Nimi: Odottaa
Ikäraja: S
Fandom: Haikyuu!!
Hahmot: Oikawa
Yhteenveto: Oikawa haikailee sen perään, jota ei voi vielä saada.
A/N: Ynh, pitäisi varmaan katsoa tämäkin sarja taas uudestaan, kun jostain takavasemmalta iski inspiraatio taas kirjoittaa näistä tyypeistä.
Odottaa
Luokkahuoneen hälinä hidastuu, haalistuu pois, kun Oikawa kääntää päänsä ikkunaan. Pihan toisella puolella loistaa liikuntahalli, yksi niistä, yksi rakkaimmista. Hän naputtaa sormellaan hitaasti pulpetin kantta vasten, ja melkein huokaa ääneen, mutta saa itsensä kiinni ennen sitä.
Opettajan ääni kuulostaa samalta puurolta kuin se aina tähän aikaan päivästä on. Enää pari tuntia, enää pari tuntia, Oikawan aivot tarjoavat epätoivoisesti, mutta se ei riitä. Kaksi tuntia ja vartti ei riitä, hän haluaa pelaamaan nyt.
Pelaamaan, hän toistaa itselleen ja valehtelee, mutta kukaan ei ole sitä todistamassa. Kukaan ei tunne häntä niin kuin hän itse. Tai ehkä Iwaizumi, mutta Iwa-chankaan ei ole täällä, vaan toisessa luokkahuoneessa, luultavasti katsomassa samaa maisemaa. Ehkä on ihan hyväkin, etteivät he ole samassa luokassa.
Pelaamaan Oikawa haluaa, mutta haluaa hän kaiken muunkin, mitä harjoittelu tarkoittaa.
Hän tutkii kynsienalustaansa, yrittää keskittyä opettajan puheeseen, katsoo, kuinka edessä oleva keikkuu tuolilla hiukan liian rennosti.
Harjoittelemaan, sillä se tarkoittaa, että hän saa viettää aikaa Iwan kanssa. Kaikkien niiden muiden yhdessä vietettyjen aikojen lisäksi.
Eihän sen näin pitänyt mennä. Oikawan pitäisi keskittyä kouluun, pelaamiseen ja silti hän yleensä keskittyy enemmän Iwaizumiin. Joskus hän kiroaa itsensä, joskus vain nauraa. Joskus esittää, ettei tiennyt, mitä hänen kiivaasti lyövä sydämensä yrittää hänelle kertoa.
Yrittää olla katsomatta, kun Iwaizumi nostaa paidan helmaa ylös pyyhkäistäkseen hikeä otsalta, yrittää olla nauramatta Iwaizumin jokaiselle huonolle vitsille, yrittää olla olematta mustasukkainen jokaisesta, joka pääsi koskemaan toisen ihoa.
Hän tietää, ettei aika ollut heidän puolellaan. Jos hän nyt tekisi jotain, se kestäisi liian vähän aikaa. Sen verran, että molempien sydän särkyisi, ja hän voisi menettää ystävänsä. Sillä, miten palaudut siitä enää kavereiksi? Teini-iän katkerankauniista rakkaudesta?
Ulkona tuuli humisee puun latvassa, riepottelee pihalle jonkun jättämää roskaa.
Hänellä on kaksi rakkautta ja hän on valinnut niistä toisen. Sen, jonka hän tietää jättävän hänet ensin, sen, jonka kanssa rakkaus on kiivasta ja vaatii paljon, vaatii niin paljon, ettei toiselle välttämättä ole aikaa vielä vuosiin, vuosikymmeneen.
Lentopallo vaatii niin paljon, mutta se sopii hänelle, hänkin vaatii itseltään paljon.
Hän tietää, että Iwaizumia voi odottaa, jos se on kestääkseen. Hän odottaa. Odottaa oikeita sanoja, oikeita hetkiä.
Oikawa jaksaa odottaa, vaikka hän ei ole varma, tekeekö Iwaizumi niin.