MCU: Niin tuttu ja rakas, S (Thor/Loki)

[Violetu]

Otsikko: Niin tuttu ja rakas
Fandom: MCU (Loki)
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittaja: Violetu
Paritus: Thor/Loki
Genre: Pining, angst
Summary: Loki halusi nähdä sen Thorin, joka oli surrut hänen ruumiinsa äärellä silloin, kun Thanos oli oikeasti tappanut hänet.

Varoitus: Pseudoinsesti. Spoilailee Loki-sarjan ensimmäisiä jaksoja (tätä tekstiä saattaa olla vaikea käsittää, jos ei ole sarjan elementeistä yhtään perillä).

A/N: Syytän Angelinaa tästä, koska hän muistutti minulle, että Thorki on juttu (ja yllytti myös julkaisemaan heti) <3
Termistö saattaa olla vähän sinne päin, mutta korjaan mahdolliset virheet jossain kohtaa myöhemmin Kärsikää kanssani ei kun siis Nauttikaa!

***

Niin tuttu ja rakas


Tempad meinasi livetä Lokin hikisestä kädestä, ja hän puristi sitä tiukemmin.
Jos hän tekisi tämän, hän saisi aikavartijat heti kimppuunsa, mutta hänen oli pakko. Hänen oli pakko nähdä Thor vielä kerran.

Loki oli miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että menisi Ragnarökiin, koska olihan se Asgardin loppu. Sen pitäisi siis kaiken järjen mukaan käydä maailmanlopusta, ja siellä hänellä olisi enemmän aikaa.
Toisen Lokin - korjaus, sen Lokin, joka hänestä olisi voinut tulla - näkeminen kuitenkin arvelutti hieman liikaa. Voisiko hän spoilata tulevalle itselleen tämän kohtalon, ja aiheuttaa siten jälleen yhden haarauman  pyhälle aikajanalle? Tultaisiinko toinen Loki hakemaan AVV:n toimesta, jos tämä tiesi liikaa?

Lokin päätä särki miettiä aikajanajuttuja liian syvällisesti. Hän päätti keskittyä Thorin näkemiseen ja miettiä mahdollisia seurauksia sitten joskus myöhemmin, jos saisi tilaisuuden.

Hänen pitäisi löytää tulevaisuuden Thor jotenkin.
Menneisyyden Thorin näkeminen olisi liian… Thor luulisi, että hän oli se toinen Loki. Se sattuisi liikaa.
Loki halusi nähdä sen Thorin, joka oli surrut hänen ruumiinsa äärellä silloin, kun Thanos oli oikeasti tappanut hänet.

Loki sulki silmänsä ja painoi Tempadin suurinta namiskaa. Ensin hänen oli painuttava jonnekin muualle AVV:n tiloista, että hän sai taikuutensa käyttöön ja auttamaan Thorin löytämisessä.

Heti astuttuaan autiomaahan (taas yksi maailmanloppu, Loki oletti), hän kanavoi kaiken taikansa Tempadiin, avasi seuraavan oven ja astui siitä.

Tällä kertaa häntä oli vastassa yöllinen nuotio, jonka ympärillä nukkui sekalaista porukkaa (Loki oli saattanut nähdä vihreän naisen ja pesukarhun siinä Mobiuksen näyttämässä videossa hänen toteutumattomasta elämästään?).

Lokin katse kiersi hiipuvaa tulta, ja osui viimeisenä pitkään vaaleaan tukkaan, joka oli paksumpi kuin hän muisti, ja täynnä lettejä.
Thor oli selin häneen, mutta jo toisen tutun hahmon näkeminen puristi Lokin rintaa.

Loki astahti taaksepäin ja kuiva risu katkesi hänen jalkansa alla.

Thor käännähti, eikä Loki ennättänyt piiloutua saati suunnitella, miten tilanteesta selviäisi.
Hän ei voinut muuta kuin tuijottaa Thoria suoraan tämän sinisiin silmiin, jotka olivat niin tutut ja rakkaat, että kaikki himmeimmätkin ideat siitä, mitä Loki oli ajatellut toiselle sanovansa, katosivat. Mitä hän oli kuvitellut, että tapahtuisi? Ei tätä.

Loki kohotti varovasti kätensä osoittaakseen, että oli aseeton. Kuin unessa hän otti askeleen eteenpäin, sitten toisen.
Thor ei ollut vielä ainakaan asettunut puolustuskannalle. Toinen ainoastaan tuijotti häntä niin eksyneen näköisenä, että Loki olisi halunnut tehdä, sanoa mitä tahansa pyyhkiäkseen tuon syvän murheen veljensä kasvoilta.
Tämän yhden kerran hänen kielensä kuitenkin petti hänet.

“Loki?” Thorin ääni oli tuskin kuiskausta kuuluvampi, ja jotain Lokin sisällä särkyi.
Hänen hitaat askeleensa vaihtuivat juoksuksi, ja ennen kuin huomasikaan, hän heittäytyi Thorin syliin.

“Minä se olen Thor. Minulla oli niin ikävä sinua, en edes tajunnut - “
Thor rutisti häntä niin kovaa, että Lokin lause katkesi, mutta ei se haitannut. Mikään ei voisi pilata tätä hetkeä, jos joku yrittäisi viedä tämän häneltä -

Nuotion toisella puolella rasahti, ja kun Loki kohotti katseensa, koko aukion reuna oli täynnä aikavartijoita.

“Te ette voi tehdä tätä, minä en salli - “ raivo nousi Lokin sisältä kuin hyökkäävä käärme, mutta mitä enemmän aikavartijat kaivoivat niitä hehkuvia tuhosauvojaan esiin, sitä pienemmäksi Lokin toivo kävi.

“Thor, anna anteeksi, minun pitää mennä, mutta etsin sinut uudestaan - “ Loki painoi otsansa Thorin otsaa vasten, ja suuteli veljeään suulle ennen kuin irrottautui sormien napsautuksella toisen halauksesta. Lokista tuntui, että hän repi samalla osan itseään irti.

Loki valitsi Tempadista seuraavan maailmanlopun ja astui ovesta takaperin, haluten painaa Thorin kasvot mieleensä kyynelten läpikin.
He kohtaisivat vielä, aurinko loistaisi heille vielä.

Vaikka hän joutuisi joka kerta vakuuttamaan Thorin uudestaan siitä, että oli elossa, vaikka Thor ei koskaan muistaisi näitä kohtaamisia -

Loki valahti polvilleen verenkarvaisen meren viimeisiin aaltoihin, jotka kaivoivat rantahiekkaa hänen altaan, ja itki katkerasti.



***

[Angelina]

HUUTISTA --- tottakai pitää julkasta heti, että pääsen herkkupalan kimppuun :'D Thorkia on ihan liian vähän ja se vääryys pitää korjata ♥

Lokin päätä särki miettiä aikajanajuttuja liian syvällisesti. Hän päätti keskittyä Thorin näkemiseen ja miettiä mahdollisia seurauksia sitten joskus myöhemmin, jos saisi tilaisuuden.

Loki, I feel you, munkin päätä särkee jos yritän miettiä näitä haaraumia ja seurauksia ja ja --- eli nyt vaan sitä Thoria niinku olis jo!

Tosin ajatus siitä, että Loki ilmestyy surevan Thorin luokse noin vaan on kyllä... En edes tiedä mitä se on! Ja siis oikeesti, pidätin hengitystä tossa kohtaa kun Loki jäi kiinni ja ne vaan Thorin kanssa tuijotti toisiaan ;;; KUOLEN, miksi teet tämän mulle ;;

SIIS EI, voi saatanan aikavartijat ja helvetin AVV ja -- siis toi Lokin paniikki ja epätoivo ja miten hän lupaa etsiä Thorin uudestaan ja ja ---

Kiitos. Rikoit mut ;; Etkä oo edes pahoillas, enkä kyllä mäkään.

♥

[Fiorella]

Oi ei, miten koskettavaa. <3 Minuakin puhutteli se kohta, jossa Loki halusi nähdä Thorin ja että häntä kosketti se, kuinka häntä kuitenkin kaivattiin niin kovasti.

Loki halusi nähdä sen Thorin, joka oli surrut hänen ruumiinsa äärellä silloin, kun Thanos oli oikeasti tappanut hänet.

* kymmenen sydänemojia peräkkäin tähän *
Totta kai Loki halusi nähdä sen omin silmin ja kertoa, että oli ikävä. Ja onneksi sentään ehti edes hetkisen, ilmaista edes sen tärkeimmän. Vaikka kyseessä olikin vain ohikiitävä hetki, se oli silti tärkeääkin tärkeämpi, molemmille.

[Karvis]

Mä halusin sarjan perusteella nimenomaan ajatella, että Loki heräsi siinä tajuamaan kuinka paljon Thor siitä välitti. Mua aina eniten häiritsi sarjassa Lokin kateus Thoria kohtaan ja se, että siitä aina tuli tunne, ettei se ymmärrä että sillä on kumminkin Thorissa henkilö, joka siitä välittää. Sit kun sarjassa näytettiin sen kuolema ja miltä Thor näytti (ja se että Loki kuuli ja näki konkreettisesti että sen kuolema aiheutti tuskaa. Tykkään kyllä myös siitä, että Loki oli mammanpoika LOL), olin varma, että Loki viimein tajusi. Toivottavasti! Se ei ole tyhmä eikä paha. Ei varsinaisesti ainakaan. Mut siis tuo päättäväisyys, että Loki etsii Thorin aina uudestaan on mahdottoman surullista mutta romanttista. Sydän hajoaa Lokin puolesta, mutta silti tykkää tästä puolesta.

[Felia]

T__T

En kestä, tämä oli niin riipaisevaa. Thorki on ihanaa, mutta äää, ei mun pieni, herkkä sydämeni kestä tällaista. Mutta damn, oli tää kaunista, riipaisevan kaunista. ♥

Lokin halu nähdä Thor... Voi että. Onhan se nyt selvää, että se on aina välittänyt Thorista. Ei vaan ole oikein osannut ehkä näyttää sitä välittämistä oikealla tavalla. Ei ole ymmärtänyt, että myös Thor on aina välittänyt hänestä. Vaikka kaksikon tapaaminen ei kestänytkään pitkään (kiitos kökkö AVV:n), niin oli se varmasti molemmille kultaakin kalliimpi hetki. Ja Lokin päättäväisyys, että etsisi Thorin taas uudestaan. Ihanaa. ♥

Sydän kyllä joutui koville Lokin puolesta, mutta ihanaa, että tässä se todella halusi nähdä Thorin ja näytti välittävänsä. ♥ Äää, tää oli kaunis pätkä, oot ihan huippu! Valtavan isot kiitokset tästä ♥♥♥

[Maissinaksu]

Noooh, yritätkö itkettää minua? En tosin tiedä mitä oletin, kun kyseessä on aina niin viehättävä surku-Thorki. <3 Itse leffasarjakin on aika mielenkiintoisessa jamassa, kun hahmot voivat kuolla ja kuitenkin olla hengissä jossain toisessa ulottuvuudessa. Niin riipaisevaa tuo, että Loki haluaa tavata juuri sen tietyn Thorin, eikä siltikään ole varmaa mitä tämä sanoo ja mitä tapahtuu.

“Thor, anna anteeksi, minun pitää mennä, mutta etsin sinut uudestaan - “ Loki painoi otsansa Thorin otsaa vasten, ja suuteli veljeään suulle ennen kuin irrottautui sormien napsautuksella toisen halauksesta. Lokista tuntui, että hän repi samalla osan itseään irti.

Ääääää. T__T Ja ai että olen heikkona tuohon otsa vasten otsaa -eleeseen. <33

Himputti, minä niin vaadin johonkin tulevaisuuden Marvel-juttuun (joita luulisi riittävän) Thorin ja Lokin välille lämpimän halauksen. Sellainen olisi ansaittu jo kauan sitten, ja nyt kun siihen on oivallistakin oivallisempi tilaisuus... Hnnngh, haluan.

Kiitos tästä surkupätkästä! <3

- Mai

[Kelsier]

Kommenttiarpajaisista hei!

Hirmu ihana teksti.

Hänen hitaat askeleensa vaihtuivat juoksuksi, ja ennen kuin huomasikaan, hän heittäytyi Thorin syliin.

Luin tämän ensin niin, että hahmot on tässä toisinpäin eli Thor on se, joka juoksee. Olisi kyllä sopinut kummankin persoonaan sekin vaihtoehto

Thor rutisti häntä niin kovaa, että Lokin lause katkesi, mutta ei se haitannut. Mikään ei voisi pilata tätä hetkeä, jos joku yrittäisi viedä tämän häneltä -

Kaunis, herkkä ja erittäin thormainen teko

Loki painoi otsansa Thorin otsaa vasten, ja suuteli veljeään suulle ennen kuin irrottautui sormien napsautuksella toisen halauksesta. Lokista tuntui, että hän repi samalla osan itseään irti.

Musta tämä kohta oli aivan ihana, koska sitä ei todellakaan tarvitse ajatella romanttisena rakkauden osoituksena vaan se on luonteva muutenkin. Itse toki tykkään ajatella sen romanttiseksi   Thorki<3

Lainauspainoitteinen komentti, mutta tykkäsin surkutunnelmapalasta kovasti.

Kiitos, kun kirjoitit!

-Kel

[Sielulintu]

Heippa ja onnea kommenttiarpajaisten voitosta!

Olipa kaunis, surullinen ja tavallaan myös suloinen teksti. Lokille on selvästi todella tärkeää päästä takaisin Thorin luokse, mutta niin surullista, kuinka koko universumi tuntuu olevan sitä vastaan. Ihan totta, että aikajanoilla hyppiminen ja Thorin tapaaminen ei varmaan mitenkään turvaa maailman vakautta, mutta olisivat aikavartijat saaneet tämän kerran antaa olla. Mutta eiköhän Loki keksi keinon vielä tavata Thor uudelleen, ja ehkä Lokin tuntien keksii myös jonkun keinon, jolla he voivat olla yhdessä pidempäänkin seuraavalla kerralla.

Tämä oli aivan ihana, mutta samalla todella sydäntä särkeväkohta:

“Thor, anna anteeksi, minun pitää mennä, mutta etsin sinut uudestaan - “ Loki painoi otsansa Thorin otsaa vasten, ja suuteli veljeään suulle ennen kuin irrottautui sormien napsautuksella toisen halauksesta. Lokista tuntui, että hän repi samalla osan itseään irti.

Myös ihan loppu oli todella kaunis ja surullinen. Nyt vaan yritän ajatella, että nämä vielä joskus saavat onnellisen yhteisen tulevaisuuden, jossa mikään tai kukaan ei tule erottamaan. Kiitos paljon tästä!