Syyspuuhia | S | Will/Hermio | Mikro-originaaleja

[Kelsier]

Ficin nimi: Syyspuuhia
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: Mikroficcejä
Paritus: Will/Hermio

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

(27)

Hermio katseli miestään, joka nautti kansallispuiston syksyisestä kauneudesta.
”Eikö ole upeaa?” Will kysyi innostuneesti. Tämä näytti hyvältä retkeilyvaatteissaan.
”On”, hän vastasi ja suuteli rakastaan suoraan ruskanväriselle suulle.

(44)

”Her-mi-oo, hypätään yhdessä lehtikasaan!” Rose vaati suureen ääneen.
Will tökki häntä kohti tyttöä ja lehtikasaa, jonka oli juuri suurella vaivalla haravoinut kokoon.
”Ei tuhota Will-enon työtä”, Hermio yritti.
”Kyllä Will-eno antaa anteeksi”, Rose ilmoitti.
Ei siihen ollut vastaan sanomista, joten he heittäytyivät lehtien sekaan.

(31)

He olivat löytäneet kävelyretkellään hylätyn maatilan.
”Tämä oli varmasti joskus romanttinen paikka”, Will tunnelmoi.
Hermio kohautti harteitaan. ”Jossa haisi lanta.”
Will pukkasi häntä kyynärpäällä ja nosti sitten hänen hanskattomat rystysensä suukoteltavikseen.

(32)

Myrskyisen illan päätteeksi, sateen lyödessä ruskeita lehtiä ikkunaan, he käpertyivät yhdessä viltin alle.
”Rakastan sinua, Herm”, Will kuiskasi hyväiltyään ensin pitkään hänen huuliaan omillaan.
”Minäkin sinua, parempi puoliskoni”, Hermio vastasi täydestä sydämestään.

[Larjus]

Olipas näissä mukava syksyinen tunnelma ja sekä sellaista hauskaa leikkisyyttä että romantiikkaakin :3 Syksy ei enää tässä vaiheessa vuotta ole kauneimmillaan (ainakaan minun mielestä, ja tuskin monen muunkaan), mutta näiden mikrojen myötä pystyin vähän fiilistellä varhaisempaa syksyä, sen väriloistoa ja raikkautta. Vähänkös alkoi tehdä itsekin mieli hypätä lehtikasaan! 🍂🍁

”Tämä oli varmasti joskus romanttinen paikka”, Will tunnelmoi.
Hermio kohautti harteitaan. ”Jossa haisi lanta.”

Todella romanttista 😂 Onneksi Will osasi suhtautua Hermion heittoon sopivan kevyesti ja luomaan romanttista tunnelma itse omilla toimillaan! Ja se sitten jatkui kivasti seuraavassakin ficissä (vaikka en kyllä tiedä, olivatko nämä edes aikajärjestyksessä). Lopetus oli ihana, just sellainen sopivan imelä, ihan mun makuun ♥ Pimeänä ja myrskyisenä iltana on ihana voida käpertyä viltin alle ja vieläpä oman rakkaansa kanssa.