Title: Petoksen paljastuttua
Genre: Angst
Paring: Draco/Harry
Raiting: Sallittu
Beta: Ihana tyttö
Summary: Hyvätkin parit saattavat satuttaa toisiaan, valheiden verkon kiristyessä totuus tulee aina julki. Sanotaan että totuus on hyvä asia, vaan mihin se johtaakaan karun tunnustuksen jälkeen?
Petoksen paljastuttua
Hiljaiset napsahtelut täyttivät huoneen.
Kynnet osuivat pöydän kiiltelevään pintaan.
Sormet nousivat hitaasti ylös ja jatkoivat jälleen matkaansa alas kuin vuoristorata.
Katse liikkui kellon heilurin tahtiin.
Vasemmalle.
Oikealle.
Vasemmalle.
Vaaleat hiukset valuivat pojan otsalla kohti silmiä.
Ovi narahti ja katse harhautui.
"Draco."
"Harry."
Poikien katseet kohtasivat.
Draco näki Harryn silmissä jotain.
Kyyneleitä.
Ovenraosta kajasti sisään auringonvaloa.
Kyynel vieri äänettömästi alas Harryn kasvoja.
Se saapui reunalle ja muuttui valoa vasten timantiksi, joka levisi puiselle lattialle.
"Itketkö sinä?" Draco nousi ylös sohvalta ja katsoi Harrya varoen.
Liian usein Draco oli kysynyt tuon saman kysymyksen...
...ja saanut aina saman vastauksen.
"Anteeksi, oli vain niin kamala päivä töissä."
Harry naurahti orvosti ja päästi oven menemään kiinni.
Huone hämärtyi hetkessä ja lämpö jonka auringonvalo oli tuonut katosi.
"Miksi?" Draco kysyi hiljaa katse nauliintuneena kyynelvanaan.
"Eräs naisvelho tuli luokseni. Hän oli menettänyt pienen poikansa. Mieleeni tuli aivan oma äitini."
"Ymmärrän kyllä", Draco sanoi ja katsoi Harryn vihreitä silmiä.
Pojan silmäripset olivat liimautuneet yhteen ja silmät punersivat.
Harry otti tärisevän askeleen eteenpäin ja tarttui Dracon käteen.
"Hetken luulin, että hän oli äitini. Hänellä oli punaiset hiukset.. hän oli niin onneton."
Draco laski kätensä Harryn kämmenen päälle ja katsoi poikaa syvälle tämän silmiin.
"Ehkä sinun pitäisi ottaa lomaa? Tätä on jatkunut jo viikkoja. Olet jo kolmen viikon ajan tullut itkien tai muuten vain vaitonaisena kotiin."
Draco tarttui Harryn takkiin ja avasi sen vetoketjun.
"Miksi paitasi napit ovat auki?" Draco kysyi hiljaa ja kosketti Harryn paljasta rintakehää.
"Minun oli kuuma", Harry sanoi katsomatta Dracoa silmiin.
"Kuuma?" Draco kysyi ja kohotti kulmiaan.
Harry ei vastannut.
Kyyneleet olivat kuivuneet hänen poskilleen ja poika näytti eksyneeltä lapselta.
"Mitä sinä olet tehnyt?" Draco kysyi hiljaa ja pyyhkäisi peukalollaan kyyneleitä Harryn poskelta .
"Jotain aivan kamalaa", Harry kuiskasi ja vetäisi takkiaan kiinni ikään kuin suojellakseen sillä itseään.
"Kamalaa? Oletko vahingoittanut jotakuta?" Draco kysyi ja nosti Harryn leukaa, jotta näkisi pojan silmät.
"Olen."
"Ketä?" Draco kysyi päätään pienesti pudistaen ja tavoitellen Harryn harhailevaa katsetta.
Harry ei vastannut.
Pojan kurkkua kuivi ja silmiä kirveli.
"Ketä?"
"Sinua."
Draco kurtisti kulmiaan ja laski kätensä Harryn rinnalle.
"Minua?"
"En voinut itselleni mitään", Harry sanoi särkyneellä äänellä ja katsoi kattoa.
"Mitä sinä olet tehnyt?" Draco kysyi tukahtuneesti.
Pojat katsoivat toisiaan.
Harry alkoi jälleen kyynelehtiä.
Poika tärisi ja painoi pään rintaa vasten.
"Mitä sinä olet tehnyt?" Draco kysyi ja tarttui Harrya hartioista.
"Pettänyt sinua", Harry kuiskasi miltein äänettömästi.
Draco jähmettyi.
Poika katsoi Harrya, joka näytti luhistuvan hänen edessään itkien vuolaasti.
"Kenen kanssa?"
Harry pudisti rajusti päätään ja tuijotti huultaan purren vastakkaista seinää.
"Kenen kanssa?" Draco huusi voimattomasti ja ravisteli Harrya.
Harry käänsi päänsä Dracon puoleen ja katsoi poikaa silmiin kyyneltensä takaa.
"Kalkaroksen", Harry vastasi hiljaa.
"Kalkaroksen?" Draco toisti hiljaa eikä kyennyt peittämään järkytystä.
"Hän tuli kolme viikkoa sitten luokseni", Harry kuiskasi ja istahti hitaasti Dracon takana olevalle sohvalle.
"Eikö hän ole Azkabanissa?" Draco kysyi inhoten.
Poika ei kyennyt katsomaan Harrya silmiin.
Hän ei halunnut nähdä koko poikaa.
"Hän pääsi sieltä puoli vuotta sitten pois. Hän tuli luokseni - ja näytti niin surulliselta", Harryn äänestä erottui sääli.
"Hän oli menettänyt kaiken, hänellä ei ollut enää ketään."
"Ja sinä tarjouduit lohduttajaksi?" Draco huudahti ja kääntyi Harryyn päin.
Harry painoi katseensa ja levitti kätensä polvilleen.
"Mitä muuta olisin voinut tehdä?"
Draco avasi suunsa mutta ei tiennyt mitään sanaa, josta hänen sen hetkinen vihansa olisi välittynyt. Poika oli niin vihainen, mutta silti hän sääli Harrya.
Hän oli itsekin joskus kokenut tuon samaisen tunteen.
Joskus vuosia sitten - saman miehen takia.
"En minä oikeasti sitä tahtonut", Harry sanoi hiljaa ja hautasi kasvonsa kämmeniin.
Draco näki miehen kasvot edessään. Ne punoittivat ja silmät olivat punaiset.
"Minä säälin häntä..."
Mies oli murtunut. Hän kyynelehti.
"Hän ilmestyi yhä uudestaan..."
Mies tahtoi jälleen jotain pojalta.
Sitä samaa mitä hän oli halunnut jo viikkoja.
"En minä siinä nauttinut..."
Mies melkein pakotti - hän ei odottanut vastausta - hän ei kuullut kieltävää sanaa.
"Se oli kuin raiskausta..."
Joka päivä, aina sama kaava.
"Hän tuli huoneeseen..."
Hän pakotti riisumaan ja ajattelemaan jotain muuta.
"Hän ei sanonut muuta, en minä osannut tehdä muuta..."
Poika jäi yksin huoneen pöydälle makaamaan.
"Ovi vain sulkeutui ja... En minä tarkoittanut", Harry sanoi heikosti ja pudisti päätään kämmentensä takana.
Draco nipisti huulensa tiukasti yhteen ja veti syvään henkeä.
"Anna anteeksi, en minä tahtonut loukata sinua", Harry sanoi miltein äänettömästi.
Draco ei vastannut. Mitä hänen olisi pitänyt sanoa?
Tiedän miltä sinusta tuntuu, Kalkaros on raiskannut minutkin?
Draco kuuli Harryn katkonaisen hengityksen takanaan.
Ei Draco voinut Harrya torjuakaan, poika oli kärsinyt, hän oli ailahtanut keskitieltä.
"Voisitko lähteä?" Draco kysyi hiljaa ja kääntyi Harryyn päin.
Pojan silmät olivat itkusta kosteat ja kyynelvanat loistivat poskilla.
"Mutta - "
"Lähde", Draco sanoi ja tunsi kyynelten kirpoavan silmiinsä.
Harry näytti niin orvolta ja pieneltä, miksi Draco teki tämän?
Sanomatta mitään poika nousi hitaasti ylös sohvalta ja pyyhkäisi kyyneleitä takkinsa hihaan.
"Minun täytyy ajatella tätä", Draco kuiskasi.
Poika inhosi itseään.
Miksi hän ei voinut antaa sen asian olla?
"Anna anteeksi", Draco sanoi koskettaessaan ohi kulkevan pojan kämmentä.
Draco katsoi Harrya.
Pojan kasvot olivat ilmeettömät, ei mitään hymyä, ei edes pilkettä silmissä...
... paitsi kyyneleet.
