Ficin nimi: Toiveita ja tähdenlentoja
Kirjoittaja: Maiššinakšu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Matchablossom
Genre: Romanttinen slice of life
Summary: Lukioikäiset Kaoru ja Kojiro tiirailevat tähdenlentoja.
A/N: Vanha Nemi-albumin strippi toimi tämän pätkän inspiraationa, eikä tästä onneksi paljoa puuttunutkaan, kun tähän uudemman kerran törmäsin. Viikon viimeinen teksti jää hieman lyhyemmäksi kuin muut, mutta ainakin viikon ideaa on noudatettu taas seitsemän tekeleen edestä. 😁 Naurattaa myös se, miten tuosta otsikosta tulee mieleen Reuhurinteen ala-aste. 🖤
***
"Oho, katso!" Kojiro hihkaisi ja osoitti yötaivasta sormellaan. "Siellä! Näitkö, Kaoru?"
"En ole varma", Kaoru vastasi tähyillen Kojiron sormen suuntaan. "Saattoi mennä ohi, kun katselin juuri noita kojuja."
"Hmm, no, tuleehan noita. Ainakin uutisten mukaan", Kojiro hymähti ja työnsi karamelliomenan puolikkaan suuhunsa.
"Niin ne sanoivat", Kaoru myhähti takaisin, eikä ollut varma, olisiko hänen pitänyt keskittyä takoyakiinsa vai naulita katse taivaalle siinä toivossa, että onnistuisi tavoittamaan ohikiitävän tähdenlennon. Koko seutu oli hurrannut jo viikkoja etukäteen, miten hyvä onni heitä olikin kohdannut, kun loppukesän matsuri osuisi samaan ajankohtaan potentiaalisen tähtisateen kanssa. Yksi jos toinenkin oli osoitellut pimenevälle taivaalle ja ainakin kuvitellut havainneensa jotain tummaa kangasta vasten.
"No, aiotko haahuilla koko loppuillan pää taivaissa?" Kaoru lohkaisi ja nykäisi pehmeästi Kojiron yukatan kaulusta. "Olisi kiva keskustella edes osapuilleen normaalisti."
"Mutta tähdenlennot ovat sentään tähdenlentoja! Sinua minä näen viisi kertaa useammin kuin niitä..."
Kaoru kohotti kulmaansa, jonka lävistys hohti kuunvalossa. "Öö, aha? Ihme torakka."
"Vaaaan jos osaisin, vääntäisin silmäni niin, että toinen näkisi taivaalle ja toinen sinut", Kojiro velmuili ja leyhäytti muovista viuhkaansa häntä kohti. "Se jos mikä olisi kätevää!"
"Siinä kohtaa minä ottaisin hatkat näistä kekkereistä ja kieltäisin julkisesti koskaan tunteneeni sinua."
"Paskat se menisi kenellekään läpi. Saat luvan keksiä paremman idean", Kojiro virkkoi pyöritellen suussaan karamelliomenasta jäänyttä tikkua kuin tahtipuikkoa.
"Pakko kai yrittää", Kaoru totesi huokaisun kera ja naurahti mielikuvalle, jossa Kojiro käyttäytyi kaikin puolin normaalisti, mitä nyt tämän silmät vain sattuivat ponnahtelemaan tahdonvoimalla eri suuntiin.
"Hoi, katso!" Kojiro osoitti jälleen taivaalle. Sillä kertaa Kaoru oli valppaana ja tiiraili silmä kovana mahdollisia tähdenlentoja. Kunnes –
"Vau", Kaoru huomasi sanovansa ääneen. "Sepä oli kirkas!"
"No oli!" Kojiro nauroi kuin innostunut pikkuvekara. "Anna mennä, toivo jotain!"
Kaoru huokaisi itsekseen ja pohti, mitä olisi aikeissa toivoa. Ehkä vielä parempia koulutuloksia? Pääsyä hyvään yliopistoon? Terveyttä ja valoisaa tulevaisuutta?
Valoisaa yhteistä tulevaisuutta heille kahdelle, Kaoru lausui mielessään ja huomasi hymyilevänsä.
"Mitä toivoit?" Kojiro kysyi.
"Ei kai sitä saa muille kertoa?"
"Saa saa!"
"Entä jos en halua?" Kaoru tuhahti äkillisen nolostuksen vallassa.
"Ääh, minä tahdon kuulla!" Kojiro nyki hänen yukatansa hihaa. "Älä ole halju!"
"No hyvä on, älä rupea rasittavaksi!" Kaoru murahti ja läpsäytti viuhkallaan Kojiron sormet etäämmälle. "Toivoin, että tänne laskeutuisi avaruusalus, joka muuttaisi tämän temppelialueen suklaaksi."
Kojiron ilme oli vailla vertaa.
"...mitä vittua, Kaoru?"
"Ja nyt kun olen sanonut toiveeni ääneen, se on sinun syysi, jos se ei toteudu", Kaoru lopetti tyynesti. Kojiro sulatteli kuulemaansa muutaman sekunnin ja purskahti sitten nauruun, mikä osoitti Kaorulle, että todellisuudessa tämä aavisti hänen toivoneen jotain syvällistä ja henkilökohtaista, jota ei ollut tarpeellista avata muille.
"Jaa-a, Kaoruseni, laitat minut hankalaan välikäteen! En ole ihan varma, miten saisin varmistettua tuon hankkeen onnistumisen edes oman kunniani ollessa vaakalaudalla!"
"Se taas ei ole minun ongelmani", Kaoru tokaisi. "Mitä itse toivoit?"
Kojiron kasvoille kohosi herttainen hymy. "Mitäpä niitä... Sinulle kaikkea hyvää."
"Oikeasti?"
"Oikeasti, oikeasti. Ja toki itsellenkin siinä sivussa, mutta etenkin sinulle. Vähän siirappista, joo."
"Eikä ihan vähääkään, mutta... arvostan sitä", Kaoru hymähti takaisin ja huomasi kätensä luikerrelleen Kojiron käteen. Hän tavoitti tämän silmien pehmeyden ja nojautui seuraavassa hetkessä hellään suukkoon.
"Maistut takoyakilta", Kojiro rymäytti tunnelman tehokkaasti romanttisesta lähes tilannekoomiseksi.
"Ne olivat niin hyviä", Kaoru mutisi Kojiron suupieleen.
"Täytyy hankkia oma satsi..."
"Hommaa samalla minullekin!" Kaoru innostui. "Hyvityksenä siitä, ettei se avaruusalus koskaan tullut ja tehnyt tästä paikasta suklaata."
"Voi luojat..." Kojiro nauroi kasvonsa Kaorun otsaa vasten. "Suunnittelit tämän varmaan jo viime viikolla, rontti."
"Hyvät juonet ottavat aina aikansa."
"Se on kyllä totta."