Nimi: Keitettyä kaalia kakun kera
K-11
OOC ( ja myös IC)
Genre: Mystery/ Drama
Summary: Vanharouva Figgin elämästä ja menneisyydestä paljastuu yllätyksiä!
Elämäni eka ficci. Saa sitten parjata!
Arabella Figg veti paksua hartiahuivia tiukemmin olkapäidensä ympärille. Vanhassa talossa veti paljon, sekä ikkunanrakosista että seinien kolosista. Arabella ei enää jaksanut laittaa takkaankaan tulta, joten hän vain kuunteli marraskuun tuulten piiskontaa ulkosalta. Hän vain silitti kissaansa Miukua ja pohti elämäänsä, mennyttä ja saavuttamattoman kaukaista…
Arabella-tyttönen leikki pihalla isoveljensä taikasauvalla. Siitä tussahteli vihertäviä ja harmaita pikku savupilviä. Augustus huusi hänelle ja sieppasi sauvansa takaisin. Tyttönen itki ja juoksi pihalta kauas pois, pois, pois!
Tylypahkan suuret portit avautuivat naristen ja tummalettinen teinityttö livahti sisään. Kaikki muut söivät jo aamiaisiaan. Tyttö asteli arasti Puuskupuhin pöytään ja katsoi ulos ikkunoista. Sata suurta pöllöä lehahti siinä samassa saliin. Yksi niistä kantoi muhkuraista pakettia ja laskeutui Arabellan savusillilautaselle. Kalanhajuista nyyttiä avatessaan tyttö vilkuili Korpinkynnen pöytään, jossa sotkutukkainen ja pattipolvinen poika hymyili hänelle ja näytti vasenta peukaloaan. Paketista luikahti esiin silkkinen, harmahtava viitta ja lappunen
SAAT LAINATA VIITTAA ILLAKSI TERVEISIN HEHEE
Arabella upotti kasvonsa viittaan. Hänen ystävänsä haukkoivat henkeä.
Nuoripari käveli Tylypahkan mailla. Oli heidän viimeinen vuotensa, ja tutkinnot oli jo suoritettu viime päivinä. He nauroivat ja suutelivat suuren järven rannalla. Aurinko tuli esiin pilviharson takaa ja kultasi tytön hiukset. Pojan kaapu lepatti tuulessa kuin musta lepakko, ystävällinen sellainen.
Mukava ja lämpöinen pikku omakotitalo sijaitsi nummella, pitkän matkan päässä kaikesta. Lyhyt nuorukainen maalasi mökkiä valkoiseksi. Nainen istutti auringonkukansiemeniä ja pyyhki kasvojaan toisella multaisella kädellä. Sillä, jossa väikkyi kultainen vihkisormus. Maahistyötä.
Mies huusi tummatukkaiselle naiselle. Nainen rähjäsi takaisin. Piskuinen poika parkui sohvalla. Mies tarttui poikaa hellästi kiinni, otti syliinsä ja riensi pihalle. Aurinko laski juuri kullaten pinkkien pilvien reunat. Mies kääri hopeanhohtoisen viitan ympärilleen ja katosi. Arabella avasi ikkunan ja heti sen tehtyään parkaisi. Sitten hän nyyhkäisi ja vapisten lysähti ikkunasta pois. Poikaa hän tuskin näkisi enää koskaan.
Kuusissakymmenissä oleva naishenkilö osti Pikku Whingingistä talon. Hän löysi talon takaa, roskapöntön vierestä kuolleen kissaparan. Kissan alla vikisi kaksi hädin tuskin elävää pikku pentua. Arabella painoi ne poskeaan vasten ja vei ne sisälle ruokittavaksi. Toinen sai nimekseen Sabrina, ja se eloisampi, poika, nimettiin Silliksi. Pennut olivat ruskean ja vaalean kirjavia kumpainenkin, ja niillä oli raidallinen turkki. Sabrina oli arka ja hellyydenkipeä otus, Silli taas piti toiminnasta.
Arabella katsoi ikkunastaan noin viiden vanhaa poikalasta. Hänellä oli mustat hiukset ja pattipolvet sekä ruma, lihava serkku, porsas nimeltään Dudley. Verhonraosta mummeli ei erottanut, mitä pojilla oli tekeillä, eikä hän kuullut mitä pojat juttelivat. Arabella pyyhki kyyneleen silmäkulmastaan ja näki pienessä kristallipisarassa kaikki hänen elämänsä kolme mustatukkaista pattipolvipoikaa. Ikävä taikamaailmaan kasvoi välillä liian suureksi. Mutta hän oli tiensä valinnut, ja vain surkkia esittämällä hän voisi seurata sotkutukkaisen poikasen kasvua juroksi teiniksi ja siitä eteenpäin. Hänen oman, rakkaan pojanpoikansa elämää.
Rouva, tai siis neiti Figg nukkui jo sikeästi täyttä häkää. Puhuri ulkosalla alkoi tyyntyä, ja Miuku loikkasi pois neidin sylistä. Arabella havahtui, käänsi kylkeä ja alkoi kuorsata.
