakin tässä. Itse ajattelisin, että Dracon elämä ei varmaankaan olisi kovin ruusuilla tanssimista sodan jälkeen, tuskin kovin moni haluaisi ottaa tätä töihin. Helposti siinä lähtee elämä raiteiltaan, enkä yhtään ihmettelisi sitäkään, jos Draco alkoholisoituisi. Oon kyllä aika kiintynyt reppana!Dracoon :'D

Tällaisesta angstista minä tykkään! Suhde ei niinkään ole rikki, vaan ihmiset on rikki. Ja ehkä suhdekin vähän sitä myötä, mutta Harry raasu on silti niin kovin rakastava :> Vaikka näiden parisuhde on aika kaukana täydellisestä, niin Harry silti yrittää parhaansa. Tai siltä se ainakin vaikuttaa.

Ihana teksti, tykkäsin tästä hirmusti! Kiitus kiitus <3

[Dokumentti]

Oon vähän myöhässä, mutta Kommenttikampanjasta heei!

Oonkin tän lukenut aiemminkin, enkä oikeasti tiedä miksi en oo kommentoinut? 

Pidän sun tavasta kertoa tarinaa, se soljuu eteenpäin sulavasti ja asiat jäävät tavallaan mysteerit ja lukijalle jää tulkinnan varaa, mutta ei kuitenkaan mikään jää häiritsemään likaa.

Draco on rikki, epäileväinen, hieman ehkä alkoholisoitunut ja vaan yksinkertaisesti raukka. <3
Ei oikein itsekään tiedä miten olisi, millä saisi ajatuksensa pois ja mitä tekisi elämälleen.
Voin kuvitella,  ettei hänellä ole sodan jälkeen ollut helppoa, jonkinlaisena velhomaailman ehkä hylkiönäkin, Harrylle taas on tarjottu töitä ja tilaisuuksia on ollut vaikka mihin. Kuitenkin Harry on Dracon kanssa pysynyt, mutta varmasti siitäkin jo tulee Dracolle ajatus, että miksi Harry hänen kanssaan tahtoisi olla, kun saisi varmasti jonkun muunkin. Joka ei olisi niin sekaisin ja hyljeksitty.

Dracon mielenmustuutta kuvataan hyvin ja itselle tuli myöskin ensin kuva, että Harry on kuollut tai jättänyt Dracon. Sitten tuli kuva, että Harry todella pettää ja vaan katoilee.
Kun lopulta selvisi, missä Harry aina on, niin jotenkin tuli mieleen tuo päätelmä, että Draco pelkää, koska Harry saisi Dracon mielestääni paremmankin. Ja uskon, että siitä on molemmille sanottukin, mutta Harry nyt vain sattuu rakastamaan pientä Dracoaan. <3

Pidin myös siitä, että Harryn työpari on Charlie! Tosin olisi ollut kiva tietää, mitä työtä herrat tekevät, mutta jotenkin harhauduin siitäkin ajatuksesta, kun mietin, että Draco on todellakin mustasukkainen Weasleysta!!

Mietin, että onko näille syytöksille tai mietteille jotain todellista syytä, onko Harry oikeasti pettänyt joskus vai onko pelko vai pelkoa.

Harry on ihanan rakastava ja turvallinen tässä, kuten pitääkin!<3

Siellä hän puhkesi itkuun, painautui Harrya vasten, antoi toisen miehen silittää hiuksiaan kunnes nukahti uudelleen. Sillä vain Harry osasi rauhoittaa hänet sillä tavalla.

Voih!<3

Kaikkein päällimmäinen ajatus, se paniikin yleensä aiheuttava, oli: Mitä jos Harry ei enää palaakaan? Mitä jos hän tällä kertaa jää muualle ja jättää Dracon?

Tää jotenkin kertoo sitä, ettei ehkä sittenkään Harry oo ennen pettänyt. Kaikki on vaan Dracon pelkoja.

Draco nyökkäsi ensin epäröiden, sitten vähän ponnekkaammin. Harry huokaisi helpotuksesta vaikka tietääkin, ettei se jää siihen. Sama keskustelu oli käyty niin monesti, eikä hän uskonut, että asia korjaantuisi ennen kuin hän lopettaisi työnsä Charlien kanssa.

Pidin tästäkin. Harry tietää siis ongelman, tietää ettei se jää tähän, mutta helpottui, että (silläkertaa?) asiasta päästiin niin helpolla.
Myös se, että Draco ensin epäröi ja sitten nyökkää ponnekkaammin, nii tuntui, että Draco kyllä uskoo silloin, kun Harry on paikalla. Eriasia sitten taas jäädessään yksin, kun ajatukset tulevat takaisin.

Tämä oli ihana (voiko tälläistä sanoa ihanasti?), kiitos!<3

 - Dokumentti

[Fairy tale]

Voi Draco parkaa kuinka raskasta elämää hän elääkään. Harry kyllä vaikuttaa olevan luvattoman paljon ja pitkiä päiviä pois, joten sellainen on omiaan ruokkimaan ikävää ajatuskehää mikä Dracon päähän on pesiytynyt. Jos on jo monta kertaa ehtinyt toivoa ja odottaa että saa herätä sen toisen kanssa yhdessä, niin onhan tuollainen hätäisesti kirjoitettu lappu melkoinen pettymys.

Viimeinen lause antaa ymmärtää, että Harry käsittää mikä häiritsee - Charlie. Ja Harrylla olisi avaimet asian loppuun viemisellä. Paitsi ettei työpaikkoja ja työtehtäviäkään aina ihan lennosta vaihdeta.