K-11
Harry Potter ei ole minun omaisuuttani. Tämä teksti on fanifiktiota, jota kirjoittelen vain omaksi (ja mahdollisesti muiden) iloksi. Synttäritarinatopan innoittamana hyvää syntymäpäivää,
Beelsebutt!
Aloin ensin kirjoittaa sinulle yhtä originaalihömppää, mutta se takkusi pahasti. Sitten sainkin yhtäkkisen ja yllättävän Sirius/Remus-inspiraation, joten päätin vaihtaa lennosta. Minun oli ensin tarkoitus toteuttaa tämä raapalerykäisy Shuffle VI -haasteeseen, mutta suunnitelmat menivät taas uusiksi, kun totesin, että saan tästä todennäköisesti hitusen paremman ilman Shufflen aikarajoituksia. Joten joten, tässä sitä ollaan. Tämä on tosi erilaista tekstiä kuin mitä yleensä kirjoitan, apua. Toivottavasti tästä kuitenkin on ees pikkiriikkisen iloa!
Remus on Siriukselle kapina. Remusta suudellessaan Sirius näkee äitinsä kasvojen vääristyvän, kuulee isänsä yskäisevän ja tuntee veljensä vaihtavan painoa jalalta toiselle. Samalla kun kädet hapuilevat vartalolla yrittäen tuntea jokaisen kaarteen ja ihokarvan samanaikaisesti, Siriuksen nimi poltetaan sukupuusta, eikä mikään voisi siivittää Siriusta kauemmas synkänmustasta maasta.
Hän hymyilee Remuksen hiuksiin ja saa karvan suuhunsa.
Remus on salainen kapina, hiljainen kapina, mutta se riittää. Siriuksen ei tarvitse nousta barrikadeille sitä julistamaan; hänen täytyy vain saada elää sitä. Tärkeintä on filosofia, joka yllyttää toimimaan vastoin Mustan aatelissuvun periaatteita.
Hän ei sylkäise hiuskarvaa suustaan, mutta hänen äitinsä sylkäisee hänen kengilleen heidän tavatessaan ohimennen Viistokujalla.
x
Sirius on Remukselle vapaus. Kun Sirius kietoo kätensä hänen ympärilleen niin kuin maailmassa ei olisi mitään muuta, Remus ei tunne itseään kahlituksi vaan vapautetuksi. Siriuksen sormet silottavat juonteet Remuksen otsalta, saavat rypyn kulmien välistä häviämään. Arvet risteilevät yhä, osa haalistuneina ja osa tuoreenpunertavina, mutta Remus unohtaa, koska Siriuksen sormet sivelevät ihoa, eivät pelkästään arpia.
Yhtäkkiä Remus on muutakin kuin ihmissusi, joka saattaa ystävänsä vaaraan kerran kuukaudessa. Hänen elämässään on muutakin kuin uhkakuvia sodasta ja kadotuksesta. Hän unohtaa, ja hetken muistamattomuus on hevoskotkan lento taivaalla.
Remus levittää käsivartensa Tällipajun alla kuin lentokonetta leikkivä lapsi, ja Siriuksen raikuva nauru nostaa Remuksen ilmaan.
x
He jakavat salaisia seikkailuja. James ja Peter huomaavat: James kohauttaa olkiaan, ja Peteriä naurattaa.
Silloin he alkavat ymmärtää.
Siriuksen ei tarvitsisi enää kapinoida; onhan hän pyyhkinyt melkein koko perheensä elämästään. Remus on oppinut lentämään ilman siipiä. He eivät tarvitse toisiaan selviytyäkseen nuoruusmyrskyistä, mutta silti he pysyvät toisissaan. Vallankumous ja vapaustaistelu ovat sen rinnalla haalistunutta, latistunutta ideologiaa, mutta ne kätkevät sisäänsä elintärkeät juuret.
Kesällä he kelluvat alasti joessa ja katselevat taivaalla vellovia pilviä. Sirkat sirittävät heinikossa. He ovat vapaita, eikä millään muulla ole mitään väliä.
Pakahduttava tunne kuristaa Siriuksen kurkkua. Hän hapuilee Remuksen käden veden alla omaansa.
Remus puristaa lujaa takaisin.