Harmaa päivä (S, Andromeda, raapale)

[Meldis]

Ficin nimi: Harmaa päivä
Kirjoittaja: Meldis
Genre: drama, angst
Ikäraja: S
Päähenkilö: Andromeda
Tiivistelmä: Andromedalla on kumma tunne tänään.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Tämä on kirjoitettu Spurttiraapalekierroksen 16.-22.9.2024 kolmannesta sanasta kellastunut. Oli vaikeuksia tämän kanssa, koska päivä oli itselle kurja, joten se sitten vuosi tekstiinkin. Jos lukaiset, jätäthän kommenttia!


Harmaa päivä
(kellastunut, 200 sanaa)

Teddy läiski sinisiä kumisaappaitaan lätäkköön kevyesti. Harry näytti mallia omilla saappaillaan ja Teddy nosti pikkuisia jalkojaan. Vesi lenteli pisaroina ympäriinsä hieman. Andromeda hymyili näylle istuessaan takapihansa korituolissa kellastuneiden samettiruusujen vieressä. Teddy alkoi hiljalleen ymmärtää, mitä hänen kummisetänsä yritti näyttää ja keksi, että läpsiminen vesilätäkköön teki hauskan äänen. Hän ei vain ihan osannut vielä hypätä opittuaan kävelemään vasta noin kuukausi sitten. Jalkojen korkealle nostelukin oli haastavaa. Hän kohotti toista saapastaan puolisen tuumaa ja oli horjahtaa tiilillä katetulla pihapolulla ja Harry sai juuri ja juuri hänestä kiinni. Teddy kikatti, suoristautui ja yritti uudelleen.

Andromedan selkää nipisteli. Hän hymyili Teddylle ja tämän ankaralle harjoittelulle, mutta puolikas hänen mielestään oli muualla. Ei ollut erityinen päivä, oli vain harmaa loppukesän aamu, joka oli valjennut sateettomana, joten Harry ehdotti ulos menemistä, eilen kun se oli rankkasateelta ollut mahdotonta. Oli tavallista, että Harry kävi katsomassa näin Teddyä. Jokin päivässä vain tuntui olevan vialla heti aamusta. Andromedan lihakset tuntuivat jännittyvän ihan huomaamattaan, mieli kävi kierroksilla ja keskittyminen Teddyyn oli vaikeaa. Outo, painava ja vihlova voima oli saanut Andromedan otteeseen, eikä hän ymmärtänyt miksi.

Andromeda kiristeli leukaansa, vaikka hymyili yhä. Hän katsoi Teddyn iloa ja naurahti, kun Teddy sai aikaan isoimman loiskauksen tähän mennessä. Usvakerros rapisi tuon näyn päälle.

[Odo]

Joskus vain on harmaita päiviä. Ihanaa, että Harry leikkii Teddyn kanssa ja pidin, miten tässä synkempi mieli  ja iloinen leikkihetki kulkivat rinta rinnan. Mielestäni hyvin onnistunut raapale. Kiitos, että jaoit tämän Finiin. ♥

[Larjus]

Aina toisinaan on just sellaisia harmaita ja kurjiakin päiviä, eikä välttisti aina edes selvää syytä sellaiselle, ja tässä raapaleessa tuli hyvin näkyville se tunne. Päällepäin ja ainakin teoriassa kaikki hyvin, mutta jokin silti hiertää mieltä. Samaistun Andromedan ajatuksiin ja tuntemuksiin. Toivottavasti ne joko menevät ohi tai saavat selvän syyn. Ainakin minusta sellainen epätietoisuus on kaikista inhottavinta :/

Vesilätäköissä roiskivat pikku-Teddy ja häntä opettava Harry olivat suloisia ja toivat kivasti toisenlaista näkökulmaa tarinaan. Kaksi aivan erilaista tunnelmaa tasapainottelevat ja kulkevat vieretysten kerronnassa, ihan niin kuin tosielämässäkin. Raapale olikin siltäkin kantilta kivan realistinen Kiva kun kirjoitit ja julkaisit tämän! Ja toivottavasti oma olosi on nyt parempi kuin silloin aiemmin ♥

[Meldis]

Odo, tuo ristiriitaisuus leikin ja harmauden välillä oli juuri se, mihin pyrinkin, kivaa, että se on välittynyt. ^^ Kiitos, kun tulit kommentoimaan!

Larjus, tuommoiset selittämättömät päivät, kun on vain surkea olo, vaikka sitä vasten olisi jotain kivaa tekemistä, tässä Andromedalla Teddyn leikin katselu, ovat tuttuja itsellekin. Juuri koska ei tiedä oikein, miksi nyt tuntuu tältä, teki hankalaksi tunteen kuvailun, joten hienoa, että ajatus on silti välittynyt. Vähän päivä kerrallaan tässä mennään, mutta kommenttisi ehdottomasti piristi ja olen hyvilläni, että tämän kirjoittamisen hankaluuksista huolimatta, julkaisin tämän. ^^ Kiitos kommentistasi! <3