Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! Päätin tarttua johonkin Ron/Draco -ficeistäsi, koska huomasin sulla olevan niitä listauksessa ihanan paljon, ja minua kiinnostaa aina tosi suuresti, jos joku paritus on kirjoittajalleen erityisen rakas, jopa OTP, kuten sulla tuon haasteen perusteella tämä on.
Tämä on ihana OTP, varmaan erityisesti siksi, mitä tuolla aiemmissa kommenteissa
Odo sanoi, että vaikka H/D on paljon yleisempi, niin tämä on samalla lailla enemies to lovers -paritus, mutta harvemmin vastaan tulevana se tarjoaa paljon tilaa sellaisillekin tulkinnoille, jotka ei ehkä H/D-maailmaan niinkään sopisi.
Niin kuin tässä esimerkiksi hienosti esiin tulleet Ronin ja Dracon valtavan isot luonne-erot, vastakohtaisuudet oikeastaan, kun Ron on viimeisen päälle huoleton ja rento esimerkiksi pukeutumisen ja kaikenlaisten yksityiskohtien suhteen, ja Draco taas helposti kuviteltavissa kovinkin pikkutarkaksi. Niin, että sitten toisen erilaisuus tavallaan voi ärsyttää ja harmittaa puolin ja toisin, mutta kun sitten kumminkin on vaan pakko rakastaa.
Ihana asetelma, ja upeasti olit tuonut juuri tällaista esiin tässä.
Lomalla he ovat aivan kuin kaikki muutkin. Tuo vaaleahiuksinen, kopean näköinen nuori mies ja tuo punapää, joka on aina rennommissa vaatteissa, kuin toinen olisi toivonut. Vaikka, eihän hän lopulta enää jaksanut kinastella, kun ne siniset silmät killittävät häntä lumoavasti pisamapisaroiden yläpuolelta. Sanat unohtuvat, mutta teot puhuvat entistä enemmän puolestaan.
Ihanasti kuvattu näiden kahden salaiset piknikit ja se, miten silloin voi vapaasti olla sitä, mitä haluaa, ja ilmaista miltä tuntuu. Vaikka ihan kauhean surullista ja raskasta toisaalta, että koskaan muulloin niin ei voi olla. Kun kaikille muille ihan itsestään selvät asiat ja perusoikeudet eivät näille olekaan edes mahdollisia, niin kuin suudella toista julkisesti, vaikka on jo asuttukin yhdessä pitkään. Tosi kuluttavaa, vaikka kertoo kyllä heidän välisestään rakkaudesta paljon, että silti jaksavat ja haluavat yrittää.
Lomien loputtua molempien on pakko jatkaa sitä, mihin on jääty. Ron lähtee aurorivirastoon ja työmatkoille ympäri maata, samalla kun Draco jatkaa työtään siellä, mihin on tällä kertaa päätynyt. Hän ei oikein ole vielä täysin varma, mikä työ hänelle eniten sopisi, joten hän kokeilee asioita. Nyt, kun pääsee jo itse vaikuttamaan omaan elämäänsä.
Tämäkin oli niin hienosti sanottu, ja muutamalla lauseella onnistuit avaamaan nuorten miesten elämää tosi laajasti. Ronilla on selkeästi varmempi ja vakaampi asema velhomaailmassa sotien jälkeen, kun taas Draco on enemmän hukassa itsensä kanssa, ja niin tietysti onkin. Onhan hän tavallaan pudonnut ihan tyhjän päälle, kun aina on voinut nojata perheen maineeseen, joka toisaalta on vaatinut isosti veronsakin ja vaatinut noudattamaan tiettyjä tapoja. Nyt kun suvun maine on mennyt, sitä on vain itsensä varassa, mikä on varmaan pelottavaa, mutta vapauttavaa. Draco tässä varmaan ekoja kertoja pääsee edes kysymään itseltään, mitä se olisi, mitä hän ihan omana itsenään haluaisi. Vain Dracona, ei enää Malfoyn suvun perillisenä.
Rakkaus toista kohtaan. Se ei saa näkyä julkisesti, sitä mieltä Draco on ollut. Ron ei ole varma, miten asiaan suhtauduttaisiin aurorivirastossa, joten asiaan ei ole varsinaisesti puututtu. Heille käy, että he kulkevat kaupungilla vierekkäin kuin ystävät. Ehkä joku joskus kuiskuttelee, arvaa, mutta mitään varsinaista ei paljasteta.
Ihan ymmärrettävää, että juuri Draco on epävarmempi ihmisten suhtautumisesta ja noista selän takana kuiskutteluista. Ronilla on varmaan enemmän varaa ajatella, että mitä sitten. Mutta Dracosta on varmaan puhuttu jo niin paljon taustansakin vuoksi, että ymmärtää, että häntä pelottaa. Tuossa kohtaa varmaan pelkäisi menettävänsä sen vähäisenkin vakauden ja aseman, jota on onnistunut työelämässä saavuttamaan, kun Dracolla varmaan on jo valmiiksi muiden silmissä huono maine. Ihana Ron toisaalta, kun ei välitä siitä, vaikka ihmiset varmaan hänen osaltaan päivittelisivätkin, että hänen kaltaisensa hyvä tyyppi seurustelee pahan pojan kanssa. Tai jotain sinnepäin.
Mutta helppo on nähdä, että Ron osaisi lopulta, ainakin aikuisena suhtautua ihmisten puheisiin hiukan olankohautuksella.
Jos se olisi helppoa, tätä keskustelua ei tarvitsisi edes käydä.
Niinpä, tämä on upeasti sanottu, ja osuu asioiden ytimeen monienkin juttujen kohdalla, joita sitä elämässä tulee pähkäiltyä.
Tässä, katsoessaan unten mailla olevaa poikaystäväänsä, Ronin mielen valtaa ilo siitä, että juuri tämä mies on valinnut hänet. Että toinen on luvannut asua hänen kanssaan, kiistellä mitä kahvia kuuluu juoda ja miettiä kenelle tädille lähetetään joulutervehdykset.
Aivan ihania nämä Ronin ajatukset nukkuvaa Dracoa katsellessaan. Noinhan se menee, tai noin ainakin pitäisi osata ajatella, kun niissä hyvissä ja rakastavissakin ihmissuhteissa tulee hetkensä, jolloin kaikki vaan ottaa aivoon. Että jos on löytänyt hyvän ihmisen rinnalleen, pitäisi osata olla onnellinen siitä, että saa vääntää arjen pikku jutuista juuri sen tyypin kanssa.
Kiitos tästä suloisesta, kauniisti kirjoitetusta lukuelämyksestä, joka herätti myös pohtimaan elämän isoja kysymyksiä! Ihailen todella, miten osaat tiivistää sanottavasi upeasti sellaiseen muotoon, että jo muutama lause kertoo ihan valtavan paljon. Tämä avasi minulle myös ihan uuden maailman Ron/Draco -parituksen mahdollisuuksiin.