Nimi: Virtuaaliseksiä ja vähäisiä palovammoja
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: K-11
Fandom: Sherlock (BBC)
Paritus: Sherlock/John
Tyylilaji: Hupsuhko romantiikka
Vastuuvapaus: Sherlockin oikeudet kuuluvat aivan muille tahoille kuin minulle. En saa tästä fikistä rahaa tai muutakaan korvausta.
Yhteenveto: Eihän yhtään kukaan, saati sitten Sherlock, aloittaisi arkiaamuaan katsomalla por-
Alkusanat: Ihanaa synttäriä, Halla! <3 Yllätin itseni kirjoittelemasta tällaista pikkuruista lahjafikkiä sunnuntaisen Baldur's Gate III -keskustelumme jäljiltä. Inspistä on haettu myös Astarion-rebloggailuistasi tumblrista sekä muutamasta taustatutkimusmielessä katselemastani romanttisesta Baldur's Gate -videosta. :') Muutoin tietämykseni kyseisestä pelistä on yhä autuaan vajavainen, mutta niin on Johninkin tietämys, joten ei anneta moisen pikkuseikan haitata! Aikajanasta vielä sen verran, että myöskään sen loogisuudesta ei kannata kauheasti piitata (eiväthän piitanneet itse sarjan tekijätkään).
Virtuaaliseksiä ja vähäisiä palovammoja
"Millainen keissi tällä kertaa?"
Sherlock hätkähti ja laski kuulokkeet pikaisesti korviltaan. Sherlockin ilme näytti niin kummalliselta, että John pysähtyi matkallaan keittiöstä sohvalle ja jäi odottamaan vastausta, jota samaisesta ilmeestä päätellen ei ollut ihan hevillä tulossa.
"Noinko salainen tapaus?" John myhähti ja siemaisi teetä.
Sherlockin poskille ja kaulalle hiipi puna. Jos John ei olisi tiennyt yhtään paremmin, hän olisi saattanut pitää punastumista merkkinä siitä, että Sherlockin läppärin ruudulta löytyi sillä hetkellä jotain aivan muuta kuin viimeisimmän tapauksen aineistoa. Mutta John totta kai tiesi paremmin, ja kellokin oli vasta puoli kymmenen tiistaiaamuna, eikä yhtään kukaan, saati sitten Sherlock, aloittaisi arkiaamuaan katsomalla por-
Sherlock läimäisi läppärinsä kannen kiinni, kun John siirtyi seisomaan hänen nojatuolinsa taakse.
"Sheeerlock", John sanoi ja koetti samanaikaisesti kuulostaa sekä kepeän maanittelevalta että sopivan käskevältä.
"Jooohn." Vaikka John ei pystynyt Sherlockin takaraivon läpi näkemäänkään, hän saattoi vaivatta kuvitella Sherlockin pyöräyttelevän hänelle silmiään. "Anna olla."
"Voit kaikin mokomin olla näyttämättä, mitä puuhailet koneellasi", John sanoi, "ja silti käydä luvatta läpi jokaisen puolivalmiin blogipostaukseni ja henkilökohtaisimmatkin sähköpostini –"
Sherlock korjasi asentoaan tuolissaan eikä esittänyt anteeksipyyntöjä, tyytyi vain rummuttamaan sormillaan läppärinsä kantta jokseenkin levottomasti.
"Mutta tiedäkin, että tuollaisen salamyhkäisyyden seurauksena saatan alkaa kuvitella kaikenlaista. Niin kuin että sinulla on vaikka joku, joku mielitietty –"
Sherlock korskahti äänekkäästi ja loi olkansa yli häneen halveksuvan katseen.
"Tai että katselet siinä aamutuimaan pornoa."
Sherlockin naurava naama valahti siinä samassa.
"Jaahas", John tokaisi siihen.
"Ei tämä ole…" Sherlock aloitti. "Eikä kyse ole ainoastaan katselusta."
John karaisi kurkkuaan pitääkseen naurunalkunsa kurissa. "Joo, ei, ei useinkaan. Hommaan kuuluu olennaisena osana muutakin. Eikä siinä mitään. Sehän on ihan normaalia. Pornon katselu. En vain ajatellut että sinä – minkälaista pornoa sinä siis katsot? Siis jos saan kysyä. Saat jättää kertomattakin. Tietysti. Ei kai aivan kaikkea tarvitse jakaa, vaikka me –"
Sherlock tarttui läppärinsä kanteen ja hilasi sen hitaasti ylös. John ei ollut uskoa silmiään.
"Tuohan on… piirretty."
"Roolipeli", Sherlock sanoi ja kliksutteli hiirtä.
"Tietokoneella."
"Niin no, tämä on tietokoneroolipeli."
"Eikä siis pornoa."
"Ei", Sherlock sanoi, hartiat yhtäkkisen jäykkinä.
John hyppyytti teepussiaan mukissaan ja koetti kiihkeästi keksiä jotain fiksua sanottavaa. "Sinä siis… pelaat?"
"Josssskus", Sherlock sanoi, nyt eri tavalla viivyttelevästi. "Terveellisempää ajanvietettä kuin sellaiset suonensisäiset viihdykkeet, olet varmasti lääkärinä samaa mieltä."
"Toki", John sanoi. "Mitä nyt… yllättänyt." Hän asetteli vapaan kätensä Sherlockin nojatuolin selkänojalle ja kumartui eteenpäin nähdäkseen paremmin. "Pelaat siis tuolla valkohiuksisella ja suippokorvaisella tyypillä?"
"En."
"Ai", John sanoi. "Ajattelin vain. Se näyttää vähän sinulta."
"Mmm", Sherlock vastasi ja klikkaili menemään. "Minulla tosiaan on valkoiset hiukset ja suippokärkiset korvat. Ja vampyyrikin taidan olla, kai olen muistanut kertoa?"
"Mutta tukkatyyli on sama!" John puolustautui. "Ja tuollainen itsetietoinen hymykin on ihan ehtaa sinua. Voin myös lyödä vaikka vetoa, että tyypin ääni on matala kuin mikä."
"Vai niin."
"Kenellä sitten pelaat?"
"Tuolla toisella. Tuolla. Ihmisellä."
"Tuollako joka … joka juuri suutelee tuota vampyyria, joka näyttää sinulta? Tai ainakin näytti ennen kuin hukkasi paitansa. Hiukan epäuskottavat vatsalihakset."
"Se vampyyri on Astarion", Sherlock sanoi ohuehkolla äänellä. "En minä."
"Niin, aivan, koska sinä olet tuo lyhyempi tyyppi, jolla on harmahtavat hiukset ja hassun iso nenä –"
"Ei se ole hassun iso", Sherlock mutisi.
"Onko hahmosi kääpiö tai jotain?"
"Ei. Niin kuin jo sanoin, hän on ihminen."
"Aika vahva kaveri, jaksaa tuosta noin vain nostaa lihaskimppuvampyyrin puuta vasten."
"Hmmm. Eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi. Tarvitsisin nimittäin sukkapuikkoja, suklaata ja spriitä, mahdollisimman pian, joten voisitkohan John mitenkään –"
"Nyt ne harrastavat seksiä. Sinun hahmosi ja tuo vampyyri. Keskenään."
"Aah, kappas, niin taitavat", Sherlock sanoi, painoi pelin pysähdyksiin ja oli iskemässä kantta jälleen kiinni. John syöksähti eteenpäin estääkseen. Mukista huljahti teetä Sherlockin niskaan.
Sherlockista pääsi epäinhimillisen korkea kiljaisu.
"Ei helvetti, anteeksi", John ähkäisi ja painoi hihallaan Sherlockin kuumottavaa ja märkää niskaa. Neste valui syyttävän likaisena norona Sherlockin valkoisen paidan alla.
"Mitä väliä, että he harrastavat seksiä", Sherlock ähki takaisin.
"Tarvitset äkkiä viileää niskaasi", John sanoi ja kurottautui tyrkkäämään riivatun teemukinsa takanreunukselle.
"Mitä senkään on väliä", Sherlock sanoi astetta tuskastuneemmin, "vaikka olisinkin tehnyt jokaisen valintani pelissä niin, että he pääsevät harrastamaan seksiä. Edes he!"
John tunsi kurkussaan jotain närästystä muistuttavaa. "Sherlock –"
"Myönnän toki, että jos olisin mitenkään voinut, olisin valinnut asetelmat toisinpäin, koska on kohtuullisen turhauttavaa kuunnella lähinnä Astarionin ylitsevuotavan maireaa ääntä, mutta kumppanivalinnat olivat rajalliset, niin kuin ne ovat tosielämässäkin, osuvaa sinänsä. Ja kuten sanottua, Astarion näyttää ihan hitusen minulta, ja lisäksi näillä asetelmilla tämän minun hahmoni, joka toden totta on lyhyehkö, harmaahiuksinen ja jolla on muuten sinun nenäsi, tällä tavoin hänen äänensä pysyy vain pääni sisäisenä ja siten juuri oikeanlaisena."
John sulki suunsa niin että hampaat kalahtivat.
"Ja hahmoni nimi on John", Sherlock sanoi. "Jos silläkään nyt on mitään väliä."
"Minä… sinä tarvitsisit kylmän suihkun", John sanoi. "Palovamman takia."
Sherlock painoi käden kasvoilleen. "Sillä ei siis ole", hän sanoi, lähes huohotti, "väliä."
"Sherlock –"
"Sano vain suoraan. Sano ettei muuta mitään, että näit kasvottoman ja vaarattoman pornon sijasta, kuinka pakotin sinun näköisesi miehen panemaan minun näköistäni vampyyria."
Tilanteen absurdiudesta piittaamatta John kosketti sormenpäällään Sherlockin niskaa. "Ei näyttänyt pakottamiselta minusta."
Sherlock nielaisi kulmikkaasti.
"Tunnetko jotain?" John kysyi.
"Usko tai älä, minullakin on tunteet. Eikä tässä ole kyse pelkästä himosta."
John rykäisi. "Tarkoitin niskaasi. Että onko täällä säilynyt tunto. Silloin vamma ei ole ainakaan vakava. Mutta hyvä tietää tuo toinenkin juttu."
"Aa", Sherlock sanoi hyvin, hyvin hiljaa. "On, on siellä säilynyt tunto. Teessäsi oli maitoa. Ei se ollut tulikuumaa."
He olivat hetken vaiti molemmat. Sherlockin hengitys oli tiheää. John ei saanut kättään siirrettyä.
"Kaikki siis hyvin", John sanoi.
"Kaikki hyvin", Sherlock miltei kuiskasi.
"Hyvä", John sanoi, rykäisi uudelleen ja teki valintansa. Hän otti kätensä pois Sherlockin niskasta ja kumarsi päänsä. Hipaisi sitten huulillaan Sherlockin kaulaa.
Sherlock veti hätäisesti henkeä kuin olisi valmistautunut kiireessä sukeltamaan.
John hengitti myös, hengitti syvään ja keräsi rohkeutta ja painoi huulensa tiiviimmin Sherlockin iholle, juuri korvan alle. "Tässäkään ei ole kyse", hän sanoi, "pelkästä himosta."
Sherlockin pulssi tykytti vaativasti hänen suutaan vasten. Sherlockin iho maistui hieltä ja tuoksui mustalta teeltä. Johnin teki mieli työntää kielenkärkensä ulos, ehkä paljastaa hampaansakin, sekä suudella, suudella loputtomiin.
"Mennäänkö nyt kylppäriin, jotta voin hoitaa vammasi?" John kysyi. "Ja ehkä muutakin?"
"Voit hoitaa mitä tahansa", Sherlock vastasi ja ponkaisi jaloilleen niin rivakasti että läppäri lävähti lattialle.
"Toivottavasti ei mennyt rikki", John sanoi.
Sherlock tuijotti läppäriä ja räpytteli silmiään. "Samapa tuo", hän totesi lopulta ja kääntyi Johnin puoleen. "Voinhan aina käyttää sinun. Muihin juttuihin. Pelistä sain jo tarpeekseni."
"Ai sait?"
"Mmm. Saako sinua suudella vai riisunko vaatteet ensin?"
John nauroi ja koetti pysyä rauhallisena, edes ulospäin. "Saat valita", hän sanoi äänellä, joka kuulosti etäisesti hänen omaltaan.
Sherlock sormeili kauluspaitansa nappeja. "Minulla ei todellakaan ole sellaisia vatsalihaksia."
"Herran kiitos", John sanoi, otti yllättävän helpot askeleet lähemmäs ja ryhtyi avaamaan Sherlockin paidan ylimpiä nappeja. "Eikä minulla muuten ole sellaista nenää."
Sherlockin suupieli hypähti erikoisesti ja röyhkeästi.
"Ei varmasti ole. Ja olen pidempi."
Sherlock nytkähti naurahtaen eteenpäin, painoi otsansa hänen otsaansa vasten. John kohotti kämmenensä Sherlockin poskelle. Sherlock huokaisi, hieraisi hänen nenäänsä, etsi hänen suunsa ja sanoi: "Sinä olet totta."
Höpsöt ja kaikkea muuta kuin vakavat loppusanat: Joku on joskus ollut internetissä sitä mieltä, että on hyvä, ettei Sherlockia tehdä enää lisää, kun Ben C on mm. erään supersankariroolinsa myötä bodaillut kehonsa kauas superhoikasta twink!Sherlock-vartalostaan. En tunnustaudu yhtä pinnalliseksi faniksi, mutta sen tunnustan, että tätä vuosikausien kaihoikävää hieman helpottaa, kun on useampi hapan pihlajanmarjapointti jota osoitella ja hokea itselleen, ettei mitään jatkoa sarjalle ikinä enää haluaisikaan. :'D
