Syntymäpäiväficcitopikin innoittamana ihanaa syntymäpäivää ihanalle
Angielle!
Mikä olisikaan osuvampi hetki korkata tämä paritus kuin juuri sinun synttärisi. Olet aina niin iso ja ilahduttava inspiraatio, ja rakastan sitä, miten teet kaiken (myös fandomeihin ja parituksiin hurahtamisen
) niin täysillä ja tunteella ja innostat usein muitakin mukaasi. ♡ Toivottavasti tämä pieni hömppä ilahduttaa, vaikka paritus onkin aika hienovarainen.
Tarina perustuu löyhästi Obikin-uneen, jonka näin viime viikolla, ja jossa Obi-Wan hoiti Anakinin haavaa. Tässä tapauksessa haava ei sijaitse vatsassa eikä tapahtumapaikkana ole iltanuotio, mutta fiilistä ja teemoja koetin unesta tähän kuitenkin kanavoida. Hirveästi teki mieli hihkua itse synttärisankarille tuosta unesta heti silloin, kun sen näin, mutta päätin sitten säästää sen synttäriylläriksi, heh. Lämmin kiitos lukemisesta, ja kaikenlaiset kommentitkin ovat mitä lämpimimmin tervetulleita! ♡
// Tämä tarina sai jaettua hopeaa Finipikareiden 2022 Vuoden romanssi-/fluffyteksti -kategoriassa, kiitos paljon. ♡
❍❍❍❍❍
”Näytähän sitä haavaasi.”
”Ei se ole paha, pelkkä pintanaarmu.”
”Näytä silti. Vilkaisen vain.”
”Äh, mennään jo, minä olen kyllästynyt rämpimään tällä kuumankostealla suolla –”
”
Anakin.”
Se äänensävy ilmeisesti tepsi jälleen kerran, sillä Anakin seisahtui aluksen laskusillan juureen, huokaisi syvään ja tyrkkäsi kätensä suurieleisesti näytille. Obi-Wania hymyilytti. Hän oli jo pitkään tiennyt, että Anakin totteli sävyä vain, jottei joutuisi kuulemaan sitä heti uudestaan, sillä Anakin inhosi vetoavien vaatimusten kuuntelemista vielä enemmän kuin niiden tottelemista.
Obi-Wan tuki toisella kädellään Anakinin rannetta ja kohotti toisella tämän kaavun hihaa, kunnes kämmenselän ruhje paljastui. Iho oli ilkeästi vereslihalla rystysistä ranteeseen. Se näytti irvistävän Obi-Wanille niin kuin Anakinkin epäilemättä teki Obi-Wanin kumartuessa tutkimaan haavaa. Onneksi Anakin vaikutti olevan oikeassa siinä, että haava oli pinnallinen. Jos jokin sappiseiväkkään piikeistä olisi lävistänyt ihon syvemmälle tai peräti jäänyt kudoksiin, myrkytysriski olisi ollut suuri. Pintahaavan kanssa he selviäisivät säikähdyksellä – tai Obi-Wan selviäisi, siinä missä Anakin oli tuskin säikähtänyt edes saadessaan osuman viheliäisestä köynnöksestä. He olivat auttaneet suoyhteisöä haitallisen vieraslajin torjumisessa, ja kasvi oli osoittautunut melkoisen sisukkaaksi tapaukseksi yrittäessään seivästää kaikkea liikkuvaa. Anakin oli kuitenkin osoittautunut neuvokkaammaksi harhauttaessaan kasvia, jotta Obi-Wan oli päässyt käsiksi sen pääjuuristoon.
”Onneksesi se tosiaan vaikuttaa pinnalliselta”, Obi-Wan totesi ja suoristautui täyteen mittaansa, ja hetken he vain tuijottivat toisiaan.
”Ja siltikään sinä et suostu päästämään kädestäni irti?” Anakin hymähti. ”Pelkäätkö, että telon sen seuraavaksi johonkin toiseen suokasviin tai kenties ovenkarmiin?”
Obi-Wan laski yhtäkkisen hämillään irti Anakinin kädestä, jota hän tosiaankin oli unohtunut pitelemään omassaan. Häneen hyökynyt helpotus haavan vaarattomuudesta oli kai jotenkin sekoittanut hänen päänsä.
Tai sitten sen oli tehnyt Anakinin ihon kutsuva lämpö, joka oli ollut tyystin erilaista kuin suoplaneetan luotaantyöntävä kuumuus; Anakinin ihon pehmeys, joka oli ollut niin inhimillisen haavoittuvaista ja kuitenkin elinvoimaisen kestävää.
Obi-Wan hymähti, ravisti hieman päätään ja viittasi Anakinin edellään alukseen.
”Se kannattaa joka tapauksessa sitoa”, Obi-Wan muistutti, kun Anakin näytti olevan aikeissa pyyhältää suoraan ohjaamoon. ”Takana siinä kaapissa, johon sinä et keksisi vilkaista edes pää kainalossa, on haavanhoitotarpeita.”
Obi-Wan pikemminkin tunsi kuin näki Anakinin irvistyksen, mutta vastaväitteitä ei sillä kertaa kuitenkaan kuulunut, vaan Anakin kääntyi kannoillaan ja lampsi Obi-Wanin ohi aluksen takaosaan.
Epämääräinen häkellys pysyi Obi-Wanin seuralaisena, kun hän alkoi herätellä alusta Anakinin sitoessa haavaansa. Hän sohaisi vahingossa autopilotin pääkytkimen pois päältä, vaikka se sijaitsi idioottivarmasti kojelaudan alapuolella, ja hän huomasi sen vasta hyperajoa valmistellessaan, kun aluksen automatiikka ei toiminutkaan odotetusti.
Anakin oli palannut juuri parahiksi todistamaan Obi-Wanin hajamielisyyttä. Hetken hän seisoi ääneti Obi-Wanin takana, mutta sitten hän istuutui ja hivutti kankaanrievulla sitaistun kätensä pitkin kojelautaa. Se pysähtyi Obi-Wanin käden viereen, hipaisi ensin kevyesti ja sulki sitten jykevämmän käden alleen. Kangas oli karkeaa, mutta ihon ja läsnäolon lämpö ja pehmeys humisivat sen läpi ja ohi. Obi-Wan vaistosi Anakinin hymyilevän avaruuteen, hymyilevän sitä ilkikurista hymyään – jossa kuitenkin oli vakavampikin varjo.
”Ehkä minunkin olisi syytä vähän vahtia sinua ja tekosiasi”, Anakin sanoi ja naurahti.
”Niin… Kenties sinun olisi.”
Pehmeä käsi puristi lujasti.