Ficin nimi: Jotain uutta
Kirjoittaja: Meldis
Genre: humor, kevyt drama, slice-of-life
Ikäraja: S
Päähenkilö (Paritus): Lucius (Harry/Draco)
Tiivistelmä: Dracolla on vanhemmilleen tärkeää kerrottavaa.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Tämä on kirjoitettu Spurttiraapalekierroksen 16.-22.9.2024 seitsemännestä sanasta uusi. En oikein tykännyt tämän lopputuloksesta, kun ensin yritin olla söpö ja sitten hauska ja lopulta tämä ei oikein ollut kumpaakaan, mutta spurtin mukaisesti en jäänyt erityisesti editoimaan tätä. Joten se on mitä on.
Jotain uutta
(uusi, 350 sanaa)
”Minulla on kerrottavaa.”
Lucius kohotti katsettaan Päivän Profeetasta Dracoon, jonka olemuksen pisti merkille ensi kertaa kunnolla sinä aamuna. Poika ei katsonut vanhempiinsa päinkään, työnteli teelusikkaa pöydällä vaivaantuneesti ja oli punehtunut kasvoiltaan. Tämä näytti äkkiä samalta, kun oli näyttänyt pihistettyään isänsä luudan viisivuotiaana ja onnistuttuaan säpälöimään sen törmättyään puutarhan vaahteraan. Luulisi, että hän ei enää törmäilisi lentäessä puihin.
”No?” Narcissa kysyi, ristien kätensä leukansa alle.
”Ömm”, Draco sanoi ja Lucius laski vähän lehteään. ”Minä seurustelen nykyään.”
”Oi, miten ihanaa, Draco!” Narcissa ilahtui hymyillen leveästi. ”Voitko kertoa, kuka se on?”
”Hän…” Draco mumisi. Luciuksen pelot heräsivät ja hän hylkäsi lehden pöydälle.
”Ei kai hän ole...jästi?” hän kauhistui silmät suurena. Draco vihdoin kohotti katseensa isäänsä.
”Mitä? Ei tietenkään”, Draco sanoi ja Lucius huokaisi helpotuksesta käsi rinnalla.
”Jästisyntyinen sitten?” hän kysyi.
”Ei, vaan puoliverinen”, Draco sanoi lannistuneisuus äänessään.
”Lucius, me olemme iloisia, jos Draco on onnellinen suhteessaan, oli tytön verisääty mitä vain. Eikö niin, kulta?” Narcissa sanoi hymyillen siihen tiettyyn tapaan, jonka Lucius oli oppinut tuntemaan, kun hän lakosi liikaa takaisin heidän entiseen ajattelumaailmaansa veren tärkeydestä. Lucius huokaisi.
”Niin tietenkin”, hän sanoi.
”Hän ei oikeastaan ole tyttö.”
Lucius oli pudottaa silmänsä päästään.
”Ahaa”, Narcissa sanoi soinnilla, jota Lucius ei ollut ennen kuullut vaimonsa suusta.
”Ömm”, Draco sanoi, mutta Narcissa laski kätensä pöydälle niin lähelle Dracoa kuin vain ylettyi vastakkaiselta puolelta pöytää.
”Ihanaa, että kerroit meille”, hän vakuutti ja Draco katsahti äitiinsä, sitten isäänsä. Lucius tunsi Narcissan pistävän katseen niskassaan ja taisteli saadakseen suunsa auki.
”Niin”, hän sanoi mekaanisesti. Draco nieleskeli. Lucius taisteli lisää ja sai silmiensä pullistelun loppumaan. ”Tämä ei muuta mitään, jos pelkäsit sitä. Olet yhä rakas poikamme”, hän sai sanottua. Draco nyökkäsi pienesti, mutta näytti edelleen siltä, että jätti sanomatta jotain.
”Hän on oikeastaan Harry Potter.”
Lucius oli pudottaa silmänsä päästään. Narcissa ei sanonut mitään. Draco pidätti hengitystään.
”Sehän…” Narcissa sanoi taas sillä oudolla nuotilla. ”Miten..?” hän hengähti ja Dracon kasvot muuttuivat kauttaaltaan punaisiksi.
”Oletko sinä onnellinen?” Lucius huomasi suunsa sanovan. Draco nyökkäsi vastaukseksi. ”Tämä ei muuta mitään. Olet yhä rakas poikamme”, Lucius toisti äskeiset sanansa.
”Aivan, Draco-rakas”, Narcissa sanoi äänensä vihdoin löytäneenä. Draco päästi huojentuneen henkäyksen ja hymyili. Lucius hymyili takaisin.
