Nalle Puh: Häntä on aivan liian irti (S, Ihaa)

[Kaatosade]

Awww, fluffykuolema. <3 Ihaa on niin halattavan söpö! Tuo alakuloinen hämmennys siitä, että oho, nyt se häntä on sitten tosiaan kadonnut, ja pitäisikö sitä tehdä jotain vai viitsiikö... <3<3

Ihanaa, että taustalla olikin hyväntekeväisyys. Nasun pinkinpesupulveri kuulosti myös hirvittävän söpöltä, ja kaiken kruunasi Ihaan häkellys siitä, että joku oli ajatellut häntäkin. Voi, kiitoksia tästä. <3

[Larjus]

No voih, olipas tämä söpö. Ihaa on todella sympaattinen hahmo kaikessa alakuloisuudessaan, välillä tekis mieli vain halata sitä. Onneksi häntä ei ollutkaan kadonnut tyystin, koska ikävähän se olisi ollut. On se hyvä että on noin ajattelevaisia ystäviä :3 Eihän sellainen voi mitenkään olla huono päivä.

Hännän voitiin sanoa olevan liiaksi irti silloin, kun oli kadonnut täysin.

Jostain syystä tää kuulosti mun mielestä söpöltä Erittäin itsestäänselvä päätelmä, mut mun mielestä sopi tekstiin ja sen tyyliin erinomaisesti, että se oli kirjoitettu auki.

Tää otsikkokin sopii erinomaisesti Ihaa-ficille, en oikeestaan edes tiedä, mitä muutakaan se vois olla, vaikka samaan aikaan ajatus Nalle Puh -ficistä tuntuu jännältä. Senkin jälkeen, kun on lukenut vuosien aikana kasapäin ficejä, jotka on pohjautunut mainoksiin, nettisivuihin ja esineisiin :__DD Nalle Puh fandomina tuntuu kyl todella söpöltä, sellaselta, mistä saa helposti kevyitä hyvän mielen ficejä, just sellaisia kuin tämäkin on!

[marieophelia]

Onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! Tämä on jo nyt vähän vanhempi teksti, mutta koska suorastaan rakastan tätä, annan nyt kommenttini tälle.

Ensinnäkin Ihaan flegmaattinen luonne on jotain niin liikuttavaa, etten kestä!

”Vai niin”, hän oli virkkonut itsekseen, kun oli huomannut olennaisen osan itseään kadonneen. Hän yritti pienimuotoisesti katsella ympärilleen, josko hännänpahanen olikin irronnut hänen vaihtaessa nukkumisasentoaan, mutta se totisesti oli nyt kadonnut.

Tuo ollennaisen osan itseään on niin mainiosti ilmaistu ja sitten se, että Ihaa reagoi asiaan vain hiukkasen vilkuilemalla ympärilleen. Ihaan päättelyn looginen lakonisuus on myös huvittavaa: jos häntää ei löydy, se tosiaan on aivan liian irti! Eipä se voisi enempää irti ollakaan.

 

Mistä hän oli alkuperäisen löytänyt? Oliko se aina siinä ollutkin?

Tosi Nalle Puh -kirjamaisia mietteitä! Ollaan kyllä syntyjen syvien äärellä! En ole ikinä lukenut ficciä tästä fandomista, mutta olet kyllä tavoittanut sen hyvin.

Oot myös kivasti kuvannut muita hahmoja: Tiikerin jojomainen hyppely ja Nasun pinkinpesupulveri ovat tosi valloittavia kuvauksia, joille ei voi muuta kuin hymyillä. Ja tosi osuvaa, että kun muut mussuttavat makeita herkkujaan, on Ihaalle varattu ohdakeleipä Loppu on suorastaan riemastuttava! Ja vähän opettavainenkin, sillä tässä voi pohtia, milloin avuliaisuus menee liian pitkälle. Enpä haluaisi aamulla herätä ja huomata, että olennainen osa itseäni puuttuu Tuskin pysyisin yhtä rauhallisena kuin Ihaa.

Voi sentään, tämä on kyllä veikeimpiä tekstejä, mitä on hetkeen tullut vastaan!<3 Kiitokset!

[Kelsier]

Kommenttiarpajaisista hei!

Olipa ihana pieni tunnelmapala Ihaasta! Arpajaisten kautta löytää todellisia helmiä. Sopivan puhmaisesti selvisi lopussa, että ystävät olivat vain vieneet hännän (ja rusetin) pesuun eikä se ollutkaan kadonnut.

Kiitos tästä päivän piristyksestä ja kiva, kun kirjoitit!

-Kel

[Meldis]

Voi kun tämä oli ihananinen! ^^ Löysin tämän arpajaisissa joku aika sitten listaustasi penkoessasi, enkä ole koskaan lukenut ficcejä Nalle Puhista, joten tämä oli pakko pistää talteen. Aivan ihana pikkuinen väliapala! Upeaa, mistä kaikesta sitä voikaan keksiä ficata. Ihaassa on jotain tosi sympaattista, vaikka Nalle Puh ei koskaan hirveän isosti kuulunut lapsuuteeni. Mutta eniten tykkäsin aina Ihaasta ja varsinkin siitä, miten hän oli aina maansa myynyt, mutta ystävät eivät välittäneet. Tässäkin se oli juuri kaikkein ihaninta, että ystävät halusivat tehdä jotain kivaa Ihaalle, vaikka sitten miten pientä. <3

Mistä hän oli alkuperäisen löytänyt? Oliko se aina siinä ollutkin?

Huh, siinä mentiin vähän eksistentiaalisen kriisin puoleen, tuli mieleen ne teoriat, että puolen hehtaarin metsä ja sen asukkaat ovat Risto Reippaan keksintöä, koska hän on yksinäinen tai jotain muuta synkkää ja dramaattista, mikä ei yhtään sovi maailmaan. Sopi kyllä Ihaan persoonaan pohtia tällaistakin asiaa ja saada minutkin epäilemään, että mistä Ihaa ja hänen ystävänsä ovat tosiaan tulleetkaan. ^^ Mutta lopetus oli onneksi ihanan höttöinen ja täydellinen siten. Kiitos tosi paljon tästä makupalasta! ^^