Nimi: #retroo
Genre: kaverihömppää 2020-luvulla
Hahmo(t): Siru, Hilla ja Fanni
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: tämä saa sinut tuntemaan olosi vanhaksi.
Vastuunvapaus: Omaa käsialaani.
A/N: Heippa, #-tarinastani tuli ainakin kahden osan sarja (kolmannetta en uskalla vielä luvata)! Aiemmin Hilla, Fanni ja Siru ovat seikkailleet originaalissa
#siideripissis, S, jota en kovin tarkkaavaisesti lukenut uudelleen, kun päädyin käyttämään henkilöitä myös tässä.
Anteeksi teille ysäri- ja kasarilapsille sekä sitä vanhemmille, että koette olevanne muumioita. Niin minäkin. Ja jos taas edustat nuorempaa ficcarisukupolvea, kerro ihmeessä, mitä ajatuksia herää. Nuoruus <3 Maustetyttöjä mausteeksi tämän
linkin takaa. Kyseessä kappale Tein kai lottorivini väärin, mikä ei liity mitenkään tähän originaaliin varsinaisesti. Niin ja tosiaan: Maustetytöiltähän tuli siis oikeasti myyntiin C-kasetteja. Myös joiltain muilta tullut nykypäivänä, esim. nähnyt myös Iron Maidenia.
#retroo
(Finin Joulukalenterin 21. luukkuun sanalla videonauhuri.)
”Millä tätä kuuluu soittaa?” Siru ihmetteli ja katseli Hillan c-kasettia, jossa komeili Maustetyttöjen logo. ”Sellaisella vanhalla mankalla”, Hilla vastasi ja nappasi c-kasetin Sirulta. ”Tiedätkö, sellainen millä soitetaan kasetteja ja cd-levyjä. Äiti kuuntelee sellaisella yhä radiota.”
”Oikeesti? Tuo on kyllä jo tosi retroa. Onko Maustetytöt edes niin vanhoja, että muistaa itsekään, mikä on c-kasetti?” Siru ihmetteli ja yritti muistella, minkä ikäisiä Maustetyttöjen duo oli.
”Kai ne on?” Hilla sanoi ja kohautti olkiaan.
*
Kun Hilla kysyi äidiltään lainaan vanhaa mankkaa, äiti hymyili. ”Seuraavaksiko haluat videonauhurin?” äiti kysyi. Hillalla ei ollut aavistustakaan, mistä äiti puhui. Käsissään hän hypisteli c-kasettiaan.
”Siis minkä?” Hilla kysyi, kun äiti ei vaivautunut selittämään, mikä ihme oli kyseessä. Äiti nauroi, mutta vastasi sitten: ”Sellainen, millä katsotaan VHS-kasetteja. Meillä taitaa yhä olla ullakolla muutama tallessa ja myös se vanha videonauhuri.”
”Siis täh? Jotain sata vuotta vanhaa elektroniikkaa?” Hilla äimisteli. Samalla hän naputti viestiä Sirulle.
Hilla: "Et ikinä arvaa, mitä meillä on. Joku videonauhuri! Tiiäks sä, mikä se on? Äiti sano, että ois ullakolla.”
Siru: ”Aijaa. Jotain yhtä retroo, ku se sun c-kasetti?”
Hilla: ”En tiiä! Tai joo, äiti sano just, että sillä katotaan leffoja. Vähän niinku isoilta c-kaseteilta. Mieti, miten siisti!”Hilla työnsi puhelimen taskuun, kun ullakon ovi narahti ja Hilla kiirehti äitinsä perään.
*
”Siis oikeestiko tää retrokapine näyttää leffoja?” Siru varmisti, kun Hilla asensi uutta laitetta televisioon. He olivat Hillan vanhempien luona kylässä, talovahteina, kun Hillan vanhemmat olivat reissussa.
”Joo!” Hilla vastasi ja kuuli, kun ovikello soi. Siru kävi avaamassa oven Fannille. ”Kuulin juttua jostain videonauhurista, sellasenko sä nyt oot hommannut? Eiks c-kasetti ollut jo tarpeeksi retroa?” Fanni kysyi astuttuaan olohuoneeseen.
”Joo joo”, Hilla sanoi ähertäessään. ”Ja c-kasetit on muotia, tiiätkö ees, mitä toi Maustetyttöjen kasetti makso?” Hilla oli välttämättä halunnut c-kasetin, sillä vinyylisoittimeen hänellä tuskin olisi ollut vara. Niitä sitä paitsi myytiin levykaupoissa yhä tusinoittain, mutta c-kasetti oli löytö.
”No en tiiä, mutta hei, toistaako tuo oikeesti leffoja? Mikä leffa ohjelmassa?”
”No, siis noita VHS-kasetteja ei ollu montaa nii Titanic.”
Kun videonauhuri viimein toimi, tytöt asettuivat sohvalle. Hilla kaivoi tapansa mukaan esiin puhelimensa ja otti kuvan televisiosta, jossa elokuva alkoi pyöriä. ”Ei mikään HD”, Fanni huomautti, mutta Hilla vain sihahti.
”Ja tägiks #retroo”, Fanni ehdotti, mihin Hilla nyökkäsi ja naputteli Instagramiin ilman kuvatekstejä kuvan, missä näkyi vanha videonauhuri ja 50 tuuman Full HD-televisio, johon oli joutunut hankkimaan adapterin videonauhuria varten. Onneksi elektroniikkakaupoista sai mitä ihmeellisimpiä juttuja. Titanic ilmestyi säristen ruudulle, jota tytöt pysähtyivät katsomaan. Elokuva oli vaikuttava, vaikka kuvasuhde, saati laatu ei ollut täysin kohdallaan.
Se todellakin oli retroa.
”Johan oli”, Fanni sanoi, kun lopputekstit tulivat ruudulle. Hilla nousi seisomaan ja katosi hetkeksi keittiöön, josta palasi vanhan mankan kanssa. ”Seuraavaksi pyjamabileet”, hän virnisti ja napsautti soittimen johdon seinään ja ilmoille kajahti Maustetyttöjen uusin hitti.
”Tämä on kyl niin retroilta”, Siru huomautti, mutta näytti olevan myös hyvillään yhteisestä ajasta ja hieman erilaisista aktiviteeteista. ”Oikeesti, toi oli aika siisti. Siis leffa.”
”Miettikää, miten erilaista ois ollut viettää nuoruutta joskus noin kauan sitten. Ei sillo ollu edes älypuhelimia saati Netflixiä vaan oli videonauhureita, mankkoi ja kasettei”, Hilla pohti, mutta muut vain nauroivat. ”Onneks ollaan nuoria!” Siru ja Fanni sanoivat kuorossa.
”No jep!” ja tytöt purskahtivat nauruun. Olisihan se ollut outoa katsoa elokuvia videonauhurista ja kuunnella kaikki musiikki c-kaseteilta, kun eihän siinä ollut edes satunnaistoistoa. Ilta oli kuitenkin kuin kurkistus menneisyyteen, mikä oli jälleen yksi muisto Hillan digitaaliseen leikekirjaan.
Ehkä jonain päivänä sekin tägättäisiin retroksi.
