Nimi: 3 yötä, joina Deanin sänky oli tyhjä
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: K-11
Paritus: Seamus/Dean
Genre: fluff alussa, lopussa angst
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
A/N: Osallistuu haasteeseen
3 kertaa kun...1.
Seamus ei voinut uskoa, että hän oli tuhlannut kuusi kokonaista vuotta ennen kuin oli uskaltanut suudella Deania. Vasta viitosluokan seksuaalisuuskriisi oli avannut hänen silmänsä, vaikka hän olikin jo ykkösluokalla tiedostanut miten paljon Dean hänelle merkitsi. Silloin hän oli vain luullut sen olevan puhtaasti kaverillista välittämistä. Kesti kuitenkin vuosi, ennen kuin Seamus sai kerättyä tarpeeksi rohkeutta kertoakseen Deanille tunteistaan.
Seamus työnsi Deanin sängylleen ja taikoi verhot kiinni sauvanheilautuksella. Häntä olisi ehkä pitänyt huolettaa makuusalin muiden poikien reaktio, mutta tuntiessaan Deanin kädet kiskomassa hänen paitaansa pois ja tämän huulet omillaan, oli kovin vaikea keskittyä mihinkään järkevään.
Sinä yönä Deanin sänky jäi tyhjäksi.
2.
Mitä Seamus antaisikaan, että voisi olla nyt Deanin tilalla.
Katsellessaan poikaystävänsä kalpeita kasvoja sairaalasiiven valkealla pedillä, itsesyytöksiä oli vaikea sulkea pois päästä. Jos hän ei olisi typeryyksissään väittänyt pystyvänsä nappaamaan tällipajulta lehden, Deanin ei olisi tarvinnut uhkarohkeasti syöksyä tönäisemään hänet turvaan tällipajun oksalta. Mutta niin oli käynyt ja tässä Dean makasi hänen typeryytensä seurauksena.
Tunteja pimeän laskeutumisen jälkeen matami Pomfrey käski Seamuksen viimein nukkumaan makuusaliinsa. Seamus lähti väittämättä vastaan, sillä matami Pomfrey oli jo antanut hänen jäädä lähelle puolen yön. Toisaalta eipä ajalla ollut väliä, ei Seamus muutenkaan nukkuisi sinä yönä silmäystäkään.
Niinpä hän tuijotti Deanin tyhjää petiä yön pimeydessä.
3.
Seamus kuuli sanoja tajuamatta niiden merkitystä. Hänen ympärillään oli pyörinyt paljon ihmisiä koko päivän, vaikka hän halusi vain olla yksin. Viimein hän olikin karannut. Hän oli monta tuntia istunut tähtitornin penkillä tuijotellen kaidetta mitään näkemättä. Kyyneleet eivät tulleet, eivät tulleet vaikka hän oli käynyt sanomassa Deanille viimeiset hyvästit.
Yön saapuessa Seamus löysi itsensä makuusalista, tajuamatta edes miten oli päässyt sinne. Ei hän ollut edes halunnut palata makuusaliin, jossa kaikki muistutti Deanista. Likainen sukkapari piileskeli sängyn alla ja unipaita oli mytyssä sängynpäädyssä.
Seamus tuijotti Deanin sänkyä lasittunein silmin, tajuten, ettei kukaan tulisi nukkumaan kyseisessä sängyssä enää. Todellisuuden mukana tulivat vihdoin kyyneleet.