Vie mut pois, S (Neville)

[Violetu]

Otsikko: Vie mut pois
Kirjoittaja: Violetu
Hahmot: Neville & perhe
Ikäraja: Sallittu
Genre: Tunnelmointi, angst
Haasteet: 12+virkettä XXI, Ime kappale tyhjiin 2

A/N: 12+virkettä on yksi suosikkihaasteistani, ja Nevillen perhe on viime aikoina noussut myös suosikki-kirjoitettavieni joukkoon.
Enjoy! Palaute ilahduttaa aina <3


***

Vie mut pois


Neville oli kypsä.
Jo lapsesta saakka hän muisti olleensa tuon tuostakin mieli maassa, kun häntä aina verrattiin mahtavaan ja legendaariseen Frank Longbottomiin.
Neville tiesi, ettei koskaan voisi voittaa isäänsä, yhtä hyvin kesäkukka voisi nousta maasta, jonka oli hyytänyt routa.

Kun Neville oli pieni, tarina isästä ja äidistä oli kuin satu, jonka mummi vaati saada kertoa aina nukkumaanmenon hetkellä. Tarina oli Nevillestä kuin sade; vaikka se virkisti ehkä luontoa kuivuuden keskellä, Nevillen se teki surulliseksi, kun hänen sukkansa kastuivat.
Tarina päättyi aina kelloon, joka pysähtyi samalla tavalla kuin Frankin ja Alicen ajatukset olivat pysähtyneet, kun nämä eivät kestäneet enää enempää kipua.
Mummi sanoi aina, että oli synti, että niin hyville ihmisille tapahtui jotain niin pahaa.

***

Neville käveli ikkunan ohi ja viittoi hänet huomanneelle isosetä Algielle, että hän ei ollut täällä.
Hän tarvitsi pienen hengähdystauon mummista, jotta jaksaisi olla elävä, kun loput isotädit ja isosedät saapuisivat joulunviettoon.

Lasinen enkeli heijasteli kynttilöiden valoa seuraavalla ikkunalaudalla, ja Neville pysähtyi hetkeksi ihailemaan sitä.
Kun mummi pelmahti sen ikkunan taakse, Neville joutui kumartumaan ja juoksemaan kyyryssä pihan poikki tallirakennukselle, ettei häntä huomattaisi.

Isän varjo oli leijunut Nevillen yllä jo ennen kuin hän edes ymmärsi, mitä se tarkoitti. Neville ei tiennyt kauanko vielä jaksaisi odottaa, että mummi näkisi hänet omana itsenään, Nevillenä, jonka ei ollut edes tarkoitus olla Frank 2.0.
Hänen pitäisi varmaan julkaista se sanomalehdessä vähän kuin kuolinilmoitus, tai kutsu valmistujaisiin. Jos Neville pitäisi sanamäärän maltillisena, kaksi kaljuunaa saattaisi riittää kuluihin.

Jos isä oli ollut muffinssi, Neville oli keksi, jonka mummi odotti kohoavan muffinssin lailla.

Katkeruus isää kohtaan oli vuosien mittaan hiipinyt salakavalasti Nevillen kimppuun, vaikka hän tiesi, ettei isä ollut koskaan muuta kuin rakastanut häntä ja halunnut antaa hänelle hyvän elämän.

Neville nojasi selkänsä tallin ovea vasten ja nosti verkkaisesti katseensa kohti tähtien täplittämää taivasta.
Hän veti villapaidan hihat palelevien sormiensa peitoksi, kietoi käsivarret ympärilleen ja antoi kyynelten tulla.


***

Spoiler: näytä

Sanalista:
1. kypsä
2. mieli
3. routa
4. satu
5. sade
6. kello
7. synti
8. viittoa
9. elävä
10. lasinen
11. juosta
12. varjo
13. odottaa
14. sanomalehti
15. kaksi
16. muffinssi
17. salakavala
18. verkkainen

[Larjus]

Äääää mikä fic 😭😭 Todella ihana, mut surku, niin että vihlaisee vähän rinnasta, koska voivoi Neville rukka :< Ei oo hänelläkään helppoa, elää vanhempiensa varjossa isoäidin odotusten ja paineiden alla, kun hänen haluttaisiin olevan jotain mitä hän ei ole. Hänen kaikki tuntemuksensa ovat siis ymmärrettäviä, ja häntä pystyy symppaamaan, vaikkei itse samanlaista kokemusta olekaan.

Katkeruus isää kohtaan oli vuosien mittaan hiipinyt salakavalasti Nevillen kimppuun, vaikka hän tiesi, ettei isä ollut koskaan muuta kuin rakastanut häntä ja halunnut antaa hänelle hyvän elämän.

Tää kohta varsinkin riipas sydämestä 😭 Hienosti kirjoitettu kyllä, kauniistikin, vaikka sisältö niin surkuisa onkin.

Tarinan loppukin oli kaikessa lohduttomuudessaan kaunis. Tekis mieli halata ja yrittää lohduttaa Nevilleä 🥺 Kiitos tästä lukukokemuksesta, hienosti kirjoitettu tarina, jossa olit hyödyntänyt sanalistaakin hyvin. Se ei ole mitään helppoa hommaa...