Nimi: Tyypillistä Keithiä
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Paritus: Keith/Lance
Ikäraja: S
Tyylilaji: hyväntuulinen käsirautadraama
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Voltronin luojille. En ansaitse tällä rahaa.
A/N: Tämä on vähä niinko olisin juurilleni palannut. Kiitos Bbuttikselle potkimisesta, pallottelusta ja tyhmien kaksimielisten-mutta-ei-kaksimielisten töhöilyjen keksimisestä. Toivotaan, että tästä alkaisi mun uusi henkilökohtainen Voltron-kultakausi o/ Tämä pätkä sijoittuu ekalle kaudelle, kun Lance ajatteli liikaa peeniksellään ja pääs tekemään tuttavuutta muukalaispuun ja käsirautojen kanssa.
TYYPILLISTÄ KEITHIÄ
Lance retkottaa hiekalla jalat levällään ja kädet puunrungon ympärille raudoitettuina. Tilanteessa olisi varmasti jotain herkullisen jännittävää, jos kyseessä ei olisi muukalaispuu muukalaisplaneetalla ja hänen seurassaan olisi kuka tahansa toinen kuin takatukka-Keith. Hiekka rapisee Keithin reippaan askelluksen alla, ja Lance tietää katsomattakin, että tämä on varsin hyvällä tuulella. Lance taivuttaa kaulansa epämukavaan asentoon, kun Keith pysähtyy hänen viereensä. Keith katsoo häntä nenänvarttaan pitkin ja hymyilee vinosti.
”Tätä silmukkaa meidän räätäli ei taidakaan yksin selvittää”, Keith sanoo mitä pirullisimmalla äänensävyllä ja kehtaa vielä naurahtaa päälle. ”Uusi tyttöystäväsi taitaa olla villiä sorttia.”
Lancen kasvot lehahtavat punaisiksi. ”Ha ha, hauska juttu. Kuule kamu, mitä jos vain auttaisit mut irti ja ollaan kuin tätä ei olisi tapahtunutkaan.”
”Enpä tiedä, kamu”, Keith sanoo ja ristii kädet rintapanssarilleen. ”Voisin ottaa ensin pienet nokoset. Mä olen aika väsynyt asteroidivyöhykkeen läpi lentämisestä. Joku meistä nimittäin kadotti leijonansa palkkionmetsästäjien alukseen.”
”Älä viitsi, Keith. Meidän pitäisi olla tiimi.”
”Tämä on sulle ihan oikein.”
”Keith”, Lance jo anelee, vaikka tekeekin sen hampaat irvessä. ”Ole kiltti.”
Keith kyykistyy hänen viereensä ja hetken hän jo luulee, että takatukka aikoo tosissaan irrottaa hänet, mutta kun Keith ojentaa kätensä, tämä antaakin hänelle luunapin otsaan.
”Ai kvisnak! Keith!”
”Tiedätkö”, Keith sanoo ja ottaa puusta tukea, ”nyt meillä olisi aikaa puhua siitä, miten sä et muka muista, että me bondattiin.”
”Keeeith…” Lance ärisee silmiään pyöritellen.
”Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa.”
”Älä pakota mua toistamaan sitä.”
”Toistamaan mitä, Lance?”
Lance supistaa huuliaan. He ottavat katseillaan toisistaan mittaa, mutta lopulta hän antaa periksi ja katsoo tympääntyneenä maata.
”Ettämebondattiinjasäpitelitmuasunkäsivarsilla.”
”Niin mitä sanoit, nyt en ihan kuullut.”
”Että me bondattiin ja sä pitelit mua sun käsivarsilla. No niin, siinä. Toivottavasti olet nyt tyytyväinen…”
Lance vilkaisee Keithiä, joka tuijottaa häntä takaisin lukematon ilme silmissään. Yllättäen Keith nousee ja astuu toisen jalkansa Lancen yli.
”Mitä sä –!” Lance aloittaa, mutta Keith on silloin jo nostanut hänet kainaloista takaisin jaloilleen.
”Kiitos”, Lance mutisee kasvot poltellen aina korvannipukoita myöten. Hän ei katso Keithiä enää silmiin, kun tämä astuu hänen lähelleen ja tarttuu hänen käsirautoihinsa.
”Pidge luultavasti tietäisi, miten näitä käytetään…” Keith mutisee samalla, kun repii ja vääntelee käsirautoja summamutikassa. Hän kimpaantuu nopeasti ja materialisoi bajardinsa panssarin reisisuojuksesta. Tyypillistä Keithiä, Lance ajattelee ja nielaisee äänekkäästi, kun tämä kohottaa miekan iskuun.
”Tämä olisi aika seksikästä, jos olisit tyttö”, hän naurahtaa hermostuksissaan. Keith pysähtyy kesken liikkeen ja punastuu. Punastuu.
Nyt on Lancen vuoro hymyillä pirullisesti. ”Jehna, Keith. En tiennytkään, että sulla on tällaisia fantasioita”, hän sanoo ja nauttii täysin rinnoin, kuinka Keithin punastus entisestään syvenee.
”Ole jo hiljaa…” Keith mumisee.
”Aww, ei se mitään, Keith. Harva pystyy vastustamaan räätälin vetovoimaa.”
”Haluatko sä irti vai et?” Keith tuhahtaa.
”Okei, okei, okei.”
Keith astuu taaksepäin ja lyö miekallaan tarkan iskun käsirautoihin. Ne napsahtavat rikki ja tippuvat Lancen ranteiden ympäriltä hiekalle.
”Huh”, Lance päästää pidättämänsä henkäyksen keuhkoistaan ja hieroo ranteitaan. ”Kiitti.”
Keith mulkoilee häntä taas omana pahantuulisena itsenään, kun hän ojentuu poimimasta kypäränsä.
”Antaisin sulle jonkin rangaistuksen, jos muut eivät jo odottaisi meitä takaisin”, Keith sanoo. ”Pistäisin sut tekemään kyykkyjä tai kiillottamaan mun saappaani.”
”Sä et ole mun ylempi upseerini”, Lance sanoo leukaansa kohottaen. ”Eikä sulla sitä paitsi edes ole saappaita.”
”Ehkä. Mutta tästä hyvästä sun paikkasi olisi silti vähintäänkin polvillaan mun edessäni”, Keith sanoo matalalla äänellä.
Lancen naama räjähtää punaiseksi kuin ylikuumentunut elohopeamittari, vaikka Keith itse ei näytä tajuavan sanojensa kaksoismerkitystä. Keith ei jää odottamaan häntä, vaan kääntyy vasta punaisen leijonan luona odottamaan.
”Tuletko sä?”
”J-j-joo!” Lance änkyttää ja miettii, että jos ei nyt, niin illalla viimeistään.