Title: Ruusun tuoksu
Author: Nagini
Disclaimer: J.K Rowling omistaa hahmot ja paikat.
Beta: MoaningMyrtle<3
Rating: K-11
Pairing: Draco/Pansy
Genre: Romance, Fluffy
Summary: Rakkaus oli tunne, joka ei ennen ollut merkinnyt Dracolle mitään.A/N Tää on mun eka ficci, joten kommenttia toivoisin
kirjotusvirheitä saattaa toki jonkunverran löytyä.
****
Draco Malfoy seisoi Luihuisen poikien makuusalin ikkunan ääressä. Hän ei ajatellut mitään. Salaa hänen mieleensä alkoi kuitenkin hiipiä nimi; Pansy.
Pian hän huomasi ajattelevansa tyttöä, ja yritti sysätä hänet mielestään, mutta se tuntui mahdottomalta.
Rakkaus oli tunne, joka ei ennen ollut merkinnyt Dracolle mitään, mutta nyt se merkitsi. Se merkitsi paljon.
Draco muisteli eilisiltaa; he olivat riidelleet Pansyn kanssa ja hän kuuli Pansyn sanat edelleen selvästi.
"Minä VIHAAN sinua!"Hän muisti, kuinka itse oli vastannut tytön huutoon:
"No, jos olen niin hirveä, niin meidän ei kannata enää jatkaa tätä."Hän katui sanojaan. Katui enemmän kuin koskaan.
"Hyvästi, Pansy Parkinson" , hän oli tokaissut kylmästi ja jättänyt tytön yksin.
Ehkä he olisivat vielä yhdessä, jos hän ei olisi niin helvetin ylpeä. Ei hän edes muistanut mistä he olivat riidelleet illalla. Draco katsoi kelloaan; hän oli myöhässä tunnilta, taas.
"Hitto!"
***
Tunnin jälkeen Draco laahusti kohti suurta salia, kun hän kuuli edestäpäin ääniä. Hän piiloutui oven syvennykseen ja kuunteli. Hän kuuli tytön äänen, jonka tunnisti Pansyksi.
"Sinun on pakko auttaa! En tiedä mitä tehdä."
"Öh... Kerro hänelle.", vastasi ääni, jonka Draco tiesi kuuluvan Blaiselle.
"Joo heti. Ihan varmasti juoksenkin hänen syliinsä huutaen, ’Draco-kulta! Rakastan sinua, palataan yhteen!’
Ehei. On minullakin ylpeyteni."
Draco hätkähti, mutta yritti itse säilyttää ylpeytensä ja olla juoksematta Pansyn syliin.
"Mutta sehän on totta. Eikö?", Blaise sanoi.
"Niin, rakastan Dracoa yli kaiken, mutta hän vihaa minua."
Draco juoksi oleskeluhuoneeseen, ja alkoi kirjoittaa Pansylle nimetöntä kirjettä:
Pansy,
nähdään tarvehuoneessa tänään kello 11. Tule yksin.Draco jätti kirjeen Pansyn tyynylle, ja lähti valmistelemaan itseään ja huonetta iltaa varten.
Illalla Pansy oli ehtinyt pohtia moneen kertaan kuka oli kirjeen jättänyt, ja oli jo kerran ajatellut jättää menemättä. Lopulta hän kuitenkin päätti mennä. Hän kampasi korpinmustat olkapäille ylettyvät hiuksensa, sipaisi hiukan punaa huuliinsa, ja lähti.
Kun hän saapui tarvehuoneen eteen, oli ensin hiljaista eikä ketään näkynyt missään. Kuitenkin yhtäkkiä joku sitoi silkkisen huivin hänen silmilleen.
"Kuka sinä olet?"
Hän hätäili, mutta rauhoittui hiukan, kun tunsi lämpimän käden omassaan. Joku lähti johdattamaan häntä huoneeseen. Kun ovi hänen edessään avattiin, hänen nenäänsä tulvi lämmin ruusuntuoksu. Pian ovet hänen takanaan sulkeutuivat, ja side hänen silmiltään katosi. Pansy näki kuinka lattialla, pöydillä ja seinillä oli kynttilöitä valaisemassa huonetta. Lattialle kynttilöiden joukkoon oli ripoteltu ruusun terälehtiä, ja keskellä huonetta oli punertava, muhkea sohva, jonka takana takka hohkasi lämpöä ympärilleen. Pansy haukkoi henkeään.
"Pidätkö?" hän kuuli tutun äänen takaantaan. Hän käännähti, ja näki komean Luihuspojan. Hän katsoi Dracoa syvälle tämän harmaansinisiin silmiin ja veti tämän lähemmäs.
"Pidän", hän henkäisi, ja painoi pehmeät huulensa Dracon huulille.
//destine muokkasi ikärajan otsikkoon
