Ficin nimi: Harryn flirttailu
Kirjoittaja: Meldis
Genre: humor, fluffy
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Tiivistelmä: Nimi kertoo kaiken.
Vastuunvapaus: En omista hahmoja tai paikkoja, hieman lainaan omaksi ilokseni.
A/N: Hyvää kesää
Claire! Hänen juhannustaikatoiveessaan oli maininta kesäsateesta ulkona, mikä inspiroi ensimmäiseksi ja tästä tuli sitten söpö ja humoristinen hyvän mielen teksti kesäisessä miljöössä.
Oli vähän hankaluuksia tämän kanssa, mutta yritän olla olematta liian ankara itselleni kirjoittamisen kanssa juuri nyt, joten se on, mitä on. Nimi on myös, köh, mitä on.
Jos lukaiset, jätäthän kommenttia! ^^
Harryn flirttailu
Lunan talon taakse puutarhaan oli levitetty valkoinen telttakatos, jonka alla oli tarjoilupöytä täynnä kahvikuppeja, pullaa, kakkuja, keksejä, kirkkaankeltaisia makeisia. Aurinko paistoi, mutta ei liian kuumana. Lapset juoksivat pensaiden ja pikkuisten pyöreiden pöytien väleissä. Aikuiset seurustelivat keskenään itsestään soivan harpun säestyksellä. Georgen pilvikoneprototyyppi puski sinisiä ja vaaleanpunaisia pilviä väkijoukon ylle. Oli kaunis päivä Lunan keskikesän juhlissa. Juuri sopiva päivä voittaa Draco Malfoyn sydän flirttailemalla. Harry suoristi paidan helmaansa, työnsi sormensa hermostuneena hiustensa lävitse ja lähti astelemaan Dracoa kohti.
Harry ei voinut sanoa koskaan flirttailleensa, ainakaan kauhean hyvin. Mutta nyt hänellä oli suunnitelma, koska tämä juttu ei saanut epäonnistua. Sen verran korviaan myöten hän oli ihastunut Dracoon.
Vaiheeseen yksi kuului näyttää hyvältä. Harry oli käynyt hulppeassa muotikaupassa Viistokujalla ja käyttänyt omasta mielestään poskettoman määrän kaljuunoita hienoon kesäpaitaan, jota myyjä oli suositellut kertoen sen olevan juuri nyt muodissa. Se oli aavistuksen läpinäkyvä, pitsinen ja kermanvalkoinen. Vaiheeseen kaksi liittyi kakkua ja kermavaahtoa ja kolmanteen viiniä. Suunnitelma oli idioottivarma. Harry tunsi olonsa itsevarmaksi. Sitten Draco käänsi katseensa häneen ja itsevarmuus muuttui perhosiksi vatsassa.
Draco näytti luokattoman komealta mustissa housuissa ja valkoisessa kauluspaidassa. Hänen toinen kätensä oli huolettomasti taskussa ja toinen piteli hellästi kiinni kuohuviinilasista, jonka hän laski edessään olevalle, korkealle, pyöreälle pöydälle nähdessään Harryn lähestyvän häntä.
”Hei”, Harry sanoi päästyään tarpeeksi lähelle. ”Malfoy. Draco. Malfoy. Draco Malfoy.” Harry nipisti suunsa kiinni.
”Hei”, Draco vastasi.
”Siis, Malfoy. Tai Draco, jos haluat. Malfoy käy myös”, Harry jatkoi hölinäänsä. Draco räpytti silmiään hämillään.
”Draco käy”, hän sanoi lopulta. Harry puhalsi keuhkot tyhjäksi hitaasti.
”Hei”, hän sanoi.
”Sanoit sen jo”, Draco sanoi.
”Joo”, Harry sanoi. Draco rypisti hienoisesti kulmiaan ja joi kuohuviiniään.
”Pitkästä aikaa”, Harry sanoi ja niin huomaamattomasti kuin suinkin kykeni, hän nykäisi paidan helmaa.
”Joo”, Draco sanoi, katsoi paitaa ja hymyili. ”Tykkään paidastasi.” Harry hillitsi itsensä, että ei olisi hihkunut.
”Kiitos”, hän sanoi rauhallisesti, vaikka hänen sydämensä porasi tuhatta ja sataa. ”Mitä sinä -” hän ehti sanoa, kun juuri silloin hänen päälleen kaatui ammeellinen vettä.
Harry jäi haukkomaan henkeään. Hän ei nähnyt oikein eteensä, kun hänen lasinsa olivat täplittyneet, mutta Draco oli ehkä nostanut kätensä suulleen. Harry katsoi ylös. Yksi Georgen pilvikoneen pilvistä lipui hiljakseen tiehensä hänen yltään tiputettuaan hänen päälleen noin kuukauden sademäärän.
”Sori, Harry! Se vähän oikuttelee vielä!” kuului Georgen huikkaus jostain Harryn selän takaa.
”Oletko kunnossa?” Draco kysyi ja tämän huoli tuntui mukavalta. Muutoin Harrysta tuntui idiootilta. Hän ravisti vähän päätään ja pisarat lentelivät Dracoa päin. Hänellä oli äkkiä kylmä lämpimästä säästä huolimatta. Paita liimautui hänen ihoonsa kiinni kauttaaltaan ja hänen poskiaan kuumotti häpeästä.
”Joo...minä…” Harry pähki. Hänen paitansa oli ehkä pilalla. Miltähän hän näytti? Harry nieleskeli, eikä hän tiennyt mitä tehdä. Yksi ajatus pälkähti hänen päähänsä. Joten hän nappasi kiinni paitansa helmasta ja kiskaisi märän vaatteen päältään.
Paitsi että hän ei saanutkaan sitä päältään. Märkä kangas takertui hänen laseihinsa. Harry puri hammasta. Hän kiskaisi paitaa, mutta se ei liikahtanut. Onneksi hänen kasvonsa olivat sen peitossa. Siinä Harry siis seisoi, puolialastomana, märkä, kallis paita jumissa päänsä ympärillä Draco Malfoyn katseen alla. Harry ei nähnyt enää tämän kasvoja, vaikka paidassa olikin reikiä.
”Minä…” Harry sopersi, kääntyi ympäri, veti paidan alas ja pinkaisi karkuun. Hän seikkaili väkijoukon läpi etsien tuttuja ruskeita hiuksia.
”Hermione, auta”, hän kuiski ystävälleen, joka auttoi taittelemaan sauvallaan lisää serviettejä kahvikuppien seuraksi. Hermionen silmät suurenivat nähdessään Harryn vettä valuvan tilan, mutta hän heilautti sauvaansa nopeasti ja Harry oli heti kuiva.
”Mitä tapahtui?” Hermione kysyi Harryn tutkiessa paitaansa. Se tuntui jotenkin höttöiseltä, mutta näytti siedettävältä. Ehkä hänen ei tarvinnut lähteä vaihtamaan vaatteita seuraavaa vaihetta varten. Jos hän vielä kehtaisi kohdata Dracon. Kyllä hän kehtaisi, Harry ajatteli määrätietoisesti, eikä vastannut Hermionelle, vaan marssi kakkujen luokse. Hän ei tiennyt, milloin seuraavan kerran tapaisi Dracon.
Harry piilotteli vähän aikaa katoksessa ja tarkkaili, milloin Hannah lähtisi Dracon luota. Kun Neville tuli kuiskaamaan jotain Hannahin korvaan, Harry nappasi pöydältä kaksi lautasta, joilla oli valmiiksi leikattuna mansikkakakunpalasia. Hän lisäsi toiseen kermavaahtoa, jonka oli jättänyt valmiiksi pöydän nurkkaan, ravisti pienesti päätään ja teki tiensä takaisin Dracon luokse.
”Mansikkakakkua?” hän kysyi, kun oli tarpeeksi lähellä Dracoa. Hannah oli lähtenyt ja Draco nojasi samaan pyöreään pöytään kuin viimeksi.
”Et ole märkä enää”, Draco sanoi hämillään.
”Joo, sori, että katosin sillä tavalla. Ömm...Hermione”, Harry sanoi lyhyesti.
”Ei se mitään. Oletko sinä kunnossa?” Draco kysyi.
”Joo”, Harry sanoi vähättelevästi ja ojensi ekstrakermavaahtopalasen Dracon eteen pöydällä. ”Marjat ovat Lunan omasta puutarhasta”, hän sanoi vaihtaen pikaisesti aihetta. Draco rypisti hienoisesti kulmiaan, mutta hymyili sitten kiitollisena.
Harry hymyili ja otti lusikan käteensä. Tämä ei voinut epäonnistua. Niin vähän kuin hän olikin nähnyt elokuvia, hän tiesi tämän olevan varma jippo. Kukaan ei voinut syödä siististi tuollaista määrää kermavaahtoa ja sitten kun sitä olisi Dracon huulten ympäristössä, Harry voisi pyyhkäistä sen sormellaan. Niin tehtiin romanttisissa elokuvissa, joita Harry oli katsonut toiveenaan löytää vinkkejä flirttailuun.
Draco otti palasen kakkua ja lusikallinen oli melkein pelkkää kermavaahtoa. Harry jähmettyi katsomaan, kun Draco työnsi lusikan suuhunsa. Siististi. Vähääkään kermavaahdosta ei päätynyt hänen huuliensa ohitse iholle. Harry peitti nenänsä nyrpistyksen. Draco otti toisenkin palan ja sai sen sotkuitta suuhunsa.
”Hyvää, raikasta”, Draco sanoi ja Harry herkesi tarkkailemasta tätä. Hän mutristi pienesti huuliaan, huokaisi ja alkoi sitten itsekin tuhota kakkupalastaan.
”Mansikka on lempimarjani”, Draco sanoi heidän syötyään hetken hiljaisuudessa. ”Meillä kasvaa niitä kotona muutama rivi.”
”Vau”, Harry sanoi ja Draco hymähti. ”Yritin itsekin kasvattaa niitä, mutta makuuhuoneen ikkunalauta ei sopinut oikein kasvupaikaksi.”
”Eikö? Ne eivät ole vaativia”, Draco sanoi.
”Jaa, ehkä kasvattajassakin oli vikaa”, Harry virnisti ja työnsi uuden lusikallisen suuhunsa.
”Sinulla on…” Draco sanoi äkisti, kun Harry oli työntämässä viimeistä lusikallista suuhunsa. Harry katsoi Dracoon, joka osoitti omaa suutaan, jonka ympärillä ei ollut tippaakaan kermavaahtoa. Sen sijaan Harryn suun ympärillä taisi olla. Hitto vie.
”Äh”, Harry ähkäisi ja nuolaisi ylähuultaan. Sitten alahuultaan. ”Parempi?” hän kysyi Dracolta. Tämä katsoi Harryn suuta huulet raollaan.
”Öö, vielä…” hän sanoi. Harry pyyhkäisi etusormellaan suupieliään ja siihen tarttui vaahtoa. Hän työnsi sen suuhunsa. Hän toisti eleensä vielä kerran ja katsoi taas Dracoa. Tämän suu roikkui auki katsoessaan Harrya.
”Nyt?” Harry kysyi. Draco ravisti päätään.
”Öh, joo”, hän henkäisi.
Kohta Harry vei astiat pois ja hänen teki mieli polkea jalkaa turhautumisesta. Nyt hän ei voinut edes syyttää Georgea mokasta. Mutta hänellä oli vielä yksi suunnitelman vaihe, jolla pelastaa tilanne. Hän kävi hakemassa kylmäkaapista tuomansa punaviinipullon, kalliin ja hienostuneen, tai niin hänelle oli kaupassa mainostettu. Hän oli tuonut yhden Lunalle ja toisen siinä toivossa, että voisi maistella sitä Dracon kanssa. Päättäväisesti hän nappasi tarjoilupöydästä kaksi viinilasia, kaatoi juomaa ja lähti pullo sekä lasit mukanaan takaisin Dracon luokse. Tämä puhui juuri Pansyn kanssa, mutta Harryn tullessa lähemmäksi Pansy vilkutti jonnekin Harryn näkökentän ulkopuolelle ja nopean sanan jälkeen jätti Dracon yksin.
”Maistuuko?” Harry kysyi Dracolta ja tarjosi toista punaviinilasia.
”Toki”, Draco sanoi ja otti juoman vastaan. ”Ethän sinä pihistänyt tätä Lunalta?” hän kysyi.
”Toin tämän itse”, Harry sanoi ja kohotti pulloa. ”Olen halunnut kokeilla tätä ja ostin kaksi pulloa kaiken varalta”, hän valehteli. Draco nyökkäsi, pyöräytti lasia ja nuuhkaisi.
”Ohh, lupaava”, hän sanoi ja Harry matki häntä, vaikka ei tiennyt yhtään, mitä hänen olisi pitänyt haistaa viiniä pyörittelemällä.
”Eikö?” hän sanoi.
”Harry-setä!”
Jokin takertui äkisti Harryn jalkaan ja hän oli loikuttaa viiniä lasista. Saatuaan juoman lopettamaan hölskymisen, hän katsoi alas ja näki Teddyn puristavan hänen jalkaansa.
”Tule näyttämään se kuplataika! Victorie haluaa nähdä”, viisivuotias Teddy kiskoi Harryn shortsien lahjetta.
”Öö, minä…” Harry vilkaisi epävarmana Dracoon. ”Olen varattu”, hän sanoi Teddylle.
”Tule, kilttiii!” Teddy anoi ja riuhtoi lisää Harryn lahjetta.
”Mene vain”, Draco sanoi äkisti. Harry nosti katseensa tähän. Tämä hymyili hellästi Teddylle ja sitten Harrylle. Harry huokaisi pahoittelevasti Dracolle ja lähti Teddyn mukana jätettyään pullon ja lasin yhdelle tyhjälle pyöreälle pöydälle matkalla.
Vähäksi aikaa Harry unohti harmistuksena Dracosta, kun näytti Victorielle, miten sai aikaan puhkeamattomia, valtavia kuplia, joiden sisällä saattoi leijailla muutaman jalan korkeudella maasta. Lapset kikattivat Harryn tempuissa ja Harry nauroi mukana. Kun lapset lähtivät hakemaan mehua, Harry kääntyi ympäri ja tähyili Dracoa, joka jutteli juuri silloin Rolfin kanssa, eikä katsellut hänen suuntaansa. Rolf osoitti pidemmälle puutarhaan, minne Dracokin katsoi ja lähti sitten kävelemään Rolfin viittomaan suuntaan. Hän katosi nopeasti väkijoukkoon. Rolf sen sijaan suuntasi tarjoilupöydän luokse. Harry kiiruhti tämän perään.
”Rolf”, Harry pysäytti miehen.
”Harry, miten olet viihtynyt?” Rolf kysyi ruskeat viikset väristen.
”Hyvin, kuule”, Harry keskeytti tämän nopeasti. ”Näitkö minne Draco katosi?” hän kysyi.
”Toki”, Rolf hymyili ystävällisesti. ”Hän halusi nähdä mansikkaviljelyksemme.” Rolf kääntyi takapihan suuntaan. ”Ne ovat vähän kauempana, noiden salavojen takana”, hän ehti vain sanoa, kun Harry jo ampaisi pallomaisia puita kohti.
Draco harhaili matalien mansikkarivien välissä, kun Harry löysi hänet. Muutakin juhlaväkeä oli levittäytynyt kauemmas puutarhaan. Harry näki Cho Changin istuvan kahden lähes yhteen kasvaneen saarnin varjossa muutaman ystävänsä kanssa kauempana. Draco katseli maahan.
”Ne taitavat olla tyhjiä”, Harry puhkaisi hiljaisuuden. Draco kiepsahti ympäri ja näytti yllättyneeltä nähdessään Harryn. ”Luna keräsi kypsät marjat kakkuun”, Harry nyökkäsi maahan päin.
”Niin ajattelinkin”, Draco sanoi. Harry nieleskeli romaanin verran sanoja.
”Kaikki ok?” hän lopulta kysyi. Draco puristi huuliaan viivaksi kuin myös pidätellen tulvaa.
”Piti vain ajatella”, hän vastasi lyhyesti.
”Ahaa”, Harry sanoi hitaasti.
”Sinä tulit perääni”, Draco totesi. Harry nipisti suunsa suppuun. ”Miksi?” Draco kysyi.
”Ömm”, Harry sanoi ja vilkuili ympärilleen kuin hakien mansikkariveistä selitystä. Ne eivät vastanneet. Hän huokaisi syvään. ”Jos keksit kysyä tuollaista, se ei tainnut onnistua”, hän sanoi ja alasin putosi hänen vatsaansa.
”Mitä?” Draco kysyi.
”Flirttailu”, Harry täsmensi. Dracon suu loksahti auki.
”Flirttailu”, hän toisti heikosti. Alasin iski Harrya keuhkoihin.
”Etkö sinä tajunnut?” hän ähkäisi pienellä äänellä. ”Luulin, että...pakenit…” Harryn ääni häipyi ja hänen teki mieli häipyä itsekin paikalta.
”Ei, en tajunnut”, Draco pudisti päätään suu edelleen roikkuen auki.
”Okei”, Harry sanoi ja riisti katseensa Dracon suurista silmistä ja otti askeleen taaksepäin. ”Minäpä tästä sitten etsin mukavan kolon maasta, johon asettautua loppuelämäksi. Tai ehkä Rääkyvään röttelöön mahtuu muiden sekopäisten otusten seuraksi”, hän höpötti ja otti lisää askelia takaperin katsellen tiukasti varpaitaan, eikä nähnyt, kun Draco kiiruhti hänen luokseen ja tarttui sitten äkisti hänen ranteestaan pysäyttäen hänen pakonsa. Harryn pää notkahti ylös ja hän kohtasi Dracon silmät.
”Minä tulin tänne ajattelemaan sitä”, Draco aloitti, ”miten mukavaa seuraa oikeastaan olet ja miten kiltti olet, kuten Teddyn kanssa, ja”, Dracon poskille kohosi punaa, ”miten helvetin kuuma olet.”
Harry katsoi rannettaan, mistä Draco piteli kiinni ja sitten mansikoita ympärillään, kunnes lopulta katsoi Dracoa silmiin suu pienenä ympyränä.
”Ai”, hän sanoi. Draco nyökkäsi. ”Ömm”, hän mumisi. ”Joten tuota, flirttailu meni siis ihan nappiin?” hän virnisti epävarmana.
Draco hymyili hellästi. Tämän toinen käsi laskeutui Harryn kyljelle. Kosketus tuntui laavalta Harryn iholla ja sai hänen sydämensä jyskyttämään kylkiluita vasten niin lujaa, että Harry ei olisi ihmetellyt, jos olisi Draco kuullut sen.
”Joo”, Draco sanoi ja hänen hengityksensä levisi Harryn kasvoille, ”nappiin”, hän kuiskasi ennen kuin painoi huulensa Harryn huulille.
