Lähtö | S | Sirius & Regulus | ficlet

[mursuhilleri]

Nimi: Lähtö
Ikäraja: S
Hahmot: Sirius ja Regulus
A/N: Haluan tällä tekstillä toivottaa hyvää joulua Odolle <3 En muista olenko koskaan kirjoittanut sanaakaan Siriuksesta, mutta Reguluksesta en ainakaan ole Hahmot ei varmaankaan toimi yhtään, mutta ei se mitään, toivottavasti tämä on ihan kiva silti. Hui kauhea kun mua jännittää julkaista tätä.


Lähtö

”Sirius!” kuului veljen ääni oven toiselta puolelta. ”Avaa ovi, Sirius.”

Regulus hakkasi ovea nyrkillään.

”Häivy!” Sirius huusi takaisin. ”Minä lähden nyt, enkä tule enää takaisin!”

Sirius jäi kuuntelemaan, oliko Regulus lähtenyt oven takaa, sillä tämä ei ainakaan puhunut enää mitään. Sirius murahti kun ei kuullut toisen askelia ja jatkoi tavaroidensa pakkaamista. Hän lähtisi Potterien luokse. Hän jättäisi tämän kurjan talon, eikä koskaan enää palaisi. Nyt Sirius oli saanut tarpeekseen.

”Äiti on raivona”, kuului taas Reguluksen ääni. Sirius naurahti hiljaa.

”Sietääkin olla. Kuulitko sinä millä nimillä minä häntä nimittelin?” Sirius kysyi ja paiskasi loitsujen oppikirjan matka-arkkuunsa.

”Kuulin”, Regulus sanoi oven läpi ja hakkasi sitä taas. ”Päästä minut sisään.”

Sirius huokaisi niin liioitellun kovaäänisesti, että Regulus varmasti kuuli sen. Hän kuitenkin avasi ovensa lukon ja päästi veljensä sisään.

”Mitä?” Sirius tivasi. Regulus äkkäsi Siriuksen matka-arkun puoliksi pakattuna sängyllä.

”Oletko sinä oikeasti lähössä?” Regulus kysyi. ”Olet uhannut sitä niin monesti, mutta-”

”Olen”, Sirius keskeytti. ”Lähetin jo pöllön Jamesille.”

”Ehkä se on sitten parempi”, Regulus sanoi hiljaa. Sirius katsoi toisen ilmeettömiä kasvoja hämmästyneenä ja sanattomana.

”Oletko tosiaan sitä mieltä?” Sirius kysyi lopulta.

”No, te ette tule toimeen äidin kanssa, joten lähtösi saattaa olla parhaaksi meille kaikille”, Regulus sanoi surullisesti hymyillen. ”Minun tulee ikävä sinua.”

Sirius tuhahti huvittuneena. ”Mehän näemme sitten Tylypahkassa.”

”Tietenkin”, Regulus virnisti. ”Mutta kotona tulee olemaan erilaista ilman sinua. Hiljaista.”

”Voithan sinä rähistä Oljon kanssa kilpaa, jos kaipaat toimintaa”, Sirius sanoi ja läimäisi veljeään olkavarteen. ”Kyllä minunkin tulee ikävä sinua.”

Sirius levitti käsivartensa ja kaappasi Reguluksen tiukkaan rutistukseen. He erkanivat toisistaan hymyillen.

”Saasta!” kuului Oljon kähähdys auki jääneen oven raosta. Regulus kurtisti kulmiaan ja paiskasi oven kiinni tontun nenän edestä.

”Minä voin auttaa sinua pakkaamaan”, Regulus sanoi ja alkoi keräillä syliinsä Siriuksen lattialle heiteltyjä vaatteita. Sirius hymyili. Hänen tosiaan tulisi ikävä veljeään.

[Odo]

Onni ja itku, etten lukenut tätä heti. Tai siis itku, että tämä olisi ansainnut tulla luetuksi sillä samaisella sekunnilla, mutta onni, koska tämä oikeasti piristi mun sysi-iltaani. <3<3;_; Sirius ja Regulus on parasta, mitä Potter-fandomissa on, ja vieläpä kirjoitit sitä minulle. Älä enää jännää, julkaise lisää. <3 Veljesfluffi, veljeily ja muu mustan puhuva toiminta, ne lämmittää sydäntäni. En oikeasti tiedä, mitä sanoisin, mutta ensin riipi. Että eikö Sirius päästä Regulusta sisään, mutta päästi. Ja sitten Regulus auttaa pakkaamaan. <3

Musta tästä myös näkee, että olet todellakin kehittynyt kirjoittamisessa, mitä oot itse tuuminut. <3 Oon lukenut sulta jotain, mutta musta tässäki huomaa, vaikka ilmeisesti kirjoitit tämän nopsaan (?), että oot vuosien saatossa oikeesti kehittynyt, mikä on ihana. <3 vaikka ootki ollut erihyvä aina. Mutta se on musta nosto, joka kannattaa sanoo, että jee hyvä sä! Se tulee vahingossa, varkain, kun vaan kirjottaa. Älä siis lopeta. Oot ehkä huumorin ja sokerinen fluffari, mutta tää oli musta draamaa ja fluffia sopivassa paketissa.

Oot ihan huippu, että kirjotit tän. Kirjota lisää Siriusta ja Regulusta. Kiitos. <3 Mun sysi-iltaan meinasi tulla itku, mutta se oli veljesfluffisuusitku, eikä angsti itku, mikä on vaan hyvä. <33

[Altais]

Ihan loistava juttu, että olet innostunut kirjoittamaan ihanista Mustan veljeksistä!  Toivottavasti kirjoitat vielä lisääkin heistä, koska näiden veljesten suhde on ihan lempijuttujani ficcimaailmassa ja rakastan lukea siitä, ja sitä voi mielestäni myös tulkita aika vapaasti ja monilla tavoilla, koska eihän canonissa siitä paljonkaan tiedonmurusia ole. Tällaista on erityisen lohdullista lukea, jossa Sirius ja Regulus on hyvissä väleissä ja selvästi välittävät toisistaan ❤️, eikä Siriuksen lähtö ehkä olekaan se juttu, joka rikkoo heidän välinsä ainakaan vielä tässä kohtaa. Ihana Regulus, joka ymmärtää ja auttaa pakkaamaan, vaikka ajattelenkin, että veljen lähtö häneen varmaan sattuu. Noin minäkin sen näen, että varmaan juuri Sirius ja Walburga oli pahimmat riitapukarit, kaksi kiivasta luonnetta, jotka oli varmaan periaatteestakin eri mieltä kaikesta.

[Hurrikaani]

Ooh!

Tää oli ihanan erilainen verrattuna niihin teksteihin mitä yleensä Siriuksesta ja Reguluksesta lukee. <3 Tää oli jotenkin hurjan herkkä, ja samaan aikaan tosi elämänmakuinen siinä suhteessa että tämmöinen oikea veljesrakkaus paistaa läpi hankalista perhesuhteista huolimatta.  :'( Tää oli jotenkin ihanasti kirjoitettu, ja tulkintaa ja sanomattomia asioita jäi jotenkin rivien väleihin.

[Thelina]

Olipa tämä ihana! Pidin kovasti siitä, että Regulus on Siriuksen puolella lähtöasiassa, auttaa pakkaamaan ja halaa<3 tietenkin heidän tulee toisiaan ikävä, mutta onneksi he näkevät sentään koulussa (vaikka voin kyllä kuvitella, että rouva Musta on kieltänyt Regulusta olemasta missään tekemisissä veljensä kanssa). Nauroin tuolle "Voithan sinä rähistä Oljon kanssa kilpaa, jos kaipaat toimintaa" -kohdalle ja kun Oljo vielä saman tien ilmestyy jupisemaan oven taakse kiitos tästä!

[Vaena]

Nyt kiinnostaa kaikki Mustista kertovat ficit niin tämä herätti kiinnostuksen. Onneksi herättikin, tämä oli ihana iltalukeminen!

”Tietenkin”, Regulus virnisti. ”Mutta kotona tulee olemaan erilaista ilman sinua. Hiljaista.”

Voi miten alkoi harmittamaan Reguluksen puolesta tässä. Jäädä nyt yksin Mustien taloon ilman veljeään. Ja tuo kohta, kun Regulus sanoi, että lähtö saattaa olla parhaaksi.

Tykkäsin ficin tunnelmasta! Samaan aikaan haikea, mutta lämmin. Hienosti kuvattu lyhyessä ficissä veljesten välistä suhdetta. Ensin huudetaan ja lopulta kuitenkin halataan. Tästä jäi hyvä mieli, kiitos!

[Larjus]

Olipas tämä herttainen ♥ Sisarussuhteista on aina kiva lueskella, ja Siriuksella ja Reguluksella on mielenkiintoiset välit (ja perhe-elämä noin muutenkin). Vähän tuli surkukin molempien puolesta, koska ei toi voi olla helppo päätös, vaikka selvää on, että jotain muutosta on tapahduttava. Ymmärrän hyvin, miksei Sirius enää jaksa asua perheensä kanssa. Ikävä tulee, ehdottomasti, mutta onneksi on mahdollista nähdä sitten koulussa. Vaikkei sekään sama asia ole, ja siellä on varmasti helppo joutua erilleen entisestään (kun on tupajaottelut ja muutenkin Rohkelikon ja Luihuisen välinen yleinen vihamielisyys). Sitä itse tietty alkaa väkisinkin miettiä kaikkea sitä, mitä canonin mukaan myöhemmin tapahtuu (minkä takia surku vasta tuleekin!), mut pitäis yrittää keskittyä vain pelkästään tähän ficiin ja siihen, miten Siriuksella ja Reguluksella on läheiset välit ♥ Ihanaa kun Sirius oikein rutisti veljeään, ja että Regulus ryhtyi pakkausavuksi.

”Voithan sinä rähistä Oljon kanssa kilpaa, jos kaipaat toimintaa”,

Sehän oiskin En kyllä usko, että Reguluksesta olisi siihen. Mutta on se hyvä kun Siriuksella on heti ehdotus valmiina pikkuveljen ongelmiin. Mustan kartanoon ois kyllä varmaan ankeeta jäädä yksin ainoaksi lapseksi.

Oon tainnut lukea sulta lähinnä huumorificcejä, ja ne on mainioita, mutta tää on kyllä hyvä esimerkki siitä, että luonnistuu sulta erinomaisesti muunlainenkin teksti. Tää oli oikein kiva iltalukeminen vielä tälle sunnuntaille, kiitän!

[Pahatar]

Valitsin tämän listauksestasi, koska Mustan veljeksistä on aina yhtä mukavaa lukea. Tämä oli minusta yllättävän lämminhenkinen kuvaus Siriuksen lähdöstä Kalmanhanaukiolta ja se ilahdutti, kun koen tämän Siriuksen ja Reguluksen eron muuten raskaaksi.

Sirius oli tässä hyvin uskottavan oloinen: kiivas, äkkipikainen ja vihainen koko perheelleen Regulus mukaan lukien. On helppo uskoa, että Sirius olisi lähtenyt kotoaan juuri jonkin riidan seurauksena ja hyvin nopeasti, eikä harkiten tai pidemmän pohdinnan seurauksena. Onneksi Sirius sentään leppyi sen verran, että päästi Reguluksen sisään, sillä eihän pikkuveli ollut millään lailla syynä tuohon riitaan. Canonissa minua suretti niin veljesten huonot välit, mutta tässä ficissä he tuntuivat tulevan aika hyvinkin toimeen keskenään, ja se lämmitti kovasti mieltä.

Pidin tästä Reguluksen tarkkanäköisyydestä, joka tuntui yllättävän Siriuksenkin. Regulus oli selvästi ajatellut asioita pitkään ja perusteellisesti, ja ymmärsi, ettei tiettyjä asioita voinut muuttaa. Ja että muutos oli välttämätön, vaikka se tuntuikin pahalta:

”Ehkä se on sitten parempi”, Regulus sanoi hiljaa. Sirius katsoi toisen ilmeettömiä kasvoja hämmästyneenä ja sanattomana.

”Oletko tosiaan sitä mieltä?” Sirius kysyi lopulta.

”No, te ette tule toimeen äidin kanssa, joten lähtösi saattaa olla parhaaksi meille kaikille”, Regulus sanoi surullisesti hymyillen. ”Minun tulee ikävä sinua.”

Ihana Regulus, joka ei epäröinyt kertoa Siriukselle, miten tärkeä isoveli oli hänelle! Ja olin niin iloinen, että Siriuskin myönsi sen saman Regulukselle, ja sulin tuolle halaukselle. Pidin ehkä eniten tästä lopusta, kun Regulus jopa päätyi auttamaan Siriusta pakkaamisessa, vaikka olikin pahoillaan tämän lähdöstä. Ja Sirius tuntui sen myötä ymmärtävän, että hänkin menetti jotain, ja aika paljonkin, lähtönsä myötä:

”Minä voin auttaa sinua pakkaamaan”, Regulus sanoi ja alkoi keräillä syliinsä Siriuksen lattialle heiteltyjä vaatteita. Sirius hymyili. Hänen tosiaan tulisi ikävä veljeään.

Tämä oli tosi kiva ficci, jota olisin lukenut mielelläni paljon pidempäänkin. Tästä tuli kuitenkin sellainen tunne, että veljesten ero ei ollut ikuinen, ja että he päätyivät ehkä pitämään yhteyttä tuonkin jälkeen, ainakin toivon sitä. Siriuksesta ja Reguluksesta on suomeksi ihan liian vähän ficcejä, jos minulta kysytään, ja olen iloinen, että halusit kirjoittaa heistä. Kiitos paljon tästä!

[Meldis]

Sinulta on tullut luettua paljon huumoria, joten vaihteeksi valitsin jotain muuta. Siriuksen ja Reguluksen välit ovat tosi kiehtovat. Vaikka Sirius puhuikin myöhemmällä iällä pahasti Reguluksesta niin minäkin jotenkin ajattelisin, että heillä oli ollut hyvät välit vielä lapsuudessa. Olen sitä mieltä, että Regulus varmaan oikeasti luuli haluavansa, mitä Voldemort paasasi, mutta kun hän lopulta kävikin tätä vastaan niin siihen sopii, että hän aina oikeasti välitti veljestään. Ja että Siriuksen lähtö oli ollut hänelle raskas paikka. Ehkä se olikin lopulta se mikä katkaisi kamelin selän ja Regulus meni aivan ääripäähän verrattuna Siriukseen.

Tykkäsin, miten Regulus pysytteli etäällä Siriuksen ja äidin riidasta kommentoimalla sitä aika puolueettomasti. Ja tuosta kuuli myös, miten inhottavan tottunut Regulus on veljensä ja äitinsä riitelyyn ja hän vain haluaisi olla molempien puolella. Ehkä hän ajatteli niin tuossa, kun oli sitä mieltä, että Siriuksen olisi parempi lähteä. Regulus voisi sitten pitää välit sekä äitinsä että veljensä kanssa. Tuli vähän mieleen tuosta hänen sovittelevasta asenteesta lapset, jotka joutuvat kuuntelemaan vanhempiensa riitelyä. He joutuvat kauhean nuorena rupeamaan diplomaatiksi, miltä Regulus tosiaan kuulosti. Tosi kiva ajatus, että suurimman osan aikaa veljekset näkisivät toisiaan koulussa. ^^

”Kyllä minunkin tulee ikävä sinua.”

Voi miten ihanan välittömiä he olivat toistensa kanssa, pystyy noin vain sanomaan, että tulee ikävä. ^^ Kiitos tästä makupalasta tosi paljon!