Huom! Rowlingin hahmot, minä vain leikin niillä.
Nimi: Älä sano mitään
Kirjoittaja: Popka tietenkin
Oikolukija: Virheet ovat omiani, joten niistä saa mielellään huomauttaa
Ikäraja: K-11
Paritus: Lily/James. Ja alussa ei sitten ole slashia.
Luokka: Siirappiahan tämä suurimmalta osaltaan on
Tiivistelmä: Auringonlasku, järven ranta ja ensitreffit
Älä sano mitään”James!” Sirius karjaisi järkyttyneenä, kun tämä kirmasi huispausharjoitusten jälkeen ensin kamalaa vauhtia makuusaliin ja sitten suihkuun. ”Ei Lily sinua syö, jos et ehdi paikalle aivan ajoissa”, Sirius yritti sanoa tunnelmaa keventääkseen. Tätä Siriuksen ei kuitenkaan olisi kannattanut sanoa, sillä James alkoi ravaamaan ympäri huonetta entistä kiivaammin.
”Ääliö! Nämä ovat ensimmäiset kunnon treffimme, minä en ala pilaamaan niitä myöhästymiseni takia”, James totesi ja pamautti Siriusta pyyhkeellään päähän. ”En yhtään ihmettele Anturajalka, ettei sinulla ole ketään vakituista tyttöä, sinulta kun puuttuu ajantaju aivan kokonaan”, James jatkoi veitikkamaisesti.
Sirius leikki mököttävänsä Jamesin penkoessa matka-arkkuaan. Samalla kun James löysi mielestään sopivan paidan, Remus ja Peter paukkasivat ovesta sisään. Molemman pojan silmät loistivat kun nämä katsoivat innosta puhkuvaa Jamesia. Jamesin ihastus Lilya kohtaan oli ollut kaikkien tiedossa jo pitkään. Nyt viimein, kun James oli tyttönsä saanut, hänen ystävänsä juhlivat asiaa lähes yhtä tomerasti kuin James. Tarkoittihan tämä nimittäin myös sitä, että Jamesin ainaiset haaveilut Lilysta olivat nyt taaksejäänyttä elämää.
”Vau James, näytät komealta”, Remus totesi kiertäessään Jamesia ympäri. Ja tottahan se oli. Jamesin mustat suorat housut ja punertava kauluspaita toivat pojalle arvokkuuden tuntua. Viitta, ja siihen kiinnitetty Johtajapojan merkki, lisäsivät entisestään tätä vaikutelmaa. Musta tukka sojotti joka suuntaan, mutta tällä kertaa sojotus näytti olevan hallittua. Ruskeat silmät kimmelsivät paksusankaisten silmälasien takana.
”Kyllä, kyllä”, James kuuli tulevan Peterin suusta. Kuin viimeistelläkseen nämä sanat, Sirius vislasi sängyltään kuuluvasti.
”Menehän siitä hurmuri”, Remus totesi ja työnsi Jamesin ovesta ulos. ”Älä anna arvon neidin odottaa.”
*
Lily käveli hermostuksissaan ympäri makuusalia. James oli viimein rohkaissut mielensä ja kysynyt tyttöä ulos. Lily oli suostunut tähän pyyntöön enemmän kuin mielellään, sillä viimeisen vuoden aikana poika oli parantanut käytöstään hurjasti. Ennen niin Luihuisten, ja varsinkin Severuksen, nöyryyttämistä rakastanut James, oli kuudentena vuotenaan ruvennut parantamaan käytöstään. Ja nyt, tultuaan valituksi Johtajapojaksi, James oli tuskin johtajapoikavelvollisuuksiaan lukuunottamatta joutunut vastakkain Luihuisten kanssa.
James oli puhunut jotakin piknikistä, järvestä ja auringonlaskusta. Vaikka syksy oli lämmin, Lily ei uskonut pärjäävänsä pelkillä jästivaatteilla. Niinpä harmaa, polvipituinen hame ja lyhythihainen, vihreä pikeepaita saivat seuraakseen myös viitan. Lily asetteli vielä Johtajatyttö-merkkinsä kunnolla viittaan kiinni ja vilkaisi viimeisen kerran punaisia, vapaana roikkuvia hiuksiaan. Kyllä, James takuulla pitäisi tästä.
*
James ja Lily saapuivat samaan aikaan oleskeluhuoneeseen. James tarjosi kätensä ja ujosti Lily tarttui siihen. Oli outoa kävellä pojan kanssa käsi kädessä. He kävelivät hiljaisuuden vallitessa pitkin koulun käytäviä, välillä pysähtyen juttelemaan jonkun kanssa. Yleensä tosin nämä hetket menivät saman kaavan mukaan: vastaantulija katsoi heitä, vilkaisi heidän yhteenkietoutuneita käsiään, sanoi hei ja onnitteli Jamesia. Viimein he pääsivät ulos koulun ovista ja raikas, syksyinen iltailma hiipi heidän ympärilleen.
James tarttui lujemmin Lilyn käteen ja johdatti tämän järven rantaan. Siellä, erään suuren puun alla, oli jo valmiina huopa ja kori. James oli käynyt päivällä keittiössä ja pyytänyt tontuilta kauniisti piknik-kattausta illaksi. James tunsi Lilyn hyväksyvän, ja yllättyneen, katseen tytön tavoittaessa näyn.
Kurpitsamehua, mansikoita, lihaisia voileipiä.... Tontut olivat todella onnistuneet eväissä, James mietti. Hän tunsi kutkutusta mahassaan, häntä jännitti.
Lily istuutui huovalle ja veti Jamesin mukanaan. ”James”, Lily kuiskasi kurkatessaan koriin, ”kiitos.” Tytön silmät kiilsivät innosta ja jostakin, mistä James ei aivan saanut selvää. ”Ei sinun olisi tarvinnut.”
”Ihan mielelläni minä”, James vastasi tuijottaen itsepintaisesti kaikkialle muualle, paitsi noihin upottavan vihreisiin silmiin. ”Minä....minä kävin keittiössä päivällä ja pyysin tontuilta apua”, James myönsi. Vihdoin hän uskalsi kohottaa katseensa noihin vihreisiin silmiin. Lily katseli häntä keskittyneesti, vihreät silmät porautuen hänen ruskeisiinsa.
”Kurpitsamehua?” James kysyi, pakottautuen repäisemään katseensa irti toisen silmistä. Hetki vielä tuota ihanaa katsetta ja hän ei enää vastaisi seurauksista. Lily räpytti hetken silmiään, aivan kuin palatakseen tähän hetkeen, ja vastasi sitten, ”Kyllä kiitos.”
He joivat hiljaisuuden vallitessa, omiin ajatuksiinsa uponneina. Tilanne oli molemmille uusi ja jännittävä, molempien vatsassa lentelivät perhoset. Kumpikaan ei halunnut sanoa mitään, kumpikaan ei uskaltanut tehdä mitään, jotta hetken taika ei häviäisi. Lily kosketti hellästi Jamesin kättä ja poika hypähti äkkiä taaemmas. Lilya nauratti, koko tilanne oli jollain oudolla tavalla epätodellinen.
”Pelästytit”, James totesi naama punaisena. ”Leipiä?”, poika kysyi hetken kuluttua, pidellen leipätarjotinta Lilyn edessä. Tyttö otti tarjotun leivän ja sitä mutustaessaan tuijotti Jamesia kulmiensa alta. Poika näytti tänään erityisen komealta. Viitan alta pilkisti punainen paita, Lily huomasi värin sopivan pojalle ällistyttävän hyvin. Mustat hiukset olivat jälleen sekaisin, mutta ne näyttivät olevan jollakin ihmeen tavalla järjestyksessä. Ruskeat silmät olivat suloisemmat kuin koskaan ja pojan hieman raollaan olevat huulet huusivat suudelmaa. Lily ravistautui hereille, ei, hän ei saisi ajatella tuollaisia asioita ensimmäisillä kunnon treffeillä.
James pureskeli leipäänsä mietteliäänä. Lily oli tänä iltana erityisen kaunis. Punaiset, hennossa tuulessa hulmuavat hiukset olivat valloittavat. Vihreät silmät tuikkivat enemmän kuin koskaan ennen. Tytön hame oli juuri sopivan pituinen ja toi vartalon esiin oikealla tavalla. Ja tuo paita, se korosti entisestään tytön silmien väriä. Miltä tytön huulet maistuisivat? James torui itseään päänsisäisesti, hän ei saisi antaa tuollaisille ajatuksille valtaa.
James havahtui ajatuksistaan Lilyn kysyessä, ”Lisää juotavaa?” James mumisi hyväksynnäksi ja kohotti pikariaan. Tytön hiukset koskettivat pikaisesti hänen sormiaan ja hänen nenäänsä tulvi kevätkukkien tuoksu. James tunsi perhosparven mahassaan kasvavan. Ennen kuin hän pystyi estämään itseään hän kohotti kättään, ja juoksutti sormiaan Lilyn hiuksissa. Tyttö värähti hieman hänen kosketuksensa alla, mutta ei vetäytynyt pois. Hiukset olivat samettisen pehmeät. Hetki tuntui kestävän ikuisuuden. Vastahakoisesti James vetäytyi pois ja huomasi tuojottavansa Lilyn punehtuneita poskia. Merlin, jos hän menettäisi kontrollin vielä kerran, tämä ilta ei tulisi päättymään kunniallisesti.
Lily hengitti epätasaisesti istuutuessaan takaisin paikalleen. Jamesin kosketus oli tuntunut niin ihanalle, se oli saanut sähkön hänen ruumiissaan liikkeelle. Pienen hetken ajan hän oli toivonut pojan suutelevan. Yllätyksekseen hän oli kuitenkin tuntenut Jamesin vetävän kätensä pois ja palaavansa istumapaikalleen. Hän oli samalla ihastunut ja pettynyt pojan käytökseen.
Aurinko alkoi laskea Tylypahkan maille. Puiden latvojen taakse laskeva aurinko värjäsi lammen punaisellaan. Kivellä istuva jättiläiskalmari sujahti äkkiä veteen. Lily värähti tahtomattaan illan äkillistä viilenemistä. Ehkä hänen olisi sittenkin pitänyt ottaa kaapunsa mukaan. Lily tunsi kädet ympärillään. ”Tässä”, James kuiskasi hänen korvaansa, ”ota minun viittani.” Lily kietoi kiitollisena pojan viitan ympärilleen.
James kumartui korin ylle. Annettuaan viittansa Lilylle, hänellä oli hieman viileä, mutta hän ei tietenkään sitä tytölle halunnut näyttää. Hän huomasi Lilyn kävelevän koria kohti utelias ilme kasvoillaan. James haukkoi henkeään hämmästyksestä nähdessään viimeisen lautasen. Hän oli pyytänyt tontuilta vain mansikoita, mutta nämä olivat laittaneet mukaan myös suklaakastiketta – ilmeisesti ne sittenkin pitivät Jamesista.
”Suklaakastike ei ollut minun ideani”, James kuuli itsensä sanovan hiljaa. Lily vain hymyili, otti mansikan lautaselta, dippasi sen suklaakastikkeeseen ja puraisi siitä palasen. ”Hyvää”, tyttö sanoi nuollen huuliaan houkuttelevalla tavalla. Jamesin oli pakko ottaa itselleen mansikka, tai hän hyökkäisi siltä seisomalta tytön suun kimppuun.
Lily otti Jamesia kädestä ja veti tämän huovalle istumaan. Oli hämmästyttävää, kuinka punaisiksi laskeva aurinko tytön hiukset teki. Tyttö otti jälleen mansikan käteensä ja kastoi sen suklaakastikkeeseen. ”Suu auki.” James ei osannut tehdä muutakaan kuin totella tytön käskyä. Jälleen tuo ihana tyttö kumartui häntä kohti ja työnsi mansikan hänen suuhunsa samalla koskettaen hellästi hänen poskeaan. James värähti, miten tuon tytön kosketus saattoi olla niin sähköinen.
James tarttui seuraavaan mansikkaan kastaen sen hellästi suklaaseen. Sitten hän viittelöi sillä Lilya kohti ja tyttö avasi kiltisti suunsa. Nuo punaiset huulet liikkuivat tytön syödessä ja James meinasi räjähtää. Hän ei kestäisi tätä enää kauaa.
”Suklaata”, James kuiskasi tytön syötyä.
”Mm?”
”Tuossa”, James totesi ja kosketti hellästi tytön suupieltä, johon oli jäänyt hieman ruskeaa tahmaa.
Lily sulki silmänsä, Jamesin kosketus tuntui aivan liian hyvältä. Hän halusi sitä kipeästi lisää, halusi tuntea pojan kädet kasvoillaan, pojan huulet huulillaan, tämän vartalon hänen vartaloaan vasten. Hän ei voinut vastustaa kiusausta, vaan kosketti hellästi kielen kärjellään pojan sormea. Lily tunsi kuinka poika hieman säpsähti, mutta hän ei kuitenkaan vetäytynyt pois.
Jamesin sydän tuntui pakahtuvan. Oliko Lily juuri tehnyt aloitteen? Varovaisesti hän siirsi kättään kohti tytön poskea. Poski oli pehmeä ja sileä, hän silitti sitä hellästi pitkän tovin. Hitaasti hän kohotti toisen kätensä Lilyn harteille ja veti tämän lähemmäs syliinsä. Perhosten leikkiessä Jamesin ja Lilyn mahassa ja ilta-auringon viimeisten säteiden valaistessa, he painautuivat ensisuudelmaan.
