MCU: Mysteerilappuja | S | Tony/Bucky

[Angelina]

Title: Mysteerilappuja
Author: Angelina
Fandom: MCU
Rating: S
Genre: pre-slash, fluff
Paring: Tony Stark/James "Bucky" Barnes

A/N: Sain Saapsilta promptin Drarryyn jossa jätetään muistilappuja ja ollaan mustasukkaisia, mutta sain kääntää sen myös Marveliksi joten... Here we are ♥ Kirjotan näemmä taas pelkkää fluffyhöttöä, mutta ei oikeestaan edes kaduta!

Haasteet: Vuosi raapalehtien, FF100 sanalla 025. Muukalaiset ja FF1000 sanalla 346. Mustasukkaisuus

MYSTEERILAPPUJA

James Barnes törmää ensimmäiseen värikkääseen post it-lappuseen majailtuaan Stark Towerissa noin kuukauden päivät. Hän on Steveä ja Samia lukuun ottamatta vältellyt kaikkia ja viettänyt aikansa pääasiassa oman huoneensa rauhassa, kunnes vihdoin rohkaistuu vaeltelemaan yleisiin tiloihin yksin.

Hän hakee itselleen keittiöstä colatölkin, istahtaa olohuoneen nojatuoliin ja katselee ympärilleen. Hänen huomionsa kiinnittyy välittömästi valtavan television alareunaan kiinnitettyyn paperilappuun.

James kurtistaa kulmiaan, mutta yrittää keskittyä miettimään jotakin muuta. Paperilappua ei varmastikaan ole tarkoitettu hänelle, joten hänen ei pitäisi koskea siihen. Lopulta uteliaisuus vie kuitenkin voiton ja James hiipii varovasti television luo, kumartuen lukemaan lapun.

Päivitä kuvanlaatu Thorin luontodokumentteja varten

James hymähtää ja ottaa huikan tölkistään. Hän on pistänyt merkille, miten ukkosenjumala nauttii rauhallisesti selostetuista dokumenteista, joissa kuvataan maan luonnon monimuotoisuutta. Erityisesti tämä tuntuu nauttivan niistä, joissa kuvataan erilaisia eläimiä. Ollakseen täysin rehellinen James on kuitenkin sitä mieltä, että Towerin teknologia on aivan riittävän hyvää, joten hän ei ymmärrä miksi televisio pitäisi päivittää.

Hetken asiaa kummasteltuaan James saa idean. Hän katselee ympärilleen ja huomaa sohvapöydällä kuulakärkikynän. Hän nappaa paperilapun irti, raapustaa nopeasti vastauksen omalla, hieman tärisevällä käsialallaan ja liimaa lapun nopeasti takaisin.

Varmistettuaan ettei kukaan todistanut hänen tekoaan, hän poistuu pienesti hymyillen takaisin omaan huoneeseensa.

Tiedoksi - kukaan ei halua katsoa ötökkäohjelmia yhtään paremmalla kuvanlaadulla

❅ ❅ ❅

Seuraavana päivänä James uskaltautuu uudelleen olohuoneeseen, mutta vain siksi että hän tietää Avengersien olevan missiolla ja koska hän haluaa tietää, onko hänen viestiinsä reagoitu.

Vaaleansininen paperilappu on paikoillaan television alanurkassa ja Jamesin sotkuisen käsialan alle on vastattu aiemmalla, siistillä käsialalla yksinkertaisesti:

: D

James huomaa hymyilevänsä.

Ensimmäisen muistilapun nähtyään James huomaa niitä kaikkialla. Seuraava on kirkuvanpunainen ja liimattu keittiön kuivamuonakaappiin, eikä James voi vastustaa kiusausta vastata jälleen.

Brucelle myslipatukoita

Yök

Myslipatukoiden jälkeen seuraava paperilappu on Avengersien kuntosalin välinevarastossa.

Supersotilaiden nyrkkeilysäkit?

Barton riittää varmasti

: D

Sananvaihto on helppoa ja saa Jamesin ajattelemaan muutakin, kuin omaa kurjuuttaan - mikä tärkeintä, muistilaput saavat hänet hymyilemään.

❅ ❅ ❅

Muistilappuihin kirjoittelu jatkuu muutaman viikon ajan, ennen kuin James edes pysähtyy miettimään, kuka mysteeriviestejä jättää. Käsiala ei näytä tutulta, mutta kuinka monen asuintoverinsa hän on nähnyt kirjoittavan?

Steven harakanvarpaat hän tunnistaisi ja vaikka käsiala on pienehköä ja siistiä, James on silti varma, että kirjoittaja on mies. Se karsii Romanovin ja ajoittain Towerissa vierailevan neiti Pottsin pois.

Ellei hän paremmin tietäisi, hän epäilisi lappujen jättäjäksi Starkin teköälyä JARVISia, sillä suurin osa muistutuksista liittyy jotenkin Avengersien tai Towerin ylläpitoon. JARVIS ei kuitenkaan Jamesin tietämyksen mukaan osaa fyysisesti kirjoittaa, joten kyseessä on oltava joku muu.

Seuraava muistilappu löytyy jääkaapista, maitotölkin kyljestä ja James on varma, että se on jätetty sinne vahingossa.

Barnesille täysmaito

James katsoo lappua hetken hämillään. Hän ei muista kertoneensa kenellekään, ettei käytä kahvissaan maitoa siksi, että Towerissa on yleensä tarjolla vain soijamaitoa ja sitä hän ei suostu juomaan.

Pienen hetken ajan hän tuntee lähes herkistyvänsä, mutta raapustaa nopean vastauksen.

: )

❅ ❅ ❅

James on niin tottunut lähes päivittäiseen sananvaihtoon mysteerimiehen kanssa, että hän suorastaan järkyttyy huomatessaan, että joku muu on osallistunut heidän sananvaihtoonsa.

Diofantoksen yhtälö

En puhu ranskaa

Eukleideen algoritmi

Hän ei tiedä, miksi tuntee olonsa pettyneeksi ja vihaiseksi, mutta ennen kuin James huomaakaan, hän on rutistanut paperilapun pieneksi mytyksi ja heittänyt sen lähimpään roskakoriin.

Tämä toistuu muutamaan kertaan, joskus jopa niin, että kolmas pyörä ehtii vastata ensin.

Ei enää samoilla silmillä kokouksiin

Muista syödä!

Mmh

James on saattanut ennen olla aivopesty supersalamurhaaja, mutta hän ei ole tyhmä. Hän tunnistaa ahdistavan tunteen rinnassaan ja tajuaa olevansa mustasukkainen. Hän myös tietää olevansa naurettava, eihän hän edes tiedä kenen viesteihin on viikkotolkulla vastaillut. Hän tietää vain, että huoleton sananvaihto on tehnyt hänen olonsa kevyeksi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1942.

Jamesilla on kuitenkin ylpeytensä rippeet jäljellä ja hän päättää olla vastaamatta hissistä löytämäänsä viestiin. Pistävä tunne hänen rinnassaan helpottaa, kun hän huomaa huoneensa oveen liimatun, jälleen kerran kirkuvanpunaisen paperilapun.

Älä huoli, olet silti suosikkini ; )

James tuijottaa pientä paperilappua hetken ymmärtämättä lainkaan mistä on kyse. Havahduttuaan transsistaan hän tajuaa kuitenkin nopeasti kaksi asiaa.

Ensinnäkin, mysteerilappujen jättäjä tietää, kuka hänelle on vastannut ja toisekseen James on hänen suosikkinsa.

Typerä virne ei katoa hänen kasvoiltaan koko loppupäivänä.

❅ ❅ ❅

Muutamaa päivää myöhemmin James päättää, että on aika vihdoin selvittää, kuka mysteerilappuja jättää.

Hän on jo karsinut listaltaan selvästi epätodennäköisimmät vaihtoehdot, mutta ei ole tullut harkinneeksi lainkaan esimerkiksi Towerin henkilökuntaa. Hänellä ei ole aavistustakaan, kenellä kaikilla on pääsy Towerin ylimpiin kerroksiin, joten vaihtoehtoja saattaa olla vaikka kuinka monta.

“Umm... JARVIS”, hän uskaltautuu lopulta varovasti kysymään, “kenellä kaikilla on pääsy meidän tiloihimme?”

“Ainoastaan Avengerseilla ja heidän mahdollisilla perheenjäsenillään on pääsy yksityistiloihinne", kohtelias ääni vastaa välittömästi, "näihin lukeutuvat tietysti myös herrat Rhodes ja Hogan, sekä neiti Potts.”

James nyökkää. Se rajaa hänen vaihtoehtojaan huomattavasti.

Hän on niin syventynyt ajatuksiinsa, ettei huomaa miten Peter Parker marssii iloisesti keittiöön ja heittää reppunsa ruokapöydälle. Tämä marsii suorinta tietä jääkaapille ja hymähtää oveen liimatulle muistilapulle.

“En ymmärrä, miten hänellä on aikaa tehdä kaikki tuo”, Peter mutisee itsekseen ja nappaa kylmästä itselleen jugurtin.

“Hmm?” James vastaa, edelleen syvällä mietteissään.

Peter heilauttaa huolimattomasti kättään.

“Mietin vain miten herra Starkilla on aikaa tuolle kaikelle.”

Jamesin biomekaaninen käsi tömähtää kolahduksen saattelemana hänen leukansa alta pöydälle.

“Mitä?”

Peter katsoo häntä hämillään, kuin miettien miten tarkasti hänen täytyy asiansa esittää.

“Tarkoitin vain... hänen muistilappujaan. Hän jättää niitä ympäri Toweria - milloin ne ovat tehtäviä hänelle itselleen, milloin muistiinpanoja -”

James ei osaa kuin tuijottaa.

❅ ❅ ❅

Käy vihdoin biomekaniikan verkkokurssi

Minä tiedän, kuka sinä olet

James melkein jänistää ja jättää paljastamatta, että tietää mysteerimiehen olevan Stark. Hän kuitenkin tietää myös olevansa jo liian syvällä, liian pitkällä tässä, mitä se sitten ikinä onkaan.

Harmi, tämä oli hauskaa

Oliko tämä peliä?

James kurtistaa kulmiaan ja hänen on myönnettävä, että hänestä tuntuu hieman pahalta, että Stark on valmis lopettamaan heidän yhteydenpitonsa noin vaan.

Ajattelin, ettet halua jatkaa kun saat selville kenen kanssa flirttailet

James punastuu tahtomattaankin. Hänen ei ollut edes tarkoitus, mutta muutaman kerran hänen vastauksensa olivat lipsuneet vihjaileviksi, eikä hän ollut vaivautunut korjaamaan niitä, varsinkaan kun niitä seuranneet viestit olivat olleet vähintäänkin yhtä kyseenalaisia. Ajatus siitä, että hän oli flirttaillut Tony Starkille ei kuitenkaan tuntunut lainkaan pahalta, pikemminkin päinvastoin (sen sijaan ajatus siitä, että hän oli ollut mustasukkainen Peterille sai hänet nolostumaan).

Ei minua haittaa

Seuraavaa viestiä ei kuulunut muutamaan päivään ja James oli varma, että Stark oli päättänyt oma-aloitteisesti lopettaa heidän yhteydenpitonsa. Hänen ajatuksensa osoittautuivat kuitenkin vääriksi, kun hän jälleen kerran unettomana yönä kömpi keittiöön.

Stark istui yksin pöydän ääressä kahvikuppi kädessään, sininen muistilappu otsassaan.

Lounas huomenna, kello 12.30?

James nappasi hellästi lapun Tonyn otsalta, kirjoitti vastauksensa ja painoi sen jälkeen lapun kiinni omaan otsaansa.

Sovittu ; )

[tirsu]

Heips!

Oi että miten suloinen ja ihana ficci! ^ ^ Fluffy on ihanaa ja sopii hyvin winterironiin, sillä Tony ja Bucky ovat jo saaneet reilusti oman osansa angstista. Nyt vain reilusti vaaleanpunaista höttöä heidän niskaansa (en vihjaile mitään, en).

Ihan totta, kuka haluaisi katsoa ötökkäohjelmia vieläkin paremmalla kuvanlaadulla? No, Thor näemmä eikä häntä kai voi oikein syyttää, kyseessä taitaa kuitenkin olla halu oppia uutta telluksesta. Olen myös Buckyn kanssa samaa mieltä myslipatukoista, yök. Ja koska olen kamala ihminen, nauroin kun Bucky ehdotti Clintiä nyrkkeilysäkiksi supersotilaille. Sori vaan.

Ihanaa seurata miten Tonyn ja Buckyn viestittely muistilappujen välityksellä jatkui lähentäen heitä sekä saaden Buckyn hymyilemään että ajattelemaan muutakin kuin kurjaa oloaan. Mulle ei tosin tullut mieleen, että Bucky ei tiennyt kuka muistilappuja kaikkialle jättää. Kuvittelin vain, että sen olisi pitänyt olla selvää jo ihan ensimmäisestä lappusesta television kuvanlaadun parantamisesta, sillä kuka muukaan sen tekisi kuin nero ja käsistään kätevä Tony. Ehkä Bucky luuli jonkun jättäneen lapun siihen odottamaan, että Tony löytäisi sen, en tiedä. Tai sitten Bucky ei tiennyt, että Tony oli se joka vastaa kaiken toimivuudesta Towersissa, ihan kuin hotellinjohtaja.

Olisi myös aivan huikeaa, jos JARVIS pystyisi jättämään muistilappuja kaikkialle Tonyn puolesta. Se tosin vaikuttaa hyvin mahdottomalta, mutta kai se voisi Tonylta onnistua.


Buckyn mustasukkaisuus, kun joku kolmas liittyi mukaan viestittelyyn, voi toista. Ymmärrän kyllä tunteen, kyllä itseäkin vituttaisi, kun olisi ensin saanut rauhassa viestitellä jonkun toisen kanssa ja yhtäkkiä mukaan tulee joku kolmas pyörä. Hanki oma huvisi. Onneksi Buckyn huoneen ovesta löytynyt muistilappu sai tämän paremmalle tuulelle. Tuon kaiken päälle vielä se, että lukijalla on jo täysin selvää, että kyse on flirttailusta (ja ihastumisesta), mutta Bucky ei itse vielä ole tajunnut sitä.

Aivan mahtavaa, että Bucky ei itse keksinyt, että Tony oli viestittelyn toinen osapuoli vaan tajusi asian vasta Peterin huomautettua asiasta. Mutta oih, se että Tony oli varma, ettei Bucky halua jatkaa viestittelyä sen jälkeen, kun totuus selvisi tälle, särki sydäntä. Tony rakas, sä oot pretty much täydellinen kumppani kelle vaan.

Vähänkö nauroin, kun Bucky tajusi Peterin olleen viestittelyn kolmasosapuoli ja hän oli ollut teinille mustis. Tosin, mun veikkaukseni oli Peterin sijasta Bruce. Mutta Peterissä on kyllä enemmän järkeä, hänet on helpompi kuvitella osallistumassa postilappuviestittelyyn toisin kuin Bruce.

Loppu oli aivan ihana, kun Bucky löytää Tonyn keittiöstä muistilappu otsassaan. Kerrassaan mainio ja sopiva tapa ehdottaa treffejä.

Kiitos tästä. On kiva lukea vaihteeksi suomenkielistäkin winterironia. Niitä ei ole aikaisemmin löytynyt, joten on mahtavaa että sä (ja muutama muu) täytätte finiä ficeillä kyseisestä parituksesta.

-tirsu

[Vendela]

Oi ei, tämä on i-ha-na!!!

Siis kuuntelin juuri äänikirjana sellaisen teoksen kun Kimppakämppä (yritin muuten btw tästä sanoakin jo aikaisemmin, mutta et ollut kovin kiinnostunut, joten hähää, pääsenpähän sanomaan uudelleen ) ja siinä oli ideana juuri sama. Kaksi toisilleen tuntematonta kävi pitkää sananvaihtoa post it-lappujen välityksellä ja lopulta ihastuivat toisiinsa. Siis aivan täydellisen ihana ja romanttinen kirja, lämmin suositus! Joten oli mahatvaa, että tässä oli samaa ideaa vaikka toki tykkäsin tästä oikeastaan enemmän koska MCU

Tämä idea toimi näillä hahmoilla aivan täydellisen hyvin! Buckyn voi hyvin kuvitella tuollaiseksi vähän jöröksi ja vähäpuheiseksi, mutta kuitenkin sen verran leikkisäksi, että juuri hän tarttuu tämmöiseen viestimuotoon. Se, että Tony tietää tietenkin koko ajan kuka hänen viesteihinsä vastaa on itsestään selvää ja siksi juuri parasta Peter siellä välissä... hähää, no kyllä jonkun pitää tuota soppaa hämmentää ja Peter oli siihen tehtävään paras ratkaisu!

Tässä oli ihan todella monta ihanaa ja suloista kohtaa, mutta kyllä tuo loppu nousi suosikikseni. Tony lappu otsassaan ehdotuksensa kanssa, iiiiih!!

Kiitos tästä piristyksestä

Vendis
(harjoittelen eri lempinimiä "ääneen")

[Angelina]

tirsu: Wääk, apua mikä kommentti ♥ Heh joo, mä taivun kyllä noin 98 % ajasta aika fluffyhöttöön (ainakin loppujen osalta), joten eiköhän mun mahdolliset tulevatkin WinterIronit oo enemmän posin puolella Tuo Tony-mysteeri juonsi juonensa siitä, että aattelin Buckyn ensin vastaavan lappuun sen kummempia miettimättä ja myöhemmin kirjoittelijan henkilöllisyyttä pohtiessaan hän dismissasi Tonyn, koska miten sillä olisi muka aikaa jättää lappuja ympäriinsä ja huolehtia, että kaikilla varmasti on kaikkea :'D Vaikka sellanenhan Tony just on <3 Oisin toki voinut avata tätä paremmin itse tekstissä kyllä! Ihanaa, että on muitakin Tony-faneja, koska se on oikeesti most precious :'3 Ihan mahtavaa että luit ja kommentoit, lupaan kovasti yrittää tuottaa lisää tekstejä tällä ihanalla parituksella!

Vendela: :''''DD SORI, muistan kyllä että sanoit siitä jotain, mutta taisin lahjakkaasti ignoorata, anteeksi ♥ Ja tottakai tykkäsit tästä enemmän, koska WinterIron eiku. Peter oli mun mielestä jotenkin helppo valinta lopulta, koska mietin ensin Steveä, mutta ei se sitten toiminutkaan :: D Parasta että luit ja kommentoit ja also tähän astisista lempinimistä Venkku on paras ♥

[Odo]

Kommenttikampanjasta hei! Lueskelin tämän viime yönä ja ai että, miten hymyilytti. Bucky ei itselleni ole kovin tuttu hahmo, etten oikeen osannut sitä miettiä, miten se tähän tarinaan istuu. Rohkeasti kuitenkin tartuin Kommistarjoukseen, kun sinulta olen muitakin Marveleita lukenut! Mysteerilaput kuulosti myös somalta otsikolta! Pidin tuosta lappujen sananvaihdosta, joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan veikeää.

Ja voi Peter! Ihana, kun tuolleen paljastui laput Tony Starkin kirjoittamiksi! Naurahdin myös kohdalle, ettei Jarvis osaa kirjoittaa, vaikka se olisi voinut olla "syypää". Oikein kiva ficci ja vaikka usein karsastan boldauksia, fontinvaihteluita, ym. niin tähän se sopi tietysti, kun kuvattiin erilaisia käsialoja, ym.

Tiedoksi - kukaan ei halua katsoa ötökkäohjelmia yhtään paremmalla kuvanlaadulla

Nauroin, mutta parasta oli...

Stark istui yksin pöydän ääressä kahvikuppi kädessään, sininen muistilappu otsassaan.

Lounas huomenna, kello 12.30?

Jotenkin niin näin RDJ:n Tony Starkina istumassa tuo lappuotsassa. Kiitos ficistä, oli mainio. <3

[Angelina]

Odo: No nyt on aika tutustua Buckyynkin : DD Lippulappuset on turvallinen tapa kommunikoida ja tutustua, varsinkin Buckya ajatellen - ei oo varmaan ihan helppo tulla Avengersien sekaan ja yrittää olla sosiaalinen ja bondata Peter on pölhö ja oli pakko ottaa se mukaan <3 RDJ:n mäkin kuvittelin vahvasti tuonne loppuun töhöilemään, se nyt on muutenkin mulle Tonyn ilmentymä Kiitos kun luit ja kommentoit ♥

[flawless]

Vitsi miten kiva teksti! Musta oli tosi söpö idea, että hahmot viestivät tässä toisilleen muistilapuilla. Suloista. Ja jotenkin niin kivan arkista, mutta sitten kuitenkin kutkuttavaa, kun niin pitkään oli ihan arvoitus Buckylle, kenen mysteerimiehen kanssa oikein viestittelee. Lukijanakin jännitti, että miten totuus sitten lopulta paljastuukaan. Muutenkin tässä oli sellainen kivan kevyt tunnelma, tätä oli mukava lukea ja loppu etenkin nosti hymyn huulille.

Stark istui yksin pöydän ääressä kahvikuppi kädessään, sininen muistilappu otsassaan.

Lounas huomenna, kello 12.30?

James nappasi hellästi lapun Tonyn otsalta, kirjoitti vastauksensa ja painoi sen jälkeen lapun kiinni omaan otsaansa.

Sovittu ; )

Tämä vaan oli niin ihana! Musta oli niin hauskaa, että muistilappu olikin liimattu omaan otsaan ja muina miehinä siinä istuttiin lappunen naamassa. Kuulostaa niin Tonylta, hän kun on niin itsevarma ja rohkea. Ja jollain tapaa tuo oli ihan tosi romanttinen tapa pyytää treffeille, vaikka olikin hauska ja vähän hupsu. Musta oli myös tosi symppis, että siihen vastauksena Bucky vastasi kirjoittamalla lappuun ja liimaamalla sen omaan otsaansa. Kuinka söpöä. Mua edelleen hymyilyttää tämä lopetus, niin symppis. :3

[Waulish]

Minulla on silmänurkat kyynelissä, kun tämä tarina on niin ihana ja suloinen ja mieltä ja sydäntä lämmittävä! Kasvoillani oli kestohymy koko lukemisen ajan, ja näytin varmaan tosi typerältä täällä tietokoneen näytölle virnuillessani. Mutta se ei haittaa vähääkään, koska imeydyin tähän sympaattiseen tarinaan aivan täysin ja tuntui kuin kaikki maalliset murheet olisivat hetkeksi hävinneet sen siliän tien. Tuli sellainen fiilis, että tätä fanifiktio on parhaimmillaan. Sitä, kun lukeminen on aivan kuin fandomin maailmaan sisälle sukeltamista ja kaiken näkemistä ja kokemista niin, että tapahtumat voisivat aivan hyvin vaikka olla osa kaanonia. Nautin ja kovasti, voi että! Ai niin, ja tervehdys tosiaan Kommenttikampanjasta! Meinasin kokonaan unohtaa, kun oli kiire hihkumaan. Valitsin tämän tekstin siksi, että tarjolla oli Winterironia, ja osittain myös siksi, että minua kiinnosti lukea muistilappuvaihdosta. En muista aiemmin juuri lukeneeni tekstejä tällaisella asetelmalla, että hahmot käyvät viestinvaihtoa muistilappujen välityksellä, vaikka toki olenkin vastaavaan törmännyt joskus alkutiedoissa sun muissa. Oli raikas ja virkistävä lukukokemus.

Bucky on niin tavattoman söpö. Voin hyvin kuvitella, kuinka hän aluksi pysyttelee visusti omissa oloissaan eikä juuri ota kontaktia muihin Stark Towerissa pyöriviin, mutta vähitellen hän hiljaisuudessa rohkaistuu vaeltelemaan ja tutkimaan paikkoja. Buckyn välittömyys ja tietynlainen - hmm - sosiaalinen omalaatuisuus saavat hänet tarkastelemaan maailmaa omanlaisestaan näkökulmasta, ja tuntuu jotenkin tosi uskottavalta ja aivan mahdolliselta, ettei hän pohdiskelusta huolimatta ihan pysty päättelemään, kenen kanssa viestittelee, mutta innostuu silti vastailemaan mysteerilappuihin. On hauskaa, miten Bucky on varsin varma joistakin asioista, kuten mysteeriviestittelijän sukupuolesta, muttei osaa ollenkaan epäillä ilmiselvää vaihtoehtoa lappujen kirjoittelijaksi, hihi. Jotenkin niin Buckyyn sopivaa! Sopivalta tuntuu sekin, miten Buckyssä on tunnistettavissa tosi inhimillisiä ja alkukantaisiakin tunteita, kun hän kiintyy "kirjekaveriinsa" ja tulee jopa mustasukkaiseksi tästä, kun viestittelyyn yhtäkkiä osallistuu kolmaskin osapuoli.

Tony on totta kai heti perillä siitä, kuka muistilappuihin vastailee, ja voin niin kuvitella, miten hänellä on hauskaa niiden kanssa. Lisäksi tuntuu luontevalta, että Tony on aloitteellisempi osapuoli viedessään tilannetta pidemmälle vielä senkin jälkeen, kun Bucky tajuaa juttukumppaninsa identiteetin. Ilman Tonyn flirttailuheittoa kaikki olisi saattanutkin jäädä ja unohtua, mutta nyt tuntuu, että Buckynkin sisällä avautuu ovia uusiin oivalluksiin ja mahdollisuuksiin. Aww, millaisia lämpimiä tunteita Tony onkaan hautonut Buckyä kohtaan, ja Buckykin Tonya kohtaan, vaikkakin ehkä puoliksi tiedostamattaan. Tämä paritus ja hahmojen välinen vetovoima tuntuvat tässäkin tapauksessa luontevalta ja toimivalta yhtälöltä.

Loppu tuli minulle iloisena yllätyksenä! Tai no osasin odottaa sitä, että mysteerimiehen identiteetti selviää Buckylle, mutten sitä, että muistilaput pysyvät mukana loppuun saakka. Hykertelin ilosta ja ihastuksesta, kun luin siitä, miten Tony istuu lappu otsassa keittiössä aivan kuin olisi osannut (ja niin kuin varmasti onkin osannut) odottaa Buckyä jälleen saapuvaksi. Buckyn reaktio on sekin tavattoman hykerryttävä. Minusta on hauskaa ja sopivaa, että kaksikon välinen suhde ottaa seuraavan askeleen juuri muistilappujen avulla, kun heidän lähentymisensä on kerran nimenomaan muistilappujen sytyttämää ja avustamaa. Niin herttaista!

Pidän kovasti myös muiden hahmojen maininnoista ja läsnäolosta tarinassa. Jokaisesta välittyy niin elävä ja tunnistettava mielikuva. Voin hyvin kuvitella Thorin syventymässä luontodokumentteihin, Brucen syövän myslipatukoita ja Peterin olevan tarkkanäköinen ja suorasukainen ja vähän hämillään Buckyn ymmärtämättömyydestä!

Olipa todellista hyvän mielen luettavaa, ja minusta tuntuu, että palaan nauttimaan tästä tarinasta vielä useammankin kerran. Lämpimät kiitokset, tykkäsin hurjasti! -Walle

[Angelina]

flaw: Mä en ees muistanut enää tota Saapsin antamaa promptia, mutta tosiaan se antoi tälläsen sopivan hölmön ja typerän idean, josta väsätä pieni fluffipala :3 Tony varsinkin on välillä juurikin sellainen tollo, joka voisi jotain tämmöstä tehdä Kiva että tykkäsit ja aina parasta jos teksti sai hymyileen ♥

Walle: Voi ei, awww! Sä saat mut täällä nyt tyhmänä virnuilemaan ja herkistymään, voi ei :'''D <3 Musta on aina mielenkiintoista miettiä ja kirjoittaa Buckyn sopeutumisesta uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin, koska se ei todellakaan voi olla sille helppoa. Tässä muistilappujen välityksellä jutteleminen on turvallinen keino ottaa kontaktia :3 Ja joo hah, Bucky ei tässä ollut ihan terävin, mutta onhan ihan inhimillistä ajatella, että kyllähän Tony Starkilla nyt on niin paljon muutakin tekemistä, ettei se voi ehtiä raapustelemaan lippulappusia Ihanaa että tykkäsit hölmöstä lopustakin - täytyihän tässä nyt päästä hieman pidemmällekin lopulta Kiitos todella ihanasta ja piristävästä kommentista ♥

[Felia]

Voi aaaawwwws. ♥

Tää oli niin suloinen, että apua. En yhtään tiedä, mitä sanoa. Nuo mysteerilappuset oli niin hauskan hellyyttäviä. Tätä lukiessa ei kyllä voinu muuta kuin hymyillä ja tuli niin kivan höttöinen fiilis, että nyt tuntuu kuin leijailisi jossain hattarapilvien päällä. Oli ihanaa, että vaikka kaksikko sitten lopulta ihan kasvokkain toisensa näki, niin silti kommunikointi tapahtui lappusen välityksellä.

Voi että, aivot on ihan höttömössöä nyt, mutta sitä se fluffin lukeminen monesti teettää. Oli kyllä ihanaa saada tällainen höttöannos. Juurikin tämmöinen hienovarainen flirttailu on niin nannaa, ja nuo laput teki kaikesta vielä suloisempaa, erilaista. Hymyilen täällä ruudun toisella puolella edelleen. Asaakdsa, tää oli oikein piristävä ficci, tykkäsin hirmusen paljon! Tuhannet kiitokset! ♥

[Angelina]

Felia: Hah no joo, tää on kyllä aikamoinen höttöpläjäys, mutta kiva kuulla että sai hymyilemään :3 Bucky ansaitsee onnellisia asioita ja tuo lappusten välityksellä kommunikointi oli hänelle ehkä helpompaa aluksi - sitä kautta sai aikaa vähän kehitellä itsetuntoa ja kerätä rohkeutta, joka sitten johtikin vielä parempiin juttuihin Kiitos paljon kommentista ♥

[Violetu]

Nawww, luulin, että oon kommentoinu tän jo ajat sitten, mutta näköjään en

Pojat on niin söppänöitä tässä, alkoi itseäkin hymyilyttää nuo niiden vastaukset toisilleen, varsinkin "älä huoli, olet silti suosikkini" 😍
Loppu oli myös ihan överisöpö, eivät muuten tainneet vaihtaa sanaakaan ääneen toistensa kanssa, veikeää <3
Vei ihan ajatukset johonkin mahdolliseen kuuro!Bucky -AU:hun 

Bucky hiippailemassa ympäriinsä kuin joku ujo kissa oli myös niin awwww, so soft 😭
Löysin tänään tumblr-postauksen, jossa oli screenshotteja Winter Soldierista ja niissä näkyi IV-letku Buckyn käsivarressa ja postaaja spekuloi, mitä kaikkia huumeita sen suoneen pistettiin, ja että missä kaikki vierotusoireinen Bucky- ficit on, tästä tuli heti mieleen, että omg, hurt/comfortia, jossa Tony on ainoa paikalla ja auttaa Buckya (ja sama toimii sit toiseen suuntaan, kun Bucky todistaa Tonya krapulassa). Okei, menee nyt ihan aiheesta sivuun, sorry :'D

Mutta siis pointti oli, että tää oli söps mustasukkaisuuksineen kaikkineen, Bucky oli erittäin samaistuttava, ja Tony ihana noiden pienten huomaavaisten lappustensa kanssa <3

~Violet kiittää

[Angelina]

Vio: Tää oli kyllä semmosta normi sokerimeininkiä, jota useimmiten tulee kirjotettua Musta on jotenkin sad ja samalla naaww ajatella just noin, että Bucky on varovainen ja ujo, eikä niin tykkää olla kaiken hälyn ja melun keskellä, mutta sitten pikkuhiljaa tottuu ja alkaa nauttia esimerkiksi just Tonyn läheisyydestä ;; ♥ Kuuro!Bucky ei oo muuten ollenkaan huono idea, eikun tulille! Tony vois sitten opetella jossain päivässä viittomakieltä, että pystyy varmasti kommunikoimaan Buckyn kanssa kunnolla :'33 <3 Ja myös toi toinen idea vieroitusoireineen -- nyt ei kun kirjottaan!! Kiitos kommentista ♥♥

[Larjus]

Vähäks ihana idea tällä ♥ Lukiessa tuli mieleen kaikki kerrostalojen ilmoitustaulu/hissilappudraamat, joita mm. Facebookissa välillä jaetaan. Tässä on onneksi paljon mukavampi tunnelma, söpö ja hauska. Kyllähän muiden jättämiin lappuihin voi ihan hyvin jättää omat kommenttinsa! Ja kiva kun homma sitten jatkui, tuli kolmaskin osapuoli mukaan. Aikas lutua että Bucky tuli siitä ihan mustasukkaiseksi!

Tiedoksi - kukaan ei halua katsoa ötökkäohjelmia yhtään paremmalla kuvanlaadulla

Minä kyllä voisin 😂 Eihän sitä nyt mitään suttuakaan halua katsella!
Hajosin kans yök-kommentille myslipatukkalapussa.

Hän tunnistaa ahdistavan tunteen rinnassaan ja tajuaa olevansa mustasukkainen. Hän myös tietää olevansa naurettava, eihän hän edes tiedä kenen viesteihin on viikkotolkulla vastaillut.

Hienoa kyllä, että Bucky tunnistaa tunteensa ja pystyy ne itselleen myöntämään, vaikka pitääkin itseään myös naurettavana niiden takia. Noista lappusista on toisaalta tullut hänelle selvästi tärkeä juttu, niin ei se ihan käsittämätöntä ole, että vähän mustasukkaiseksi tulee. Kun ajattelee, että ne olivat aluksi vain hänen ja viestien mystisen kirjoittajan oma juttu, ja sitten siihen tulee kolmas tyyppi mukaan. Onneksi Buckylle myöhemmin paljastuu, että ihan turha mustistella :3 Hän on suosikki, eikä Peter ole ryhtymässä kolmanneksi pyöräksi.

Ja voi äwwww koko ficin loppua 😍 Kun lappusten kirjoittelulla on aloitettu niin onhan se sopivaa, että ensimmäinen treffikutsu (ja siihen vastaaminen) tapahtuu samalla tavalla. Mutta ehkä on parempi, että itse treffeillä jutustelu tapahtuu ihan vain puhumalla eikä viestilappusia edestakaisin veivaamalla. Vaikka voisi kai siinäkin oma viehätyksensä olla... :__D Kunhan vain treffit sujuvat mallikkaasti ja kaikki muukin tämän jälkeen ♥

[Angelina]

Larjus: HAH kerrostalojen lappudraamat on kyllä syöpä, tässä todellakin oli mukavampi tunnelma (vaikka pölhö Bucky vähän mustisteli) Eihän sitä tosiaan tunteilleen mitään mahda ja kun lappusten välityksellä viestimisestä on tullut jo tärkeää, niin korpeaahan se, että joku yrittää väkisin ängetä mukaan :'D Mun oli pakko lukaista tää itsekin pitkästä aikaa läpi, koska en muistanut miten lällyn tuosta lopusta olinkaan tehnyt - mutta toisaalta, siirappi best ♥ Uskon, että nää kaksi saa kuitenkin varsinaisilla treffeillä suunsa auki! Tony nyt ainakin, Bucky voi sitten vaan kuunnella jos siltä tunuu 🥰 Kiva että valkkasit tämän, kiitos kommentista :3