The Witcher: Syysjuhannus, Geralt/Valvatti, ficlet (S)

[Thelina]

Ficin nimi: Syysjuhannus
Fandom: The Witcher
Kirjoittaja: Thelina
Paritus: Geralt/Valvatti
Tyylilaji: Syyskylmää ja lämpöä
Ikäraja: S
Yhteenveto: ”Et ole lainkaan kylmissäsi”, Valvatti ihmetteli.
Vastuuvapautus: Kunnia kaikesta Andrzej Sapkowskin luomasta kuuluu hänelle.

A/N: Osallistuu Sadonkorjuuetydeihin, FFF1000 sanalla 713. karhunturjake sekä Sana/Kuva/Lause10 #3 tällä kuvalla: klik!


Syysjuhannus

Valvatti hytisi kylmästä keppien varaan viritetyn laavukankaan alla. Yksinkertainen majoite antoi kyllä suojaa järveltä puhaltavalta tuulelta, mutta louteen suuaukolla pikkuhiljaa syttyvän nuotion lämpö ei vielä aivan ylettynyt sisälle asti. Valvatti pöyhi makuualustaksi kerättyjä heiniä ja havuja muhkeammaksi ja kietoi villavilttiä paremmin ympärilleen.

”Geralt!” hän huusi hampaat kalisten. ”Missä huopasi on? Anna se tänne, kun et kerran itse käytä sitä!”

Polttopuita rannalta keräävä Geralt vain vilkaisi häntä kulmiensa alta ja jatkoi työtään. Valvatti melkein kuuli tämän tuuleen hukkuvan tuhahduksen. Särkikin hörähti tyytyväisenä laavun takana: sillä oli jo loimi selässään, rehua edessään ja elävänvihreää heinää syötäväksi. Syyssää osasi olla armoton, mutta sentään he olivat toistaiseksi säästyneet sateelta ja kasvit tappavalta hallalta.

”Hyvä on, hyvä on”, Valvatti mutisi ja nousi etsimään huopaa repusta, jonka Geralt oli jättänyt nuotion vierelle. Avatessaan naruja tärisevin sormin hän huomasi sivutaskusta törröttävän taikajuomapullon. Litkua ei ollut enää paljoa jäljellä – Kuuskerran kylää kironeen karhunturjakkeen kukistaminen oli kysynyt voimia.

”Noituri juomansa kulautti, karhun kanveesiin humautti”, Valvatti tapaili uuden laulunsa sanoituksia vetäessään huopakäärön ulos repusta. Juuri kun hän oli saanut kiedottua lämmittävän kankaan hartioilleen, Geralt harppoi lähemmäksi ja rysäytti sylyksellisen puita maahan nuotiota varten.

”Minä menen uimaan”, hän tokaisi ja alkoi muitta mutkitta riisua vaatteitaan. Valvatti tuijotti noituria suu auki. Hän ei ollut ymmärtänyt sitäkään, miten Geralt tarkeni olla ulkona pelkässä ohuessa paidassa ja vielä hihat käärittyinä. Uimiseen verrattuna asu kuitenkin oli lämmin kuin napakettuturkki.

”Oletko sinä hullu? Vesihän on jääkylmää!” Valvatti ulvahti nyökäten kohti harmaana vellovaa järvenselkää. Geralt kääntyi selin häneen ja riisui saappaansa ja housunsa.

”Olisit tyytyväinen. Pääset eroon hajusta”, Geralt sanoi olkansa yli, viitaten käsivarsiaan ja kasvojaan tahrivaan hirviönvereen ja muihin eritteisiin, joiden löyhkästä Valvatti oli valittanut heidän ratsastaessaan. Geralt riisui vielä amulettinsa, pudotti sen vaatekasan päälle ja käveli sitten tyynesti hiekan poikki veteen.

”Tule pois! Palellut siellä!” Valvatti huusi, mutta huomasi pian, että se ei pitänyt lainkaan paikkaansa. Hän seisoi laavun edustalla katsellen, kuinka Geralt pesi kasvonsa ja vartalonsa rauhassa kuin vesi olisi ollut linnunmaitoa. Sitten Geralt pulahti uimaan, teki pienen kierroksen ja palasi rantaan. Vedestä nouseva näky sai Valvatin vatsan nuljahtamaan: kylmyys unohtui, kun hän antoi katseensa kulkea pitkin leveitä hartioita, pitkien hiusten vettä tippuvia latvoja ja vatsaa myöten valuvia pisaroita, jotka kertyivät noroiksi nivusiin. Edes noiturin kalu ei ollut säikähtänyt hyytävää vettä, vaan näytti samalta kuin ennenkin. Geraltin lähestyessä Valvatti näki, että tämän iho melkein höyrysi.

Geralt viskasi pari puuta nuotioon ja etsi repustaan pyyhkeen virkaa toimittavan karhean pellavakankaan. Kiedottuaan sen lanteilleen ja ravisteltuaan enimmät hiekat pois jalkapohjistaan hän istui laavun alle kuivattelemaan. Valvatti teki hänelle seuraa kaksi huopaa yhä harteillaan.

”Et ole lainkaan kylmissäsi”, Valvatti ihmetteli.

Geralt katsahti reppua, jonka taskusta taikajuomapullo oli kierähtänyt maahan.

”Tuoko sen tekee? Mutta silmäsi… luulin vaikutuksen jo hälvenneen.”

”Ei kokonaan”, Geralt vastasi.
 
Valvatti painoi kätensä Geraltin olkavarrelle. Kämmenen alla iho säteili lämpöä, iloisesti rätisevän nuotion säteily puolestaan hyväili kämmenselkää. Valvatti rykäisi.

”Ehkä meidän ei tarvitsekaan palella tänä yönä”, hän sanoi.

”Hmm.”

Valvatti oli oikeassa. Auringon laskettua hän levitti vilttinsä makuualusten päälle ja antoi Geraltin peitellä heidät molemmat omalla huovallaan. Nuotion ja alastoman noiturin välissä syksy oli lämmin kuin juhannusyö.

[Violetu]

Kommenttikamppiksesta iltaa o/

Ai että, olipa tämä ihanan tunnelmallinen pätkä.
Saattoi oikein tuntea syksyn viileyden, ja elävästi tuli Geraltista mieleen myös ne tosielämän ihmiset, jotka tarkenee kylmälläkin vähissä vaatteissa.
Alkoi myös tehdä mieli jonnekin retkelle ja luontoon yöpymään🙈
Molemmat hahmot olivat omia itsejään, ihana Valvatti valittamassa ja kauhistelemassa, ja Geralt tekemässä silti oman päänsä mukaan🤭
Onneksi yö kului kuitenkin kotoisasti yhdessä.
Tykkäsin hirmuisesti kaikista pienistä yksityiskohdista, kuten laavuvirityksestä ja pyyhkeen virkaa toimittavasta pellavakankaasta. Ja Valvatin sanoitukset, ai että, nosti kyllä virnistyksen naamalle😂
Kiitokset tästä makupalasta, pidin^^

~Violet

[Avaruuspiraatti]

Edes noiturin kalu ei ollut säikähtänyt hyytävää vettä, vaan näytti samalta kuin ennenkin.

Tämä osui ja upposi niin lujaa etten meinaa kestää.

En oo pitkään pitkään aikaan edes ajatellut Witcheriä, mutta oli ihanan kotoisaa lukea taas fikkiä tästä fandomista. Valvatti ja Geralt on niin mainio hahmopari, että niiden sananvaihtoa on vaikea lukea hymyilemättä.

Nuotion ja alastoman noiturin välissä syksy oli lämmin kuin juhannusyö.

<3

[Thelina]

Violetu, ihanaa kuulla, että molemmat olivat omia itsejään! En olekaan aiemmin paljoa kirjoittanut Geraskieria, vain jonkun raapalejuoksun tai kuuden lauseen lahjan ehkä, joten siksi oli erityisen mukavaa kuulla, että toimi. Hauskaa, että myös Valvatin sanoitukset upposi, minustakin on aina kivaa jos kirjoittajat pistää riimejä mukaan tarinoihin, kun Valvatti kuitenkin laulaa jotain melkein koko ajan Kiitos kommentista!

Avaruuspiraatti, onpa kivaa, että innostuit lukemaan Witcher-ficcejä! Ja että pidit Geraltista kaikkine osineen tämä on tosiaan yksi parhaita parituksia<3 Kiitos kommentista!

[Angelina]

Miten ihanan rauhallinen tunnelma tässä oli ♥ Juuri mitä kaipasin lounastauolla, jotta jaksan kohta taas palata töiden pariin

Tässä oli paljon kivoja pieniä juttuja, kuten vaikkapa Valvatin tapailema uusi laulu, lämmin kuin napakettuturkki, ja tietysti tuo, miten Valvatti ihaili hyytävän kylmästä vedestä nousevaa Geraltia :3 Olit myös hienosti kietonut tarinassa yhteen ficin nimen ja tuon Sana/kuva/lause -haasteesta saamasi kuvan! Tästä tuli ihanan lämmin ja hyvä olo, kiitos <3

[Maissinaksu]

Hii, komppaan aiempia kommentoijia ja fiilistelen heti alkuun sitä ihanan rapeaa ja raikasta syystunnelmaa, jonka tämä toi mukanaan. 😍 Syysjuhannus on otsikoksi mitä mainioin ja käyttämistäsi sanavalinnoista etenkin elävänvihreä ja harmaana vellova järvenselkä pirskahtelivat mukavasti, jos näin voi asian ilmaista. ✨

Geraltin lähestyessä Valvatti näki, että tämän iho melkein höyrysi.

Uuuu, tämä oli niin sykähdyttävä lause. Ai saakeli. 😳

Voi ja miten mukavaa, että Geraltilla oli tarjota Valvatille lämpöä ja puhtaampaa olemustaan, molempia tasapuolisesti. Aivan ihana tuo viimeinen kappale ja lopetus, yhyy. 🖤 Kiitos tästä tunnelmapalasesta! ✨

- Mai

[Vendela]

Vihdoin minäkin pääsin tämän tekstin pariin, huomasin tämän jo pian sen jälkeen kun julkaisit mutta kiire haittaa tätä harrastusta.

Uuuh sentään tämän kanssa, hieman jäi kesken tuo loppu mutta toisaalta mikäpä sen herkullisempaa kuin kuvitella itse kuinka yö etenee Ainakaan Valvatilla ei ole enää kylmä!

Tämä oli kyllä mainio kun molemmat hahmot (ja tietysti myös Särki!) olivat omia itsejään. Pystyi näkemään tämän helposti ikään kuin osana tv-sarjaa, kyllä, myös tuon Geraltin järvestä nousemisen Täytyy sanoa, että olin kyllä Valvatin kanssa aivan samalla tavalla suu auki tuossa kohden. Aivan mahtavaa, että matalan ikärajan ficci voi tuoda tämmöisen herkullisen mielikuvan päähän ilman että itse tekstissä sanotaan oikeastaan yhtään mitään

Tämä oli herkkua, kiitos paljon!

Vendela

[Meldis]

Tämä oli kauhean söpö, nimi jo kuulosti jotenkin hellyyttävän lämpöiseltä. ^^ Eilen oli kamala myrsky ja jäin jopa raekuuron alle, joten tuntui tutulta Valvatin paleleminen alussa. Ei todella tarvitse pakkasta, että on kylmä. Hauskasti keksitty tuo Valvatin laulunparsi ja juuri Valvattimaista, että vaikka olisi kuinka kylmä niin pää koko ajan keksimässä seuraavaa virttä. Avannossa uintihan on vain terveellistä, eikä siihen tarvita taikajuomia, kunhan on uskallusta. Ei sillä, että itsellä olisi. Hih, ihanasti Valvatti oli huolissaan Geraltin kylmettymisestä sekä hyvin pisti merkille Geraltin ulkomuodon, myös kunnossa pysyneen värkin. Valvatin ihmettely ja ihailu oli söpöä. ^^

Valvatti oli oikeassa. Auringon laskettua hän levitti vilttinsä makuualusten päälle ja antoi Geraltin peitellä heidät molemmat omalla huovallaan. Nuotion ja alastoman noiturin välissä syksy oli lämmin kuin juhannusyö.

Ihana oli tämä lopetus, kikattelin tuolle Geraltin hyminälle, kun Valvatti pohti, ettei tarvitsisi palella yöllä. Kiitos tästä, oli samaan aikaan jäinen ja lämmittävä lukukokemus.

[Thelina]

Angie, lounasficci on erinomainen konsepti! Kivaa, että tämä sai toimia sellaisena ♥ Sana/kuva/lauseesta saamani kuvat ovat ihania, mutta aika haastaviakin! Osa saa varmaankin muhia pidempään, ennen kuin ideoita syntyy. Valvatin riimittelyä oli hauska lisätä tähän, kiva että pidit siitä ja muistakin jutuista ♥ Kiitos kommentista!

Maissinaksu, kiitos! Pirskahtelen ilosta kommenttisi johdosta ♥ Tykästyin itsekin otsikkoon, tällä kertaa se syntyi helposti eikä iät ja ajat kestävän pohdinnan jälkeen, kuten tavallista Valvatilla on Geraltin vieressä kaikin tavoin mukavat oltavat. Kiitos kommentista!

Vendela, kiire todellakin haittaa tätä harrastusta ihan liikaa Ihanaa, että aikaa kuitenkin löytyi tälle pikku ficletille ♥ Tässä jäi nyt tosiaan kuvitelmien varaan, miten tarina etenee tai ehkä seuraavassa ficissä sitten lisää aiheesta Yllätyin itsekin, että tosiaan, kyllä tämä ihan sallittuna menee, vaikka melkoisen lämpöisiä mielikuvia tuokin. Kivaa, että se toimi, kiitos paljon kommentista!

Meldis, apua, onneksi selvisit raekuurosta, Valvatti varmaan olisi pärjännyt huonommin Tai ehkä siitäkin olisi tullut laulu! Minullakaan ei kyllä uskallus riittäisi avantoon, mutta Geraltilla varmasti, voin jotenkin kuvitella nuoret noiturit uimaan jään keskelle Kaer Morheniin Ei hajuakaa, voisiko olla canonia, mutta kuitenkin! Tietenkin Geraltin hyminää oli saatava mukaan myös ja vähän lämpöä Valvatille ♥ Ihanaa, että pidit tästä, kiitos kommentista!

[Ygritte]

Mmh, tämä oli aivan ihana♡_♡

Rakastan vaitonaista Geraltia, joka kuitenkin sulaa Jaskierin lämmöstä! Ja voi onnekasta Jaskieria, joka pitkän palelun päätteeksi pääsi nauttimaan Geraltin tuomasta lämmöstä (ja ehkä vähän muustakin)

Kiitos tästä:)

[Thelina]

Ygritte, kivaa että tulit lukemaan tämänkin! Sopiikin taas vuodenaikaan, kun alkaa olla syksyisempää. Vaitonainen, mutta rakkaalleen sulava Geralt on minustakin ihana! Epäilemättä kaksikolla oli monella tapaa lämmin yö. Kiitos kommentista

[Kelsier]

Vaihdokkaista hei!

Tykkäsin tästä kovasti. Kivasti olit syksyiseen ficciin liittänyt kesäisiä asioita kuten lämmin kuin linnunmaito ja juhannusyö. Voin kyllä kuvitella, että Geraltille on suuri hyöty seikkailujensa tiimellyksessä siitä, että hän pystyy peseytymään vaikka jääkylmässä vedessä. Jaskier-raukka ei ole ihan samoista aineksista valmistettu, mutta onneksi Geraltin noituriliemien jälkilämmöstä riittää annettavaa hänellekin. Suloisesti he lopulta pääsivät nukkumaan yhdessä ja vierekkäin.

Kiva, kun kirjoitit!

-Kel

[Thelina]

Kelsier, Valvatti varmasti kadehtii Geraltin kykyä uida kylmässä ainakin silloin, kun he joutuvat yöpymään muualla kuin majatalossa eikä esim. kylpyyn ole mahdollisuutta Mutta läheisyys lämmittää ulkona yöpyessäkin<3 Kiva kuulla, että pidit, kiitos kommentista!