Ficin nimi: Kahdenkeskeisille jatkoille
Kirjoittaja: Naksu
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: k-11
Paritus: Husk/Angel
Genre: Romantiikkaa, kiihkeyttä ja hellyyttä
Summary: “Hei, miksi tuo kuulosti siltä kuin kaikki olisi jo lopussa?” Angel kummasteli ja seisahtui, ennen kuin Husk ehti johdattaa hänet hissille. “Iltahan on vielä... no ei nuori, mutta jotain!”
A/N: Tämä pätkänen sai inspiksensä Paholainen pukeutuu Pradaan -leffasta, joka katsottiin Larjuksen kanssa maanantain ratoksi. 😄
***
“Hops... Katsohan, mihin kävelet”, Husk naurahti, kun Angelin horjahtava askel sysäsi tämän vaarallisen lähelle hotellin pääoven karmia.
“Kyllä tämä tästä, Husky! Nämä hemmetin buutsit vaan eivät ole kavereitani enää tähän aikaan yöstä”, Angel tirskahti ja pienen hapuilun päätteeksi sai nykäistyä oven auki. “Näetkös? Helppo nakki!”
“Vaikuttavaa.”
“Teidän jälkeenne, hyvä herra!” Angel virnisti ja viittasi Huskia käymään peremmälle teatraalisen kumarruksen saattelemana. Husk nauraa hörähti ja aulaan astuttuaan ojensi Angelille tassunsa, johon tämä tarttui yhtä innokkaasti kuin aina aiemminkin.
“Pakko sanoa, iltani oli varsin miellyttävä”, Husk tokaisi silitellen peukalollaan Angelin kämmenselkää.
“Hei, miksi tuo kuulosti siltä kuin kaikki olisi jo lopussa?” Angel kummasteli ja seisahtui, ennen kuin Husk ehti johdattaa hänet hissille. “Iltahan on vielä... no ei nuori, mutta jotain!”
“Niin, vasta aamuneljä?” Husk hymähti, mutta huvittuneisuus vaihtui hämmennykseksi, kun Angel hivutti kätensä hänen kasvoilleen ja kumartui lähemmäs.
“Tokkopa se sinuakaan haittaisi valvoa vielä vähän myöhempään...”
“Juu, eihän se... Mutta, öh...” Husk mokelsi tietämättä itsekään, mitä oikein esteli. Paha sitä oli säännöllisistä nukkumaanmenoajoistakaan nillittää niissä olosuhteissa, eikä turha nillittäminen edes kuulunut hänen toimintarepertuaariinsa.
“Sano pois, kulti”, Angel kehotti sivellen sormellaan hänen poskeaan.
“Vitut, en minä tiedä itsekään”, Husk naurahti ja tarttui Angelia käsistä. Hän ei kerta kaikkiaan saanut silmiään irti tämän silmistä.
“Tiedätkö, minusta tuntuu, että... haluan sinua ihan saatanasti”, Angel kuiskasi ja painoi Huskin huulille hellän mutta vaativan suudelman. Nautinnon väreet saivat Huskin turkin pörhistymään, eikä hän voinut kuin vastata suudelmaan yhtä intohimoisesti.
“Mutta... jos sinä kaipaat jo unta?” hän mutisi Angelin huulille ilmeisesti jotain epämääräistä ritarillisuutta tavoitellen.
“Hah, minä vai? Höpö höpö, beibi, yökyöpeleitä tässä ollaan molemmat”, Angel puuskahti ja ohjasi Huskin tassuja toppinsa alle. “Jatketaan minun huoneessa ja pidetään oikein kuumat jatkot...”
“Hmmh...”
Angel huokaisi hänen korvalleen. “Tahdon kullisi oikein syvälle, Husk...”
“Perhana sinun kanssasi...”
Angel suuteli häntä uudestaan, ja Husk kietoi käsivartensa tiukasti tämän ympärille kuin magneetti olisi vetänyt häntä lähemmäs. Angelin tuoksu helli suloisesti hänen aistejaan, ja Husk hengitti tämän kaulaa vasten tyytyväisen kehräyksen puskiessa esiin hänen rinnastaan. Hänen oli hetki hetkeltä hankalampi ajatella aivoillaan Angelin kosketuksista innostuvan alakertansa sijaan. Hän oli kuin sulaa vahaa Angelin johdattaessa häntä kohti hissiä yhä syvenevien kielisuudelmien aikana.
“Jos Nugetti herää ja suuttuu, jos me alamme siinä vieressä –” Husk hengähti, kun Angel vetäytyi kauemmas. Tämän kiihkon kaunistamille kasvoille kohosi viekas hymy, ja Husk olisi voinut luvata tälle kuun ja tähdet taivaalta siinä paikassa.
“Se lähti yökylään tyttöjen luo”, Angel tokaisi, ja Huskin sydän läpätti yhä kiivaammin, kun tämä sulavin liikkein riisui toppinsa ja liu'utti kätensä hänen hartioilleen riisuakseen hänen nahkatakkinsa.
“Ahaa... fiksua ennakointia.”
“Eikö? Saadaan siis olla ihan rauhassa...”
“Mmmh, aivan...” Huskin takki päästi hiljaisen kahahduksen valahtaessaan keoksi lattialle.
“Aion pitää sinua niin vitun hyvänä –”
Husk murahti Angelin suuhun ja painautui tähän yhä tiiviimmin kiinni, kietaisipa häntänsäkin Angelin reiden ympärille kuin osoittaakseen, ettei kenelläkään toisella ollut etuoikeutta saada tämän huomiota sillä hetkellä. Angel oli vain hänen ja hän vain Angelin. Tämän härnäävät sormet hänen korviensa takana ja siipiensä tyvessä saivat hänet hyvää vauhtia kahjoksi, etenkin kun Angel samanaikaisesti livautti yhden käsistään viekoittelevasti hänen haaraväliinsä.
“Vittu... Okei, minulta loppuivat tekosyyt”, Husk köhähti saadessaan jälleen tilaisuuden vetää henkeä.
“No vihdoin, saamari!” Angel kihersi.
“Perhanan viettelijä...!”
“Perhanan taitava viettelijä”, Angel hyrisi hänen korvalleen ja lipaisi sitä kielenkärjellään. “Ja niin pirun kuuma ja suloinenkin!”
Husk purskahti matalaan nauruun. “Näin on... Olen kokonaan sinun, muru. Tules tänne!”
Angel hykersi onnellisena Huskin kaapatessa hänet suudelmaan, ja parin napin painalluksen perästä hissi sulki ovensa johdattaen heidät kohti kahdenkeskeisiä jatkojaan.