Kirjoittaja Aihe: Vahvinkin sortuu joskus, K-11 || Sirius/Remus. H/C, lievä darkfic, angst, fluff.  (Luettu 4622 kertaa)

Harry Potter

  • ***
  • Viestejä: 581
  • Sulttaani
    • Eleabin kynäilyt (pahasti kesken)
Title: Vahvinkin sortuu joskus
Author: Elea
Beta: Stargazer <3
Genre: H/C, lievä darkfic, angst, fluff.
Pairing: Sirius/Remus
Rating: K-11 luvuttain saattaa nousta ylöspäin.
Summary: "Remus ei voinut karistaa epäilyn tummaa varjoa mielestään. Oliko Siriuksen käyttäytymiseen joku muukin syy, kuin vain kaipuu, jota tämä tunsi Jamesia kohtaan?"
Disclaimer: Me kaikki tiedämme, että minä en ole J.K Rowling vaikka kuinka haluaisin/koittaisin :')

LUE!
A/N: Kursivoitu teksti on nykyhetkeä, kaikki muu on vähän niinkuin yhtä suurta muistoa! Tästä tulee korkeintaan trilogia. Ensimmäinen Sirius/Remukseni, olkaa armollisia rakkaat lukijat ja toivottavat kommentoijat.
Kiitosta Stargazerille kaikesta innoittamisesta ja tuesta, ilman sinua tämä fic ei olisi täällä. Tietysti siitä ei ole haittaa, että hän betasi tämän myös minulle. Niimpä haluan omistaa tämän hänelle <3

Osa 1. Kierteen alku
 
Aina yleensä, kun Remus näki Siriuksen, oli kaunis päivä. Silloin paistoi aurinko ja jokainen ihminen tuntui hymyilevän. He eivät nykyään nähneet kovin usein, joten toistensa näkeminen piristi molempien miesten mieliä.
Tylypahkasta päästyään kelmit olivat hajaantuneet omille teilleen. Jamesin ja Lilyn menettäminen oli ottanut koville, varsinkin Siriukselle se oli todella vaikeaa. Remusta hirvitti välillä nähdä häntä, vaikka joka päivä hän ikävöi ystäväänsä. Sirius oli Remuksen viimeinen tosiystävä. Peter teki mitä teki, James oli poissa. Remusta pelotti, aivan kuin Sirius olisi luisumassa pois.
Sirius itse sanoi, että päivä päivältä hän olisi lähempänä Jamesia. Sellaiset puheet huolettivat Remusta, ne ajatukset eivät kuulostaneet Siriukselta, ne kuulostivat itsetuhoisilta. Ei Siriukselta, joka oli aina ollut vahvempi, kuin kukaan muu. Remus ei voinut karistaa epäilyn tummaa varjoa mielestään. Oliko Siriuksen käyttäytymiseen joku muukin syy, kuin vain kaipuu, jota tämä tunsi Jamesia kohtaan?

Tänään Remus kohtaisi Siriuksen. Hän oli luvannut mennä tuliviskille Kalmanhanaukiolle. Remus pystyi jo erottamaan arvokkaan, joskin hieman ränsistyneen näköisen talon. Remus oli aina kammonnut Mustien sukutaloa.
Remus ei ollut käynyt siellä kertaakaan silloin, kun hän ja Sirius olivat vielä nuoria poikia. Remusta se ei kyllä haitannutkaan. Ties mitä Siriuksen vanhemmat olisivat tehneet, jos puoliverinen Remus oli tullut muina miehinä kyläilemään.
Nyt hän kuitenkin asteli taloa kohti, jota muut eivät pystyneet näkemään, vain ne jotka tiesivät talon sijaitsevan siinä.
Remusta pelotti. Niin naurettavaa, kuin se olikin, Remusta jännitti nähdä uusi Sirius, joka puhui päivistä, jotka veisivät häntä nopeammin Jamesin luo, eikä Mustien kammottava sukutalo auttanut asiaa. Remus nielaisi idioottimaisen pelkonsa ja jatkoi matkaansa ovelle itsevarmoin elkein.
Remus koputti oveen kolme kertaa kuuluvasti.
"Se on auki!" Sirius karjui todennäköisesti keittiöstä, joka muistutti jonkinlaista juhlallista salia. Remuksen kuulo oli terävimmillään tähän aikaan viikosta, oli enää neljä päivää täysikuuhun.

Remus avasi oven ja asteli sisälle taloon. Ulkoa Kalmanhanaukio ehkä näytti talolle, mutta sisältä Kalmanhanaukiossa näytti siltä, että siellä olisi aina juhlat. Jokainen paikka oli kiillotettu, ikivanhat maalaukset roikkuivat seinillä arvokkaan näköisinä. Mikä tärkeintä, Remus pystyi aina haistamaan ikivanhan taikuuden tuoksun, joka talossa vallitsi.
Remus oli aina häkeltynyt käydessään Kalmanhanaukiolla. Nytkin hänestä tuntui, kuin olisi ollut toisella planeetalla.
"Remus, tule juomaan paukkusi", Sirius murahti keittiöstä. Remus havahtui ja teki seuraa Siriukselle. Remus katseli ystäväänsä pitkän tovin, ennen kuin ojensi kätensä ottaakseen tuliviskipaukkunsa keittiönpöydältä.
"Mitä tuijotat?" Sirius kysyi matalalla äänellään ja katsoi Remusta kulmiensa alta.
"Rippeitä vanhasta ystävästäni.”
 Sirius kysyi Remukselta ääneti "Anteeksi kuinka?" Hänen silmänsä salamoivat ilkeästi, mies ei ollut selvästikään odottanut Remuksen kommenttia.
"En tiedä mistä puhut", Sirius lopulta tiuskaisi. Sirius oli opetettu pienestä asti olemaan vahva, hän jos joku osasi naamioida oikeat tunteensa vihan ja kiukun varjoihin.

"Niinpä Sirius, niinpä", Remus totesi hieman sarkastisesti.
"Kuutamo hyvä, tiedäthän toki, että sarkasmi on huumorin muodoista alhaisin", Sirius vastasi, koettaen olla vitsikäs. Remus tunsi Siriuksen liian hyvin, ensin tämä naamio tunteensa vihaan ja raivoon, kun se ei enää tepsinyt olisi vuorossa koko jutun leikiksi lyöminen. Sirius oli ajoittain manipuloiva, mutta onko se nyt ihmekään, jos hänen serkkunsa on Bellatrix Musta? Remus ajatteli itsekseen.
Miehet seisoivat hiljaa, aivan kuin taisteluasemissa, kunnes Sirius rikkoi hiljaisuuden.
"Juo nyt vain se paukkusi", hän tuhahti.
"Sinä olet tainnut juoda jo minunkin edestäni, Sirius."
 Remuksella ei ollut havaintoa, milloin tilanne oli kärjistynyt riidan puolelle. Yleensä Sirius ei peitellyt mitään Remukselta, nyt jonkin oli vinossa. Siriuksen seuraava lause vahvisti Remuksen epäilyt.
"Kuutamo, sinun on lähdettävä", Sirius sanoi haudanvakavana.
Remuksen kädessä ollut tuliviskilasi tippui. Se särkyi neljään melkein yhtä suureen palaseen ja kastanjanruskea neste levisi lattialle. Remuskin hajosi palasiksi, sillä hetkellä kun Sirius oli heittämässä tätä ulos kodistaan.
Yleensä aina niin hallittu Remus mulkaisi Siriusta ja lähti melkein juoksuaskelia ulos Kalmanhanaukiolta.

"Tule takaisin", Sirius kuiskasi itselleen toivoen, että Remus veisi hänet pois henkisestä vankilastaan.

Remuksen suudelmat ihollani ovat pedon jäljet minussa. Ne koskettavat minua syvemmältä, kuin yksikään katse naisilta. He eivät katso minua, niin kuin olisin muutakin, kuin pala lihaa. Remus rakastaa minua, minä rakastan Remusta. Jumala, anna minun olla Remuksen kanssa, mutta se oli silloin ja nyt on nyt. On mennyt liian pitkä aika. Remuksen ajatteleminen sattuu, tämä hiljaisuus ympärilläni tappaa kaiken muun, paitsi tunteeni. Tämä rikkinäinen tarina, korjaantuuko se silloin, kun minä näen muitakin asioita, kuin kalterit ympärilläni?
Minä en ole murhaaja, minä olen rakastajasi.

That was then
But the time has come and gone
Nothing left but a broken story
We can't change

Minä itken. Minulla on ikävä ja kyyneleet valuvat ihoni läpi suoraan sieluuni. Ne koettavat hoivata minua. Kukaan muu ei siihen pysty, ainoastaan sinä.

« Viimeksi muokattu: 16.11.2014 15:05:00 kirjoittanut Renneto »

Snowberry

  • ***
  • Viestejä: 34
Vs: Vahvinkin sortuu joskus, PG-13
« Vastaus #1 : 27.07.2008 22:31:38 »
En olekaan pitkään aikaan lukenut Sirius/Remus ficciä. Tämän ficin summary sai minut kuitenkin tarttumaan tähän ficciin, ja hyvä niin.  :)
Kerronta on todella sujuvaa ja tarinaan pääsee helposti sisälle. :) Henkilöhahmoihin oli mielestäni helppo samaistua ja kummankin luonteenpiirteet tulivat hyvin esille jo tässä ensimmäisessä osassa.  Pidin todella paljon tästä ficistä ja odottelen innolla jatkoa. :)

Harry Potter

  • ***
  • Viestejä: 581
  • Sulttaani
    • Eleabin kynäilyt (pahasti kesken)
Vs: Vahvinkin sortuu joskus, PG-13
« Vastaus #2 : 27.07.2008 22:38:25 »
Snowberry, rohkea ensimmäinen kommentoija ;) Et arvaakkaan millainen ilo on kuulla, että tämä on sujuvaa mielestäsi. Siihen nykyään tähtään paljon enemmän kuin mihinkään muuhun, tökkiviä tekstejä on joskus vaikea lukea. Olen todella iloinen, että summary herätti mielenkiintosi, kiitos siis lukemisesta ja kommentoinnista :)

Ringo

  • Vieras
Vs: Vahvinkin sortuu joskus, PG-13
« Vastaus #3 : 28.07.2008 11:38:09 »
Hoo! :) <3
Ihanaa, olet päässyt kirjottamaan S/R ficcejä. <3 ah mikä herkullinen pari, ja mahtavaa että kirjoitat siitä! ;)
Minä tykkäsin tästä kovin! Varsinkin tuosta viimeisestä lauseesta.
Lainaus
Minä itken. Minulla on ikävä ja kyyneleet valuvat ihoni läpi suoraan sieluuni. Ne koettavat hoivata minua. Kukaan muu ei siihen pysty, ainoastaan sinä.
<- Oi, todella kaunista!! <3

Tämä on jotenkin erilaisempaa tekstiä, mitä yleensä sinulta lukee. :D Kun ficeissäsi on yleensä hirveästi mitä mielikuvituksellisempia kielikuvia, ja kaikkea tuommoista ihanaa taiteellista hömppää, niin tämä oli ehkä enemmän sellaista... sellaista korutonta, mutta nättiä tekstiä. Jotenkin ihanan liikkuvaa, vähän niinkuin siinä "Tanssitaanko?" ficissäsi. ;) I like it <3


Lainaus
Remuksen suudelmat ihollani ovat pedon jäljet minussa. Ne koskettavat minua syvemmältä, kuin yksikään katse naisilta. He eivät katso minua, niin kuin olisin muutakin, kuin pala lihaa. Remus rakastaa minua, minä rakastan Remusta. Jumala, anna minun olla Remuksen kanssa, mutta se oli silloin ja nyt on nyt. On mennyt liian pitkä aika. Remuksen ajatteleminen sattuu, tämä hiljaisuus ympärilläni tappaa kaiken muun, paitsi tunteeni. Tämä rikkinäinen tarina, korjaantuuko se silloin, kun minä näen muitakin asioita, kuin kalterit ympärilläni?
Minä en ole murhaaja, minä olen rakastajasi.
<- Tuo kappale on aivan ihana. <3
Minä suoraan sanottuna rakastuin siihen. Aaa rakastan kirjoitustyyliäsi, elearakas <3 Tuossa oli kyllä juuri niitä koruja ja kaikkea herkullista mitä yleensäkin kirjoitat, mutta se tekee tuosta lopusta niin upean. Oikeasti, halkean pian kateudesta. D: <3

Namnam, kirjoitappa tällekin nopeasti jatkoa <3
Takiaishyökkäys siirtyy salakavalasti takavasemmalle häiritsemästä suurta lahjakkuutta.
Kiitos! <3

Harry Potter

  • ***
  • Viestejä: 581
  • Sulttaani
    • Eleabin kynäilyt (pahasti kesken)
Vs: Vahvinkin sortuu joskus, PG-13
« Vastaus #4 : 29.07.2008 21:19:16 »
Ringo kultaniiiiiiiiii: Mahtavaa, että tykkäsit <3 Seuraava luku tulee olemaan täynnä koruja :D Ihanaa, että teit hyökkäisen tähän, olen innoissani! Mutta anna anteeksi, en keksi mitään tähän enää! :l Toivottavasti tykkäät seuraavasta luvusta!


Osa 2. Jälleennäkeminen ja askel kohti rajaa

Helvetti! Remus kirosi mielessään. Mikä Siriusta vaivasi?
Remus käveli raivoisin askelin syrjäiselle kujalle, mistä hän ilmiintyi iskunkiertokujalle, vakiokapakkansa eteen. Remus tarvitsi nyt tuhdin paukun. Sirius osasi kiihdyttää Remuksen nollasta sataan sekunnissa.
Remus astui sisään paikkaan, jossa vallitsi vahva tupakansavun haju, sekä ihmisten humalaiset äänet. Remuksen aistit olivat herkimmillään täydenkuun lähestyessä. Hän meinasi pyörtyä viiltelevistä äänistä.
Remus hoiperteli baaritiskille ja tilasi tuplaviskin. Baarimikko kieltäytyi ensin tarjoilemasta Remukselle, koska luuli tämän olevan jo melko hyvässä kunnossa äskeisen hoipertelun perusteella.
Remus katsoi naista tuimasti. "No tuleeko sitä viskiä, hä?" Remus murahti. Baarimikko säikähti ja päätti tarjoilla kiukkuiselle, sekä hieman pelottavalle miehelle.
Remus tiesi, että hän osasi olla pelottava jos halusi. Siriuksella oli tapana vitsailla, että silloin Remuksen kenkiin astui villipeto, kiihkeä villipeto. Monesti Remus oli käsittänyt sanan "kiihkeä" monessa eri merkityksessä, "kiihkeä" oli Remuksesta eroottinen sana. Näyttikö Remus Siriuksesta eroottiselta suuttuessaan? Remus oli joskus miettinyt.
Remus pudisti päätään ajatuksilleen ja kumosi viskinsä yhdellä kulauksella kokonaan. Hän viittoi baarimikkoa tuomaan toisen samanlaisen ja mietti mitä Sirius teki sillä hetkellä.
 
*

Sirius käveli pitkin jästi Lontoon katuja ja oli varma, että hän oli toivoton tapaus. Sirius halusi tehdä jotain huonolle ololleen. James olisi sanonut "Anturajalka hyvä, nyt vedetään pää täyteen" ja hänen huulilleen olisi varmasti piirtynyt se tuttu ilkikurinen virnistys. Sirius halusi pitää hauskaa Jamesin kanssa, niin kuin ennen vanhaan, mutta Jamesia ei enää ollut. Sirius tunsi, kuinka pienen pieni kyynel valui silmäkulmasta hänen poskelleen, mutta hän ei antanut sen sulattaa kylmyyttä mikä asui hänen sisällään. Sen kylmyyden voimin hän pysyi vielä pystyssä, eikä sortunut kasaan vain itkemään Jamesia.
Siriuksella oli nuhjuinen olo. Hän tiesi, että alkoholi ei auttaisi asiaa. Hän kaipasi jotain muuta kuin alkoholia, hän kaipasi rakkautta.
Pystyikö rakkautta tekemään kemiallisesti? Olisiko olemassa ainetta, joka saisi ihmisen tuntemaan olonsa rakastetuksi, vaikka tämä olisi yksin kuin paholainen helvetissä?
Sirius katsoi katuja, joilla hän käveli, niiden kulmissa oli muutamia todella kärsineen näköisiä ihmisiä. Sirius tiesi, keitä nämä onnettomat sielut olivat, narkomaaneja. He olivat myyneet elämänsä aineelle, joka tappoi näitä ihmisiä päivä päivältä, se söi heitä henkisesti ja huomattavasti fyysisesti.
Sirius kiinnitti huomionsa erääseen, joka näytti kaukaisesti tutulta. Mies näytti aivan häneltä itseltään.
 Sirius pysähtyi miehen kohdalle ja hänen yllätyksekseen toinen puhui hänelle. "Sirius?" mies kysyi. Hetken silmäiltyään miestä Sirius tunsi tämän ja hän oli varma, että pyörtyisi kohta. Heikosti Sirius sai äänensä toimimaan. "Regulus.”
Sirius oli aina ihmetellytkin, minne hänen pikkuveljensä oli kadonnut. Nyt hän näki vain rippeet entisestä arvokkaasta Regulus Mustasta.

"Tule", Sirius sanoi ja ojensi kätensä veljelleen. Regulus katsoi Siriusta, aivan kuin ei olisi käsittänyt Siriuksen pyyntöä. Kuitenkin, hetken mietittyään, hän tarttui veljensä käteen ja nousi vaivoin jaloilleen.
"Pidä kiinni", Sirius lisäsi ja he ilmiintyivät Kalmanhanaukiolle.
Regulus alkoi epäillä, että hän näki hallusinaatioita. Hän oli kotona ja Sirius piti kiinni hänen kädestään. Regulus oli kulkenut kuin sumussa, hän katsoi maailmaa sumun läpi. Niin hän halusi nähdäkin sen paikan, jota inhosi yli kaiken muun. Maailma on julma paikka, sen Regulus tiesi. Oli helppoa luoda itselleen oma maailma, tarvitsi vain laittaa ruiskuun heroiinia ja etsiä sopiva suoni. Eikä pistäminen edes sattunut niin paljon kuin eläminen. Reguluksella oli helppoa, tai ainakin niin hän halusi uskotella itselleen.
Sirius johdatti veljensä, jonka silmät seisoivat, keittiöön. Hän kaatoi Regulukselle vettä ja itselleen viskiä. Sirius janosi vastauksia. Miten Regulus oli kajonnut huumeisiin?

"Tämäpäs on mukavaa veliseni", Regulus huikkasi pirteästi. Sirius katsoi veljeään epäröiden, hän ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.
"Milloin aloit käyttää huumeita?" Sirius kysyi kiertelemättä. Regulus tiesi, että Sirius ei halunnut kuulla turhia jaaritteluja, niinpä hän päätti kertoa totuuden lyhykäisyydessään.
"Heti kun äiti ja isä koettivat pakottaa minut liittymään kuolonsyöjiin. Piti paeta. Elin jästinä jonkin aikaa, kunnes löysin toisen maailman.”
Sirius ei ollut aivan varma, tarkoittiko Regulus huumeita puhuessaan toisesta maailmasta. Todennäköisesti tarkoitti.
"Miltä se tuntuu, huumeet siis?" Sirius kysyi.
"Oletko ollut ikinä rakastanut? Kerro se tunne sadalla ja et ole siltikään lähellä sitä", Regulus kertoi. Sirius tunsi, kuinka hänen sydämensä alkoi lyödä tiheämmin.
"Minä en ole ikinä yksin, minun sankariaineeni rakastaa minua", Regulus jatkoi.

Sirius tunsi suunnatonta halua kysyä veljeltään tuota ihmeellistä ainetta. Sirius mietti kuumeisesti mitä tehdä, hän muisti kadun varressa olevat narkomaanit, joka näyttivät eläviltä kuolleista, mutta silti houkutus tuntui olevan liian suuri.

"Voisinko minäkin koettaa?" Sirius kysyi arasti. Hän luuli, että voisi kokea rakkauden ja saada elämänsä raiteilleen. Sirius ei tiennyt, että otti askeleen kohti rajaa joka erotti elämän ja kuoleman.

Now my life has turned
Another corner
I think it's only best
That I should warn you
Dream it while you can
Maybe someday I'll make you understand


A/N: Kommentit piristää!
Star sanoi, että saan kirjoittaa niin monta narkkis ficciä kun haluan ;D Ja niin teen, Ringosenikin sanoi niin ;)
« Viimeksi muokattu: 30.07.2008 14:51:32 kirjoittanut eleanor »

Ringo

  • Vieras
Vs: Vahvinkin sortuu joskus, PG-13
« Vastaus #5 : 30.07.2008 12:27:07 »
Muahhaaa, takiaishyökkäys käynistyy! <3
Harmi ettei tämä ollut tällä kertaa yllätyshyökkäys. ; << yhyy, no mitäs tuosta.
Voisin antaa kerrankin rakentavaa palautetta! Joo, niin teen. :D Yritän. ;)

Tykkäsin tästä todella paljon, hieno luku vaikka spoilasitkin jo tapahtumia vahingossa. ;) Tämä oli jotenkin todella luonnollinen, ja pystyin kuvitella kaikki tapahtumat helposti ja selkeästi pääni sisällä. :'3 Hahmot olivat ihanan IC, mitä voi olla vaikea toteuttaa tämmöiseen juoneen. :'3 Sirre voisi todella helposti sortua huumeisiin Jampan kuoleman takia, ylireagoida siitä ja masentua ja sortua huumeisiin! :D

Lainaus
Remus tiesi, että hän osasi olla pelottava jos halusi. Siriuksella oli tapana vitsailla, että silloin Remuksen kenkiin astui villipeto, kiihkeä villipeto. Monesti Remus oli käsittänyt sanan "kiihkeä" monessa eri merkityksessä, "kiihkeä" oli Remuksesta eroottinen sana. Näyttikö Remus Siriuksesta eroottiselta suuttuessaan? Remus oli joskus miettinyt.
<- ah. : DDD Voi Remppa! Todella suloinen. ;) <3 Miettii kuitenkin päivät pitkät, että näyttääkö eroottiselta Sirren mielestä... >:D
aww. ;)

Lainaus
Remus katsoi naista tuimasti. "No tuleeko sitä viskiä, hä?" Remus murahti. Baarimikko säikähti ja päätti tarjoilla kiukkuiselle, sekä hieman pelottavalle miehelle.
<- oho! :D Tämä kohta yllätti minut, kerrankin joku on kuvaillut Remppaa pelottavaksi. ;) Yleensä remppa on se kiltti ja rauhallinen, joka ei koskaan äyski tai suutu. :D  Ihanaa vaihtelua, joka muuten sopii Rempalle yllättävän hyvin.. Siis hänhän on kuitenkin ihmissusi, ja susimaisuushan tulee pikkuhiljaa pintaan täysikuun lähestyessä.. grr. ;3 Herkullista. Nam nam, kiitos tuosta, elea pieni! <3


Lainaus
Siriuksella oli nuhjuinen olo. Hän tiesi, että alkoholi ei auttaisi asiaa. Hän kaipasi jotain muuta kuin alkoholia, hän kaipasi rakkautta.
Pystyikö rakkautta tekemään kemiallisesti? Olisiko olemassa ainetta, joka saisi ihmisen tuntemaan olonsa rakastetuksi, vaikka tämä olisi yksin kuin paholainen helvetissä?
<-- Uiii Sirre parka! ;< voi eikö se tajua että Remppa kyllä lohduttais ja rakastais.. ._.<3

Nam, oikeasti tämä oli todella hyvä jatko. <3 Kirjotappas lisää!! ; DDD Ja joo sie oot hyvä kirjottamaan Narkkaritarinoita, joten ei se mitään haittaa. ;)
Ei tästä tullutkaan rakentavaa kommenttia... .___.'' liikaa mesekeskusteluja, ei kerkeä kirjottaa kunnollista. ;<
..Vielä joskus kyllä annan kunnon rakentavaa! Niin teen. ;)
KIITOS TÄSTÄ VÄLIPALASTA. <3 Maistui hyvälle. ;3<3
-Ringosi-

Snowberry

  • ***
  • Viestejä: 34
Vs: Vahvinkin sortuu joskus, PG-13
« Vastaus #6 : 30.07.2008 15:34:02 »
Jee!! jatkoa on tullu.  :D Pidin paljon jatkosta ja mielestäni hahmot ovat erittäin onnistuneita.

"Miltä se tuntuu, huumeet siis?" Sirius kysyi.
"Oletko ollut ikinä rakastanut? Kerro se tunne sadalla ja et ole siltikään lähellä sitä", Regulus kertoi. Sirius tunsi, kuinka hänen sydämensä alkoi lyödä tiheämmin.
"Minä en ole ikinä yksin, minun sankariaineeni rakastaa minua", Regulus jatkoi.
Pidin todella paljon tuosta vuoropuhelu kohdasta, siinä mieleeni tuli jo, että Sirius haluaa varmasti itsekin kokeilla huumeita.

Odottelen mielenkiinnolla jatkoa.  :)