Kadonneita tavaroita (missä olet, Aapo), S, tuplaraapale

[Myötätuuli]

Title: Kadonneita tavaroita (missä olet, Aapo)
Author: Myötätuuli
Beta: Ei ole.
Genre: Draama
Rating: S
Summary: Missä olet, Aapo?

A/N: Kirjoitusblokkini katosi, kun näin tämän otsikon hylättyjen otsikkojen listalla Otsikko etsii tarinaa -haasteessa ja kirjoitin äkkiä tämän tarinan puhelimen muistioon, mistä olen sen muokkaillut ja korjannut julkaisukuntoon. Osallistun tällä siis kyseiseen haasteeseen. Kiitos jo etukäteen lukijalle, eli Sinulle ja kommentit ovat aina toivottuja!

Kadonneita tavaroita (missä olet, Aapo)

Täti kysyi heti sinusta, kun oli tarjonnut luultavasti likaveteen tehtyä teetä ja kuivia pikkuleipiä. Valehtelin, että olet puolen vuoden matkalla Kiinassa etsien mystisen Silkkitien kadonneita kaupunkeja. Se oli hyvä valinta, sillä tätiä kiinnostaa enemmän mihin kauppareitin kaupungit ovat kadonneet kuin sinun kuulumisesi. Valehtelu matkasta oli kuitenkin väärin. Sen piti olla meidän yhteinen toteen käynyt unelma. ”Elämämme seikkailu”, muistutimme toisiamme, kun pihistimme kaikesta muusta paitsi hyvästä teestä. Et niin sinä kuin minä lähtisi sille matkalle yksin tai jonkun toisen kanssa.

Kotona sotkusta on vaikea löytää edes puhtaita vaatteita päälle. Äiti kävi tuomassa tekemäänsä puolukkahilloa ja järkyttyi siitä, miten monta tyhjää kaljapulloa eteisen lattiaa koristaa. Silti hän kysyi, että oliko minulla jokin hätänä. Vastasin, että kaljapullojen keräily on uusi harrastukseni. Äiti ei ole käynyt täällä kahteen viikkoon. Sinä aikana pullojen määrä on tuplaantunut ja enää olisi turha vakuutella, että tämä olisi harrastus. Olen istunut tyhjässä matkalaukussa alusvaatteisillani ja ryypännyt. Humalassa unohdan, ettei sinun omasi ole enää levällään olohuoneen lattialla. Käyttämättömät liput lentokoneeseen ja Kiinan läpi Tiibetin ylänköjen kautta menevään junaan jäivät pöydälle.

Kiertäessäni asuntoa mietin, että mihin toinen hammasharja, hyvin hoidetut kukat, typerät tilaa vievät kirjat ja intialaisista liikkeistä ostetut suitsukkeet katosivat. Ei ole jälkeäkään muumimukikokoelmasta, haisevista mausteista ja kuviollisesta vessapaperista. En tiedä enää kauppojen uusimpia teelaatuja. Tilli ja luumutomaatit ovat kuihtuneet ikkunalaudalla. Hetkinä, jolloin naapuri on lopettanut kuulokäytäviensä tuhoamisen huutohevillä, ymmärrän olevani yksin. Öisin kuiskailen nimeäsi, vaikken olisi edes niin humalassa. Kysyn, että missä olet. Missä olet, Aapo? Yhtenä yönä huusin kysymyksen kymmeniä kertoja, kunnes joku koputti kattoon ja häätöä peläten vaikenin. Silloin muistin, että sinähän minut löysit makaamasta sängyssämme vieraan miehen kanssa. Minun on turha huutaa tai itkeä, vaikka se sattui, ettet enää sanonut minulle sanaakaan.

[Sokerisiipi]

Ihanaa, että tämä otsikko nitisti kirjoitusblokkisi! Ja todella kivan tarinan tulit sille antaneeksi! Pidin tämän kerrontasävystä ja tunnelmasta. Vähän sellaisen eksyneen fiiliksen sain tästä, että mitä teen, kun sinä et olekaan enää täällä ja kiinnosti heti, että minne se toinen on kadonnut, lähtikö vain kun yhteiset suunnitelmat alkoivat ahdistaa vai mikä sinän on kertojan luota karkottanut. Loppu oli ihanan yllättävä! Tässä ei muuten ollut erityisen syyllistynyttä sävyä, niin minän petos tuli ainakin minulle vähän puun takaa, ja se oli hyvä! Pidin myös siitä, että pettämistä ei selitetty mitenkään. Sanottiin vain, että näin tapahtui, koska joskus ikäviä asioita tapahtuu eikä itsekään tiedä miksi. Myös se, että kaksikolla oli yhteisiä unelmia ja suunnitelmia, toi kivan kontrastin tähän pettämiseen ja ylipäätään kuvastaa hyvin elämää siinä, että unelmat ja todellisuus eivät aina kohtaa.

”Elämämme seikkailu”, muistutimme toisiamme, kun pihistimme kaikesta muusta paitsi hyvästä teestä.

Samaistun tähän lauseeseen. Asiat ovat oikeassa tärkeysjärjestyksessä. Hyvä tee tulee ensimmäisenä, näin se on! ♥︎

Tässä oli muutenkin kivoja yksityiskohtia ja pidin paljon tuosta, miten kuvailit, mitä kaikkea tavaroita kertojan kodissa on ja mitä sieltä puuttuu (Aapo ja hänen maallinen omaisuutensa) Etenkin kuviollinen vessapaperi oli huisin söpö! Ja naapurin huutohevi

Ihana tarina, kiitos siitä!

[rosegold]

Jollain tavalla samaistuin tähän eksyneeseen päähenkilöön, kun kaikki oli vähän sekaisin ja hukassa. Pidin moninaisista yksityiskohdista ja loppu pääsi yllättämään hienosti. Kiitos kovasti.