Lämpimät onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta!
Valitsin tämän raapaleen tuotannostasi, koska tämä on jäänyt niin hyvin mieleeni, että nyt kun voitit Kommenttiarpajaiset, ajattelin ensimmäisenä juuri tätä. Luin tämän jo silloin heti, kun julkaisit, mutta en kommentoinut, ehkä sen takia, että tämä teki sellaisen vaikutuksen, etten juuri sillä hetkellä tiennyt, mitä sanoa. Yritän nyt kertoa edes jotain, vaikka muut kommentoijat ovat sanoneet varmaan jo kaiken saman ja paljon minua paremmin.
Ensinnäkin ihan mieletöntä, miten paljon ja monenlaisia tunteita tässä oli, vaikka teksti oli lyhyt. Kun en itse osaa sanoa mitään lyhyesti ja ytimekkäästi, ihailen aina kovasti, kun jollain on se taito, ja sinulla se todella on.
Tässä särki niin sydäntä Harryn takia, ja vaikka en osannut olla samalla tavalla pahoillani Ginnyn ja Dracon vuoksi, koska heidän ajatuksensa jäivät tässä pimentoon, tuli silti tunne, että onhan tämä tragedia heille kaikille. Harry ja Draco voisivat löytää yhdessä jotain todella suurta, ihanaa ja kestävää. Ginny taas voisi tulla onnelliseksi jonkun toisen kanssa, sillä en usko hetkeäkään, että Harry voisi tuossa tilanteessa tuottaa Ginnylle minkäänlaista iloa, ja varmasti Ginny huomaa sen liiankin pian, kun alkuihastus on laantunut. Tai jos ei, niin sitten hän ei näe kyllä mitään muuta kuin itsensä.
Pidin tästä raapaleesta niin paljon senkin takia, että tämä haastoi hienosti kirjojen canonin, joka minua on tökkinyt paitsi hahmojen kuolemien niin myös näiden päähahmojen romanssien osalta. Harry/Ginny oli minusta kirjoissa täysin tunnetta ja romantiikkaa vailla, ja tässä tekstissäsi kerroit senkin niin osuvasti. Ginny ei tosiaankaan ole se, jonka Harry haluaa, vaan Draco, tietenkin. Harryn tuska ja vastahakoisuus tuli tässä niin hyvin esiin.
Tuntui, että Harry oli ajautunut tilanteeseen, joka oli varmaan muiden mielestä kaikin puolin sopiva ratkaisu, mutta hänelle itselleen täysin väärä. Noin voisi todella tapahtua, ja on liian usein tapahtunutkin. Nyt vain toivon, että Harrylla on edes jossain vaiheessa rohkeutta tehdä oikein ja kertoa Ginnylle, ettei heistä tule mitään, vaikka Harry ei juuri näissä tanssiaisissa saisikaan suutaan auki kaikkien nähden.
Dracon mekosta pitää vielä sanoa muutama sana. Kun aikanaan luin tämän, hämmästyin ihan vain siksi, kun se oli jotain sellaista, mitä en ollut osannut odottaa. Samalla myös nauroin omille ajatuksilleni, että mikä siinä nyt yllätti.
Kävin myös katsomassa nuo piirustuksesi, ja olit todella herkästi ja hienosti piirtänyt Dracon molemmissa kuvissa, hän näytti hyvin kauniilta.
Thelina kommentoikin hienosti, että Draco uskalsi sodan jälkeen elää omannäköistään elämää, ja näin se varmasti oli.
Miten paljon rohkeampi Draco oli Harryyn verrattuna, kun Harry ei pystynyt edes sanomaan ei Ginnylle. Olen silti toiveikas, koska nyt kun Harry sentään näki niin selkeästi tilanteen, hän kykenee myös muuttamaan sitä.
Vielä pahempaa olisi ollut, jos Harry olisi itsekin kuvitellut rakastavansa Ginnyä.
Suuri kiitos tästä hyvin tunnepitoisesta raapaleesta, joka herätti runsaasti ajatuksia. Pidin tästä tosi paljon.
