Title: Kaakeleita seinään (ja vielä pesäpallomailalla)
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Puuha-Pete & Salatut elämät (Ismo-remixit)
Characters: Ismo Laitela + muita (Peten työkoneet)
Genre: lol
Rating: K-11
Disclaimer: En omista kumpaakaan mukana olevaa tv-sarjaa. Ismo-remixejäkään en ole koskaan tehnyt, voin vaa antaa rispektit kaikille, jotka niitä ovat tehtailleet. Tekstissä on jonkin verran lainauksia Salkkareista ja niistä tehdyistä remixeistä, mutta näiden on tarkoitus olla vain hauskoja vitsejä/viittauksia lähdemateriaaliin.
Summary: Pete on saanut sijaisen.
A/N: Tasan vuosi sitten ”ilahdutin” teitä kaikkia kirjoittamalla Sakarin villapaitapelistä. Tänä vuonna päätin tehdä saman pienoisella crossoverilla
Tämmösten ficien kaa tekis mieli melkeinpä aina puolustella, että joku haastoi kirjoittamaan, mutta totuushan on, että ihan oma idea oli. Kuuntelin yks aamu herätäkseni Ismo-remix-biisejä, ja siitä
Puuha-Pete-versiosta tuli sitten fici-ideaa mieleen, eikä kukaan ollut toppuuttelemassa. En oikein tiiä itekää, mikä tää väkerrys on. Läpällä kirjotettu ja sillee, mut ääääh 🙈🙈 Tästä ei myöskään missään välissä pitänyt tulla näin pitkä (koska hei raapalekin tämmöstä on liikaa), mutta… Älkää antako mun enää koskaan kirjottaa tällaisia!
En oo koskaan sillee kunnolla seurannut Salkkareita, jonkin verran tuli katottua joskus siinä yläasteikäisenä, mutta sitten sekin jäi. Se sarja onkin ollut mulle aina lähinnä meemi- ja SinäTuubaPaska-matskua, ja vois kai sanoa, että ne on se varsinainen fandom tässä, koska meno on just sitä
Puuha-Peteäkään en oo koskaan sen pahemmin katsonut, mutta kyllä sitä jonkin verran lapsena näki aamupiirrettyjen aikaan (pikkuveljeni oli iso fani
). Mut oon kyllä erittäin järkyttynyt siitä päivitetystä Puuha-Pete-versiosta! Se on niin väärin.
Tää on omistettu
Maissinaksulle (sori), joka välillä kans harrastaa tällaista ficikulttuurin randomia puolta ja on mitä mainiointa juttuseuraa niin livenä kuin Whatsappinkin välityksellä. En tiiä kenen muun kanssa vois keskustelut olla välillä pelkkiä SinäTuubaPaska-lainauksia ja silti edetä (suht) loogisesti ♥
Lunastaa
FinFanFun1000:ssa sanan
914. Lyöminen.
// No niin, nyt sitten
vuoden 2021 Pikareissa tästä tuli
Vuoden muu fandom -ficci (ihan niin kuin siitä villapaitaraapaleesta edellisenä vuonna). Kyl mä oon niin otettu tästä kunniasta, vaikka samaan aikaan mietinkin et mitä vittua :'D Mut ihanaa kun nää mun läppäsekoilut viihdyttää ja on mielestänne äänestämisen arvoisia ♥
Kaakeleita seinään (ja vielä pesäpallomailalla)Puuha-Pete ei sinä päivänä päässyt ollenkaan töihin, sillä hän oli sairastunut koronaan – tai sitten poti krapulaa kotona, kuka tietää. Peten poissaolo ei kuitenkaan tarkoittanut työkoneille vapaapäivää, ehei, sillä Anni oli ilmoittanut hankkineensa tälle sijaisen, muuan Niksi-Ismon, joka kuuleman mukaan oli varsin pätevä työmies hänkin. Jos mokoma nyt edes oli aikeissa tulla paikalle. Häntä ei nimittäin näkynyt missään, vaikka työpäivä oli alkanut jo aikoja sitten.
”Soittaisin perään jos voisin”, Kaivuri jupisi puoliksi itselleen, puoliksi muille työkoneille. ”Ei kyllä vakuuta moisen Niksi-Ismon pätevyydestä tällainen.”
”Ehkä hän on eksynyt”, Rolle arveli. ”Annihan vakuutti, että sijainen osaa asiansa.”
”No, ei ainakaan näytä osaavan perille.”
Ei kuitenkaan kulunut enää kauaa, kun pihaan asteli hieman hoiperrellen keski-ikäinen mies silmälasit vinksallaan nenän päällä. Kaivuri ja muut vilkaisivat toisiaan epäuskoisesti. Kai mies oli vain joku puliukko eikä Peten sijaiseksi luvattu Niksi-Ismo?
”Nämäkö nyt ovat niitä työkoneita?” mies kysyi pysähtyen Puskun eteen. ”Kai mä olen oikeassa paikassa.”
”Hyvää huomenta”, Kaivuri tervehti kohteliaasti Puskun vierestä. ”Oletko sinä kenties Niksi-Ismo?”
”Voi helveTTI! Sehän puhuu!” mies huudahti. ”Oonkohan mä sittenkin ottanut vähän liikaa?”
”Me puhumme kaikki”, Hyrre kiirehti kertomaan. ”Ei kai sen mikään yllätys pitänyt olla?”
”Tästä se akka
ei puhunut yhtään mitään…”
”Mutta oletko sinä Niksi-Ismo vai et?”
”Mitä? Olen kyllä! Tullut auttamaan muuan Peteä…”
”Ja myöhässä”, Kaivuri mutisi.
”Voi voi, mitä tästä nyt seuraa?” Nosse kauhisteli hiljaa. Kukaan ei kuunnellut, Nossen panikoinnit kun olivat kaikille arkipäivää.
”Minä olen kuule tehnyt jo pitkän päivän tänään”, Ismo sanoi uhmakkaasti kääntäen katseensa Kaivuriin. ”Koko yön olin kasinolla, ettäs tiedätkin, ja nyt on tili punaisella.”
Kaivuri ei näyttänyt vakuuttuvan Ismon sanoista lainkaan, mutta Rolle kiirehti sanomaan sanottavansa väliin ennen kuin tämä ehtisi ilmaista väheksyntäänsä sen enempää.
”Ja nyt olet täällä! Voimme siis aloittaa päivän työt. Rouva Ruposen piha vaatii kunnostusta, uudet laatat ja…”
”Ai, kaakeleita?” Ismo kysyi ilahtuen. ”Ne on mulle tuttuja monestakin eri yhteydestä.”
”Eivät ne nyt ihan kaakeleita ole, mutta…”
”Mennään sitten”, Ismo komensi ja oli kävelemässä pois pihasta, kun Kaivuri kurvasi hänen eteensä. ”SIVUUN SIITÄ!” hän karjaisi.
”Meillä on aina tapana kysyä toisiltamme ’korjataanko?’ ennen kuin lähdemme minnekään”, Kaivuri ilmoitti eikä siirtynyt paikaltaan minnekään.
Ismo painoi kämmenensä otsaansa. ”Voi helvetin helvetti…” hän mutisi. ”Totta helvetissä me korjataan ja rakennetaan ja mitä ikinä, eihän tässä muuten mitään järkeä olisi! Nyt töihin siitä, että saan palkkanikin joskus. Tarvitsen rahaa kasinolle.”
Kukaan ei tohtinut sanoa Ismolle mitään vastaan, ettei asiasta vain seuraisi ongelmia Petelle. Lisäksi Ismo näytti sellaiselta mieheltä, joka ei epäröisi vetää työkoneitakaan turpaan tarpeeksi ärtyessään. Pusku nappasi Ismon kyytiinsä ja lähtivät ajamaan kohti rouva Ruposen taloa. Kukaan ei tiennyt, keiden työpanosta tarvittaisiin pihan kunnostamisessa, sillä normaalisti Pete huolehti työnjaosta, joten he päättivät varmuuden vuoksi lähteä kaikki mukaan. Eipä heistä kukaan olisi muutenkaan malttanut jäädä kotipihaan, sillä he kaikki halusivat nähdä Niksi-Ismon työssään.
Hyrre johdatti koko joukon kadulle, jonka varrella Ruponen asui rivitalossa. Koska työkoneilla ei tietenkään ollut mahdollisuutta mennä soittamaan rouvan ovikelloa, Ismo kapusi pois Puskun kyydistä ja hoiperteli ovelle. Useastakaan soitosta huolimatta kukaan ei tullut avaamaan.
”AVAA!” Ismo karjaisi lopulta ovea nyrkillä hakaten. Silläkään ei tuntunut olevan vaikutusta. Ovi pysyi kiinni.
”Kummallista. Eikö Ruposen pitänyt olla odottamassa meitä?” Rolle kysyi Kaivurilta, joka nyökkäsi.
”Niin minä ainakin olin ymmärtänyt.”
”OVI AUKI TAI TAPAHTUU HIRVEITÄ!”
”Kohta hän hajottaa oven!” Nosse vaikeroi.
Niin ei kuitenkaan ehtinyt onneksi tapahtua, sillä seuraavaksi naapuritalon ulko-ovi avattiin ja rouva Ruponen työnsi päänsä esiin.
”Kuka kumma pitää noin kamalaa mekkalaa?” rouva kysyi ja näki kynnyksellä raivoavan Ismon. ”Älä hyvä mies hakkaa Miettisten ovea rikki, he ovat lomamatkalla Pattayalla ja palaavat vasta viikon päästä.”
Sekaannus oikean asunnon ja pihan kanssa oli sen myötä onneksi nopeasti ratkaistu, ja seuraavaksi he pääsivätkin aloittamaan pihan laatoitusta. Sekään homma ei edennyt ongelmitta: Ismolla vaikutti olevan kokemusta kaakeleista ihan liikaakin, sillä hän kohteli kivilaattoja samalla tavalla.
”Minusta tuntuu, että vaikka Puttekin olisi osannut tämän homman paremmin”, Hyrre huokaisi silmiään pyöritellen.
”Sinä turpa kiinni NYT!” Ismo suivaantui kuultuaan tämän sanat. ”Ismo Laitelaa ei ole ennenkään häädetty sorvin äärestä!”
”Nyt voisi kyllä olla tarpeen”, Pusku kuiskasi Kaivurille. ”Ei kai noita laattoja kuulunut seiniin kiinnittää?”
”Ei, eikä varsinkaan pesäpallomailalla”, Kaivuri vahvisti. Hän ei voinut uskoa lainkaan, miten Anni oli onnistunut hankkimaan täysin sysipaskan sijaisen Petelle. Pätevä työmies muka, ja pah. Tätä menoa mies pilaisi Petenkin maineen! Oli pakko tehdä tilanteelle jotain.
Kaivuri viittoikin muut työkoneet kanssaan hieman kauemmas, niin ettei Ismo kuulisi heidän hiljaista puhettaan, ja aloitti: ”Meidän täytyy tehdä jotain, tai tuo mies pilaa rouva Ruposen pihan ja saa Petenkin näyttämään kelvottomalta muiden silmissä.”
”Mutta mitä?” Hyrre kysyi. ”Mitä me voimme? Se Ismohan varmaan kaakeloi meidätkin jos yritämme mennä väliin.”
”Meidän täytyy ilmoittaa Annille. Soittaa emme voi, joten jonkun meistä on mentävä hänen luokseen. Ajattelin, että Nosse voisi tehdä sen.”
”Minä?” Nosse kauhistui. ”Mutta en minä uskalla kertoa Annille, että hänen hankkimansa sijainen on huono!”
”Uskallatko sitten jäädä tänne tuon höyrypään pesäpallomailan ulottuville?”
Nosse pudisti kiivaasti päätään.
”No jos minä tulen mukaasi henkiseksi tueksi”, Rolle tarjoutui.
”Kävisikö se?” Kaivuri kysyi. Ei hän ollut suunnitellut kahta viestinviejää, mutta samapa se. Eihän hänellä ollut Rollelle välttämättä mitään muutakaan roolia, ellei tämä sitten haluaisi jyrätä Ismon varpaita, ja siitä Anni tuskin ilahtuisi, vaikka tämän hankkima sijainen olikin umpisurkea.
”Öh, no, lu-luulisin”, Nosse sanoi vielä hieman empien.
”Hyvä, sillä aikaa me muut yritämme jotenkin hidastella Ismoa.”
Nosse ja Rolle lähtivät, minkä jälkeen Hyrre kääntyi katsomaan Kaivuria tuimasti.
”Ai me jäämme tänne hidastelemaan
tuota!” hän sihisi. ”Olisin minäkin voinut mennä hälyttämään Annin paikalle.”
”Sinulla on hyvät mahdollisuudet estää Ismoa tekemästä töitään”, Kaivuri sanoi. ”Sen kun kaadat laastin myllystäsi maahan niin hänen on pakko pitää tauko.”
”Se tauko olisi onnistunut silläkin, että olisin lähtenyt Nossen mukaan”, Hyrre nurisi mutta alkoi lopulta pyöritellä ja heilutella betonimyllyään niin, että sen sisältö lopulta kaatui maahan.
”Mitä helvettiä!?” Ismo huusi tullessaan hakemaan lisää laastia.
”Oho, hupsis, kuinkas tässä näin pääsi käymään?” Hyrre oli kauhistelevinaan mutta lopetti äkisti nähdessään Ismon kasvoilla hurjan ilmeen.
”No voi perkele! Typerä rotisko!” tämä karjaisi niin uhkaavasti, että Hyrreä alkoi väkisinkin pelottaa. ”Mä yritän täällä tehdä työni ja sä vain pilaat kaiken!”
Ismo puristi kädessään olevaa pesäpallomailaa rystyset valkeina ja nosti sen ilmaan niin että laastia roiskahteli. Hyrre tajusi olevansa oikeasti vaarassa ja kiljaisten peruutti kauemmas. Kaivuria ja Puskuakin pelotti, mutta huomattavasti isompina työkoneina he eivät paenneet vaan päinvastoin olivat valmiina puolustamaan Hyrreä.
”Ei tämän näin pitänyt mennä”, Kaivuri ärähti ja nosti etukauhansa eteensä kuin ritarin kilven. ”Sinä
et käy meidän ystävämme ja kollegamme kimppuun!”
”Et niin!” Puskukin huusi.
Sitä, mitä seuraavaksi tapahtui, ei ollut harjoiteltu tai edes suunniteltu etukäteen, mutta kaikki eteni kauniisti kuin käsikirjoituksessa. Kaivuri iski Ismoa päähän takaosansa pienemmällä kauhalla, minkä seurauksena tämä menetti tasapainonsa ja kaatui maahan. Siitä Pusku nappasi hänet puskuteräänsä ja nosti ylös ilmaan. Ismo huusi ja kiroili ja yritti kurotella käteensä maahan pudonnutta pesäpallomailaansa, mutta turhaan.
”Lyö häntä uudestaan”, Pusku pyysi Kaivuria, joka ilomielin totteli.
”Hyvä pojat, hyvä, hyvä!” huusi Hyrre, joka uskalsi nyt tulla lähemmäs.
”Tämä urakka ei nyt mennyt niin kuin piti, mutta ainakaan hän ei aiheuta enempää tuhoa”, Kaivuri aprikoi Ismoa silmäillen. Nyt hän toivoi, että Rolle olisi sittenkin jäänyt heidän luokseen ja liiskaisi Ismon varpaat. ”Saa kyllä olla viimeinen kerta, kun Anni hankkii Petelle sijaisen.”
”Todellakin”, Hyrre sanoi. ”Pärjäisimme paremmin ilmankin.” Hän katseli Puskun kanniskelemaa Ismoa, jolta oli kaiketi mennyt taju. Toivottavasti. Ehkä Kaivurin pitäisi varmuuden vuoksi lyödä häntä vielä kolmannenkin kerran?
”Mitä täällä oikein tapahtuu? Kuulin taas mekkalaa.”
Rouva Ruponen avasi ulko-oven ja kurkisti pihaan. Hänen katseli huuli pyöreänä seinään kiinnitettyjä kivilaattoja, joista osa oli pudonnut maahan, yhä huonokuntoista pihaansa, helpottuneen näköisiä työkoneita ja Ismoa, joka retkotti nyt Puskun lavalla jalat ilmassa.
”Mitä tämä oikein on!?” rouva kimitti.
”Öh – me – me voimme selittää”, Kaivuri aloitti.
Siinä samassa talojen eteen kaartoivat Nosse ja Rolle, jolla oli Anni kyydissään. Anni oli ilmeestä päätellen vähintään yhtä hämillään kuin Ruponenkin. Nosse ja Rollekin vaikuttivat yllättyneiltä, joskaan eivät ihan yhtä paljon kuin naiset – tiesiväthän he jo, millainen Ismo todellisuudessa oli.
”Todellakin, mitä tämä on!?” Anni puuskahti nähtyään kaiken saman kuin rouva Ruponen. ”Mitä täällä on tapahtunut!?”
”Anni… noh, katsos kun…”
”Tuo yritti lyödä minua!” Hyrre huusi.
”Kuka tuo?”
”Se sinun palkkaamasi ’Niksi-Ismo’”, Pusku sanoi. ”Meidän oli pakko pysäyttää hänet.”
”Ja nyt hän on kuollut!” Nosse kimitti kauhuissaan.
”Ette kai te sentään oikeasti tappaneet häntä?” Anni kysyi huolissaan ja kiiruhti kurkkimaan Puskun lavalla makaavaa Ismoa. ”Okei, elossa näyttää sentään olevan, mutta voi voi. Ties mikäkin oikeusjuttu tästä tulee…”
”Ei tässä sentään Amerikoissa asuta”, Rolle totesi viisaasti.
”Ja jos joku täällä oikeuteen haastaa niin minä!” rouva Ruponen huusi. ”Minun pihaani ei ole kunnostettu niin kuin luvattiin vaan sen sijaan taloni seinä on pilattu kaakeleilla!”
”Noh, noh, emmeköhän me saa tämän selvitettyä ilman oikeustoimiakin”, Anni kiiruhti sanomaan. Hän ei todellakaan kaivannut huolekseen syytteitä vain sen takia, että oli hankkinut Petelle sijaisen (jonka suositukset ilmeisesti olivat päin helvettiä).
”Sehän nähdään!” Ruponen säksätti ja alkoi valittaa Annille niin kiivaaseen sävyyn, että tämän teki mieli vain läimäyttää kädet korvilleen ja juosta pakoon. Ja ehkä vähän läimäyttää Rupostakin. Vaikka laastiin kastetulla pesäpallomailalla.
”Hei Anni!” Pusku huikkasi. ”Mitäs me tälle Niksi-Ismolle tehdään?”
Anni tiesi, että hänen olisi täytynyt suhtautua tämänkin kohtaloon vakavasti, mutta ei hän enää jaksanut oikeastaan välittää. Rouva Ruponen puhui niin paljon ja niin tuohtuneesti, että kaikki hänen energiansa meni sen kuunteluun ja tilanteen selvittelyyn.
”Sen te saatte hoitaa, minulla on tässäkin jo tarpeeksi selvitettävää. Minun puolestani saatte viedä vaikka tunkiolle”, Anni puuskahti Peten työkoneiden suuntaan. Nämä katsoivat kummastuneina toisiaan.
”No? Viemmekö sen tunkiolle?” Hyrre kysyi, kun työkoneet olivat ajaneet kauemmas ja jättäneet Annin sovittelemaan sotkua Ruposen kanssa.
”Kyllä se minulle käy”, Pusku ilmoitti.
”Mutta… m-mitä jos joudumme siitä vain suurempiin ongelmiin?” Nosse kysyi huolissaan. Ei hänkään Ismosta itsestään välittänyt, eipähän vain halunnut enempää hankaluuksia ja huolia.
”Se on vain itse isommissa ongelmissa, kun meni sillä lailla pilaamaan rouva Ruposen pihan”, Kaivuri huomautti. ”Mutta ei viedä sitä tunkiolle, viedään se kasinolle. Sieltähän se omien sanojensa mukaan alun perin tulikin, meidän riesaksemme.”
”Onko tässä kaupungissa edes kasinoa?” Rolle kysyi.
”Niin, ei kai”, Kaivuri sanoi ja pysähtyi miettimään hetkeksi. ”Nyt keksin! Viedään hänet päiväkeskukseen! Siellä on aina bingoillat, eiköhän nekin voi uhkapeliksi laskea. Tarpeeksi lähellä ainakin.”
Niinpä työkoneet ajoivat nätisti peräkanaa päiväkeskuksen edustalle, ja Pusku pudotti Ismon kyydistään kadulle. Kaivuri mietti, pitäisikö hänen pyytää Rollea ajamaan Ismon varpaille, mutta ei sanonutkaan mitään. He olivat jo lähdössä takaisin varikolle, kun keskuksen ovi avattiin ja joku heille kaikille tuntematon työntekijä avasi oven.
”Hei! Mitä tämä on?” hän huusi työkoneiden perään vilkuillen maassa retkottavaa Ismoa, joka ei ollut tullut vieläkään tajuihinsa.
”Uusi kävijä teille”, Kaivuri ilmoitti.
”Jos ette halua, niin viekää vaikka tunkiolle!” Hyrre lisäsi perään, ja muut nyökyttelivät hyväksyvästi, jopa Nosse.
”Mutta, mutta…”
Työkoneet eivät jääneet kuuntelemaan miehen vastalauseita. Ne ajoivat tyynesti takaisin varikolle ja päättivät pitää loppupäivän vapaata. Yksissä tuumin ne päättivät, etteivät kelpuuttaisi Peten tilalle yhtäkään sijaista.
”Jos Pete ei tule huomenna mutta Anni pakottaa meidät töihin, minä menen lakkoon!” Hyrre uhosi.
”Kannatetaan!” Kaivuri sanoi.
”Ehdottomasti!” Rolle ja Pusku vahvistivat.
”Öh, no, lu-luulisin”, Nosse sopersi.
Mutta kaikkien onneksi Petellä olikin ollut vain paha krapula, ja hän tuli seuraavana päivänä töihin.
