Author Ingrid
Fandom Muumilaakson tarinat
Rating S
Characters Aliisa, Pikku Myy
Disclaimer Hahmot ja maailma © Tove Jansson
Summary "Minä olen päättänyt, etten tahdokaan nukkua talviunta. Nukkuminen on loppujen lopuksi hirvittävän ikävystyttävää."
T A L V I U N E T T O M A T
Muumilaakso oli hautautunut paksun ja pehmoisen lumipeitteen alle. Revontulet tanssivat jäätyneen meren yllä, Mörön valitus kantautui vaimeana Yksinäisten vuorten kupeesta, ja tuulenpuuskat kuiskivat paljaiden puunrunkojen lomissa. Muutoin autiossa laaksossa oli hiljaista, sillä kaikki nukkuivat talviunta.
Tai, melkein kaikki.
Muumitalon edustalta kuului hiljaista ähkintää. Talon ikkunat olivat ylintä kerrosta lukuun ottamatta hautautuneet lumikinosten taakse - hanget olivat niin syviä, ettei edes Pikku Myyn punainen hiusnuttura yltänyt näkyviin, kun hän lapioi itselleen polkua Muumitalon kuistilta joen yli kulkevalle sillalle.
"Hei, Myy! Mitä sinä teet - etkö saa nukutuksi?" hihitti Aliisa, jonka kuparisina hehkuvat hiussuortuvat olivat valkean kuuran peitossa. Hän lennähti luudallaan hangessa puhisevan Myyn ylle.
"Näytänkö minä sinun mielestäsi siltä, että raivaan tätä polkua unissani?" puuskahti Myy, jonka nenänpää ja posket punoittivat kiristyneessä pakkasessa.
"Muumipeikko kuorsaa niin kovaäänisesti, että ikkunatkin helisevät. Hänen äänensä kai kantautui Noitametsään asti, koska sinäkin olet hereillä", hän jatkoi puhisemistaan lapioimisen lomassa.
Aliisa hymyili ja katsahti Muumitaloa.
"Minä olen ollut hereillä koko talven", hän kertoi ja sai Myyn vihdoin kohottamaan hölmistyneen katseensa lapiostaan.
"Koko talvenko?"
"Niin."
"Miksi ihmeessä? Moinenhan on aivan kaistapäistä!"
“Hmm, niin, kenties. Nuuskamuikkunen poikkesi luokseni teelle matkallaan etelään, enkä minä sen jälkeen ole saanut nukutuksi."
Pikku Myy tuhahti itsekseen ja alkoi jälleen lapioimaan polkua. Hänen mielestään oli typerää ja aivan turhanpäiväistä menettää talviunensa ikävän, kaipuun ja muiden jonninjoutavuuksien vuoksi. Sitä paitsi, kevääseen oli vielä pitkä tovi, joka taatusti olisi kulunut paljon vauhdikkaammin nukkuen kuin pakkasessa kärvistellen.
Aliisa lennähti hieman alemmas ja laskeutui hangelle. Toisin kuin Pikku Myy, hän ei uponnut syvään hankeen - itse asiassa, hänen nahkasaapikkaistaan jäi vain pienen pieni jälki hangen pintaan. Hän tarjosi kättään hymyillen.
"Hyppää kyytiin! Minä olen pitänyt mökin lämpimänä ja hellalla on kattilallinen kuumaa karamellikaakaota."
Myy katsoi Aliisa hetken hieman epäillen, mutta päätti lopulta kuitenkin tarttua ojennettuun käteen. He liisivät hurjaa vauhtia halki Muumilakson kohti etäämmällä kohoavaa metsää, jonka tiheät kuusirivistöt olivat peittyneet lumen alle. Pikku Myyn korvalehtiä ja nenänpäätä paleli, kun he lensivät vastatuuleen, mutta vauhdin aikaansaamat perhoset hänen vatsanpohjallaan pitivät huolen siitä, että hän hymyili leveästi koko matkan ajan.
Noidan mökki oli tavallisesta poiketen kutsuva ja kodikas. Hämähäkinseittien ja nurkissa lojuvien tyhjien purnukoiden sijasta se oli täynnä hämyistä valoa, jota kynttilät ja takkatuli loivat hirsiseinille. Yhdessä nurkassa nökötti pieni kuusi, johon oli ripustettu punaisia rusetteja. Kuusen alla nukkui lampaantaljalle käpertynyt ketunpoika.
"Sinulla on täällä mukavat oltavat", Myy totesi ja hörppäsi aimo kulauksen suuresta puukuksasta. Kuuma kaakao nipisteli hänen kielenpäätään.
"Niin, onhan täällä mukavaa", Aliisa sanoi hiljaa istuutuessaan pöydän ääreen. Hänkin siemaisi kaakaostaan. "Hieman yksinäistä vain."
He istuivat hetken hiljaisuuden vallitessa, kunnes Myy rikkoi sen olkiaan kohauttaen.
"No, enää et ole yksinäinen, koska minä olen täällä. Pelataanko vaikka korttia?"
Aliisan huulille kohosi sievä hymy ja hänen silmänsä tuikkivat kynttilöiden valossa, kun hän mielissään nyökkäsi vastaukseksi.
Ilta oli jo kääntynyt yöksi, kun Aliisa löi viimeisen multaan ja voikukan maitoon tahriutuneen kortin pöytään ja haukotteli makeasti. Pikku Myykin tunsi silmäluomiensa olevan raskaat kuin nuoskalumi.
"Minä taidan jäädä tänne", hän kuitenkin ilmoitti varsin tomerasti tyypilliseen päättäväiseen tapaansa.
"Yöksikö? Kyllähän se käy - voin viedä sinut luudallani takaisin Muumilaaksoon huomenna, kun päivä valkenee."
Myy kuitenkin pudisteli päätään riisuessaan kenkiä jaloistaan.
"Minä jään koko talveksi."
"Koko talveksiko?" Aliisa ihmetteli ja katsoi silmät suurina Pikku Myytä. "Minä en kyllä voi luvata, ettetkö heräisi kesken talviunesi - sangot kolisevat kamalasti, kun haen kaivolta vettä."
Myy venytteli raukeasti.
"No, minä olen päättänyt, etten tahdokaan nukkua talviunta. Nukkuminen on loppujen lopuksi hirvittävän ikävystyttävää", hän totesi ykskantaan ja vilkaisi mökin ikkunasta ulos. Taivaalta tuprutti suuria lumihiutaleita.
"Niin että herätäthän minut huomenna ennen kuin menet ulos? Aion rakentaa lumilyhdyn, sitten menen joelle luistelemaan. Näkymättömät päästäisetkin täytyy ruokkia - olen varma, että se höperö Tuu-tikki on unohtanut ne täysin!"
Niine hyvineen Myy nousi pöydästä, kiitti yhä aavistuksen hölmistynyttä Aliisaa kaakaosta ja kampesi tyhjään, polttopuille tarkoitettuun koriin, jossa olevaan lämpimään villahuopaan hän kääriytyi lopulta nukkumaan.