alaotsikko: Purkaus, ajatuksia. S
Kirjoittaja: patonkikriisi
Nimi: Niin paljon minä sinusta välitän, niin paljon minä sinua vihaan.
Ikäraja: S
A/N: Kertoo ajatuksistani eräästä ihmisestä. Eräs päivä pahalla tuulella ollessani tämä syntyi. En tosin ollut suuttunut hänelle, purin vain vihani tällä tavalla.
Kirjotusvirheistä saa ja pitää ilmoittaa.
Lukee toki ja kommentoikaa mielellään.
Niin paljon minä sinusta välitän, niin paljon minä sinua vihaan
Oletko kuullut sanontaa 'hädässä ystävä tunnetaan'? Jos olet, eikö se saa sinua tuntemaan mitään? Etkö välitä muista kuin itsestäsi? Mikä on sinulle maailmassa tärkeintä?
Tiedätkös, jos olisit oikeasti ollut raskaana, olisin tukenut sinua loppuun asti. Olisin ollut tukenasi, apunasi, tehnyt kaiken auttaakseni sinua. Sellainen ystävä minä olen. Minä välitän.
Välitätkö sinä?
Entä jos sinulle oikeasti olisi käynyt jotain? Jos sinulla olisi paha olla ja tietäisit ihmisten huomaavan sen, haluaisitko että hekin sulkisivat silmänsä ja antaisivat sinun kärsiä yksin, omassa pikku päässäsi?
En olisi pyytänyt paljoa, ehkä vain yhden kysymyksen; onko kaikki hyvin? Sitä en koskaan kuullut.
Edes sen, vaikka minusta näki että mikään ei ollut hyvin, ei mikään. Ja mitä sinä teit pahimmalla hetkellä? Käänsit selkäsi ja hylkäsit minut, ystäväsi. Tai ainakin pidin meitä ystävinä.
Olisin tarvinnut tukea, apua, kysymyksiä, olkapään.
Sinulta sain vain selän ja muistot kaikista valituksistasi ja pilkkaamisistasi.
Et sinä ole ystävä.
Käytät ihmisiä hyväksesi, uskottelet että olet ystävä, hädän hetkellä katoat.
Onko se niin vaikeaa kuunnella jotakuta edes viittä minuuttia?
On se sinulle. Se on mahdottomuus. Mutta sinun ongelmillesi ja huolenaiheillesi pitää aina olla aikaa, ajattelet vain itseäsi.
En ole esine. Minullakin on elämä, tunteet, ongelmat, iloa, vaikka sinä et siitä välittänytkään, vaan paiskoit ne ympäriinsä. Minä olen ihminen.
Ja tiedätkös, minä halveksin sinua.
Tai se kysymyksesi kaiken tämän jälkeen kun olen palasina, olenko hetero.
Sinulla ei ole oikeutta minun elämääni, se ei kuulu sinulle.
Minä olen mitä minä olen.
Osuit hyvinkin lähelle, mutta se ei silti oikeuttanut sinua sanomaan minua lepakoksi, lesboksi. Koska en ole.
Jos itselläsi on ongelmia identiteettisi kanssa, älä pura sitä muihin. Minä tiedän mitä olen, ja olen ylpeä siitä. Sinä et ymmärrä erilaisuutta.
On sinullakin oikeus olla mitä olet, mutta olet silti säälittävä.
Vaikka en ole mikään maailman paras ihminen, silti tunnen olevani parempi ihminen kuin sinä.
Jos rakastaa, ei unohda toista. Niin se on.
Tosin en koskaan rakastanut sinua, en edes tajua miksi olin kanssasi. En edes luottanut sinuun.
Et tiedä minusta mitään, minä tiedän sinusta liikaakin.
Ja aion käyttää sitä sinua vastaan vielä joskus.
Niin pahasti minuun sattui temppuilusi. Olet itseäsi liian täynnä, minä vihaan sinua.
Ja jos et muista, minut on vaikea saada vihaamaan ketään.
Joskus mietin, että miksi yrität niin kovasti näyttää täydelliseltä. Sinusta ei koskaan voi tulla täydellistä. Täydellisyys on katsojan silmissä, siksi kukaan ei ole koskaan täydellinen. Sinä voit luulla ja yrittää pyrkiä omaan täydellisyyteesi, mutta muista voit olla vain naurettava. Niinkuin monesta oletkin. Harva oikeasti pitää sinusta.
Herää jo todellisuuteen, herää sinne missä suurin osa ihmisistä elää. Järkytyt. Vannon sen. Et ole enää mitään kenellekään, vain väline, niin kuin kaikki ovat sinulle.
Olet lapsi. Vaikka minua vanhempi. Luulet olevasi jo aikuinen. Et ole. Kaukana siitä.
On aikasi kasvaa aikuiseksi.
Ja muuten, en edes enää välitä sinusta, et ole koskaan ollut minulle niin tärkeä kuin luulin, nyt et ole enää sitä vähääkään, ainoastaan kannan kaunaa ja janoan kostoa. Minua ei kohdella enää ikinä niin kuin sinä kohtelit minua.
Toivon mahdollisimman paskaista loppua sinulle.
Ja kaikkea kärsimystä ja ongelmia.
Et tule selviämään tuollaisena elämästä.
Ja minä haluan nauraa sinun paskaiselle lopullesi, tanssia haudallasi.
Niin paljon minä sinusta välitän, niin paljon minä sinua vihaan.
