Title: Japanilaisen jouluruoan seuraukset
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Katsuki Yuuri/Viktor Nikiforov
Genre: Dialogivoittoinen arkidraama
Rating: S
Disclaimer: En omista oikeuksia alkuperäissarjaan enkä sen hahmoihin. En ole saanut tämän kirjoittamisesta rahaa.
Summary: Viktor syö joulupäivällistä Katsukien kanssa.
A/N: Tämä fici on nähty alun perin Finin vuoden 2020 joulukalenterissa, mutta ikinä en päätynyt tätä erikseen julkaisemaan. Tehdäänpä niin siis nyt. Sisällöllisesti tämä on ihan sama fici kuin silloinkin, en ole muokannut tätä sen enempää, kuin että peräti yhden sanan lisäsin
Kirjoitin tämän alkujaan hyvin lyhyellä aikataululla alusta loppuun ja julkaisuvalmiiksi, kun
Odo laitteli minulle aatonaattona yksäriä kysyäkseen, haluanko tehdä hänen kanssaan yhteisluukun jouluaatolle. Siinä sitten satuin saamaan jotain ideanpoikasia, ja kun ei ollut kuin joitain tunteja niiden hautomiselle, aloitin kirjoittamisen melkein heti perään. Harvemmin tulee kirjoitettua niin pikavauhtia ideasta valmiiksi ficiksi yhtään mitään, mutta olipahan sekin osaltaan vaihtelua.
Japanilaisen jouluruoan seurauksetViktor istui Katsukin perheen kanssa pöydän ääressä ja katseli eteensä aseteltua tarjoilua silmät loistaen kuin pienellä lapsella lelukaupassa. Hän oli paitsi herkullisen ruoan myös kokonaan uuden kokemuksen äärellä. Vaikka hän oli ehtinyt tutustua luistelu-uransa myötä moneen eri maahan ja niiden ruokakulttuureihin, kuten myös Japanin, hän ei ollut koskaan ennen päässyt viettämään japanilaista joulua. Eihän se ollut merkitykseltään läheskään yhtä suuri juhla kuin monissa länsimaissa, eikä moni paikallinen viettänyt sitä lainkaan, mutta ne vähätkin olemassa olevat tavat ja ruoat poikkesivat suuresti siitä, mihin Viktor oli tottunut, ja siksi hän olikin tästä päivästä ja yhteisestä illallisesta niin innoissaan.
”Kaikki näyttää niin herkulliselta”, Viktor ihasteli. Yuurin äiti Hiroko suorastaan säteili kuullessaan kehut.
”Ja herkullisia ne ovatkin”, Yuuri lupasi.
Vaikka Yuuri olikin iloinen siitä, että Viktor istui juuri nyt hänen vieressään, yhdessä vietettävä joulu hieman hermostutti häntä. Viktor oli onneksi jo tuttu hänen perheelleen, eikä ollut ensimmäinen kerta, kun tämä aterioi heidän kanssaan, mutta persoonalleen uskollisena Yuuri jännitti jokaista kertaa ainakin vähän. Hänen mielensä kuitenkin keveni, kun he pääsivät aloittamaan ruokailun. Yhteinen ilta sujuisi toivon mukaan ihan mukavasti – ainakin jos Yuuri olisi juomatta yhtään mitään teetä vahvempaa.
”Tämä on kyllä todella erikoinen illallisyhdistelmä”, Viktor tuumasi kastaessaan lihanpalasta raakaan kananmunaan. ”Herkullinen mutta erikoinen. Sukiyakia ja sen lisäksi friteerattua kanaa ja mansikkakakkua?”
”Sukiyaki kuuluu talveen yleisesti ottaenkin”, Yuuri vastasi. ”Kaikki eivät syö sitä joulun aikaan, mutta meidän perheessämme se on muodostunut tavaksi.”
”Kana ja mansikkakakku sen sijaan kuuluvat monen joulua juhlivan pöytään täälläpäin”, vastapäätä istuva Mari kertoi. ”Moni syö myös pizzaa.”
”Pizzaakin vielä”, Viktor taivasteli liioitellun dramaattisesti. ”Yuuri-kulta, taitaa tämä japanilainen joulu kyllä olla ruokapuoleltaan aivan liian tuhtia sinulle.”
”Viktor!” Yuuri parahti nolona. Hän vilkaisi perheensä suuntaan nähdäkseen, miten nämä olivat reagoineet Viktorin sanoihin. Vanhemmat eivät sanoneet mitään, sillä he keskustelivat parhaillaan keskenään eivätkä siksi olleet edes kuulleet, mitä Viktor oli sanonut. Tuskin he olisivat englanninkielisestä puheesta muutenkaan paljoa ymmärtäneet. Sen sijaan Marin kasvoilla kareili tietäväinen ja ilkikurinen hymy – sellainen, joka nousee vanhempien sisaruksien kasvoille heidän kuullessa jotain, jota tietävät voivansa myöhemmin käyttää nuorempien piikittelyyn.
”Sinustahan tulee oikea punkero uuteenvuoteen mennessä”, Viktor totesi kuitenkin katsoen Yuuria hellästi. ”Onneksi venäläinen joulu tulee sen jälkeen, silloin syödään paljon kevyemmin. Perinteisesti paastokin kuuluu asiaan, ja sehän sopii sinulle mitä mainioimmin. Täytyyhän sinun mahtua kisa-asuihisi ensi vuonnakin.”
Kuin tehostaakseen sanojaan Viktor nipisti vaivihkaa Yuurin kylkeä paidan alta. Tämä säpsähti kosketuksen tuntiessaan, ja puna, joka oli jo aiemmin eksynyt hänen kasvoilleen, syveni muutaman asteen. Viktorin karkean kuuloiset sanat eivät kylläkään loukanneet häntä, ja hän oli sinut oman vartalonsa kanssa, mutta moinen kiusoittelu perheen kuullen teki väkisinkin olon kiusaantuneeksi.
”Ainahan ne liiat kalorit voi polttaa”, Mari tuumasi ja selvästi pidätteli naurunpoikasta.
”Olet aivan oikeassa”, Viktor vastasi. ”Vai mitä mieltä olet, Yuuri?”
”Minä – öh…”
”Sinulle taitaakin olla tuleville päiville luvassa varsin
intensiivistä treeniä, jotta saamme varmasti pidettyä painosi oikeissa lukemissa, eikö niin? Yuuri?”
”Vi-Viktor…”
Yuuri tunsi sekä Viktorin että siskonsa katseiden porautuvan suoraan lävitseen, eikä hän uskaltanut edes vilkaista kumpaankaan päin. Hän tiesi tismalleen, mistä Viktor puhui, ja niin tiesi hänen harmikseen myös Mari. Hänen ainoana lohtunaan oli, etteivät vanhemmat vieraan kielen takia edes yrittäneet ymmärtää, mistä he puhuivat.
Vaikka tilanne olikin Yuurista todella kiusallinen ja hän jopa vähän pelkäsi sitä, miten keskustelu siitä jatkuisi, mielessään hänellä kuitenkin oli valmiina vastaus Viktorille. Sen hän aikoi kertoa tälle myöhemmin, sitten kun he viimein olisivat taas kahden kesken. Ja sitten kun se hetki koittaisi, Viktor saisi nähdä, kummalle heistä oikein olikaan luvassa
intensiivistä treeniä.
A/N: Jos lihanpalan uittaminen raa’assa kananmunassa ihmetyttää, niin se kuuluu sukiyakin syömiseen
Ei siis ole mitään Viktorin omaa oikkuilua (vaikka ei sekään olisi ennenkuulumatonta).
