Ficin nimi: Amestrisin ja Xingin salamista
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Fullmetal Alchemist
Ikäraja: S
Paritus: Ed/Ling
Genre: Slice of life, pieni fluff
Summary: "Pistätkö pahaksesi, jos jään ihailemaan ukonilmaa?"
A/N: Kirjoittamatta jääneiden ficinpuolikkaiden kansiosta löytyi kourallinen FMA-tarinoita, joita olin luonnostellut koronakeväällä -20. Olen viime aikoina tehnyt pienimuotoista paluuta Brotherhoodin pariin, mikä varmasti auttoi kaivamaan inspiraatiota jatkaa juttuja valmiiksi. Yhtä lailla pöytälaatikon tyhjennysviikko #2 oli hyvä motivaation lähde. 😁
***
Keskuksen ylle pesiytynyt ukkonen sai jyrähtelyyn heränneen Edin irvistämään. Kostea, harmaa ja muutenkin pahaenteinen sää tapasi mielialan lisäksi kivistää automailejakin, eikä sekään kerta ollut poikkeus.
"Pahuksen koiranilma", Ed murisi kääntyessään kasvot seinää kohti ja kaivautui peittonsa alle mielenosoituksellisen tiiviisti. Oikeuden ja kohtuuden nimissä hänen olisi ollut sallittua torkkua vielä tovi, mutta uneliaisuus oli jo suurimmilta osin hälventynyt. Hitto soikoon.
"Minä niin pidän sateesta. Ei ole Keskuksenkaan seudulla ripotellut aikapäiviin", vieruskaverina hirsiä vetänyt Ling virkkoi. Lakanat kahisivat ja täkki hulmahti, kun tämä löysi jostain energiaa nousta istumaan. "Pistätkö pahaksesi, jos jään ihailemaan ukonilmaa?"
"Aivan sama, mutta anna se peittosi tänne..." Ed murahti hapuillen päämäärättömästi lämmintä kohtaa, jossa Ling oli yönsä viettänyt. Hän kuuli hilpeän naurahduksen ja sai kuin saikin toisen peiton lämmikkeekseen. Ling hymähti lisäksi jotain hänen korvansa juuressa, mutta sen tarkemmin Ed ei sanoja erottanut. Se saattoi olla xingiä tai silkkaa siansaksaa – Lingistä ei koskaan tiennyt.
“Oho, välähtipä komeasti!” Lingin ääni kuului seuraavaksi ikkunan luota. Melkein heti perään kuuluva jyrähdys sai Edin niskakarvat pystyyn.
“On se rajuilma niin kiehtova...” Ed mutisi kääntyen toiselle kyljelleen. Puolet hänen lauseestaan hukkui rymähtäviin jyrähdyksiin. Ukkonen taisi olla lipumassa yhä lähemmäs, ja Ling puolestaan hykersi iloisena kuin lahjan saanut lapsi.
"Ei meillä tällaista ole koskaan Xingissä!"
"Ukonilmaa vai? Älä puhu sontaa..."
"Ei kun tällaista meteliä!" Ling tarkensi elehtien käsillään. "Kyllähän siellä salamia näkyy, mutta –"
Lingin lause jäi kesken, kun Ed purskahti tahtomattaan nauruun. Ei hän tietenkään halunnut ryhtyä arvostelemaan kenenkään vieraan kielen taitoa, mutta tilannekomiikka oli siinä hetkessä läpitunkevaa.
"Mikäs nyt naurattaa?" Ling hölmistyi. "Olit äsken niin nuiva!"
"Ääh, mietin vain, millaista ääntä Xingin salamista lähtee ja kuvittelin jo kaikenlaista", Ed tokaisi valkoisen valheen vaivautumatta korjaamaan sanan taivutusta. Lingin versio oli paljon hauskempi.
"Eihän se ääni muutenkaan itse salamista lähde?" Xingin prinssi suvaitsi tarkentaa ja sai Edin jälleen tyrskähtämään.
"Tiedetään, tiedetään", hän virkkoi. "Minähän se tiedemies olen."
"Oli miten oli!" Ling kellahti sängylle hänen viereensä. "Xingissä ukkonen on aina täysin äänetön, vaikka taivas sitten välähteleekin sen edestä!"
"Liekö Amestrisin ja Xingin salamilla jotain tieteellistä eroa..." Ed virnisti itsekseen.
"Siitä vain selvittämään, sinähän se tiedemies olet", Ling virkkoi ja levitteli raajojaan niin reteästi, että Ed jäi puolittain niiden alle.
"Lupaan palata asiaan, kunhan puolet raajoistani on taas lihaa ja verta. Siihen asti saat itse pohtia salamiasi", Ed mutisi Lingin käsivarteen ja kampesi sen päältään prinssintolvanan hekotellessa vieressä.
