SK8 the Infinity: Jos jumalat suovat, S, Adam, ficlet

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Jos jumalat suovat
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Mukana: Adam
Genre: Draama

Summary: Tärkeät illalliset ja juhlallisuudet tasapainottuivat, kun oli aika vierailla temppelialueella rukoilemassa onnea ja menestystä tulevalle vuodelle.

A/N: Ai että rakastan sellaista Adamia, joka esiintyy mennen tullen tyynesti ja ylväästi, mutta joka on sisältä niin lahoamispisteessä, ettei kourallinenkaan terapeutteja tekisi minkäänlaista positiivista vaikutusta. 😅 No joo, ehkä hänkin ansaitsee pienen hetken muodollisempien velvoitteiden parissa. Osallistuu Teelusikan tunneskaalaan vapaudella.



***



Vuoden lipuessa kohti loppuaan Ainosuken tehtäviin Shindon suvun edustajana kuului erinäisten velvollisuuksien suorittaminen. Jotkin niistä eivät oikeastaan tuntuneet velvollisuuksilta, pikemminkin perinteiden viitoittamilta toimintasuunnitelmilta, joita hän noudatti mielellään. Tärkeät illalliset ja juhlallisuudet tasapainottuivat, kun oli aika vierailla temppelialueella rukoilemassa onnea ja menestystä tulevalle vuodelle.

Ainosuke katseli ympärilleen. Keskipäivän tienoilla alueella vierailevia kaupunkilaisia oli vähän, mistä hän oli hyvillään. Ruuhkaisuus oli sietämätöntä, eikä hälinässä saanut keskityttyä. Moni tapasi saapua paikalle ystäviensä ja sukulaistensa kanssa ja vaihtaa kuulumisia pitkän kaavan mukaan. Ainosukelle olisi riittänyt täydellinen yksinolokin, mutta Tadashin vakava ja vaitonainen seura menetteli sekin.

Mitä lähemmäs temppeliä ja kumeasti soivia kelloja hän kulki, sitä painavammaksi hänen vatsanpohjansa kävi. Ainosuke jäyti huulensa sisäpuolta ja yritti tahdonvoimallaan tukahduttaa tunteen. Hän ei kaivannut eikä tarvinnut sitä. Hän ei tahtonut tuntea sitä, mutta jälleen se löysi tiensä hänen luokseen. Se oli ohimenevä vilunväristys, joka jätti raskaan olon moneksi päiväksi.

Ainosuke seisahtui paikkaan, jossa jumalat kuuntelivat rukouksia ja otti esiin kymmenen tuhannen jenin setelin kimononsa taitoksesta. Uhrilahja kuului asiaan, ja vaikka mikään taho ei velvoittanut kolikoita suurempaa summaa, hänen tapauksessaan se oli pysynyt aina samana. Luonnollisesti lahjoituksen arvo kertoi jotain sen antajastakin.

Setelin sujahdettua puuritilän väliin Ainosuke tarttui paksuun köyteen ja nykäisi sitä lempeästi. Kellon kaiku mielessään soiden hän kumarsi syvään sekä taputti käsiään kahdesti. Rituaali oli selkärankaan iskostunut, tuttu ja turvallinen. Siinä oli jotain perinpohjaisen lohduttavaa.

Rukoillessaan Ainosuke laski katseensa lähelle maata. Hän oli saavuttanut jumalten huomion ja oli vapaa esittämään niille toiveensa. Useat rukoilivat hyvää onnea, ja sama kävi hänenkin mielessään. Sitähän hänen perheensä odottikin. Luonnollisesti hän oli vastuussa sukunsa edustajana siitä, että jumalat huomioisivat Shindon sukua suopeasti.

Painava tunne palasi Ainosuken vatsanpohjaan, kun hän salli mielensä lipsahtaa toisaalle. Se oli kapinaa, sen hän tunnisti, mutta se osoitti hänelle, mitä hän oikeasti tahtoi jumalilta toivoa, eikä suinkaan ensimmäistä kertaa. Ei myöskään viimeistä.

Lähettäkää minut helvettiin.

Ainosuken sydän hakkasi kovempaa, ja hän huomasi hymyilevänsä. Lähettäkää minut helvettiin. Olkaa kilttejä, rakkaat jumalat, lähettäkää minut helvettiin. Pyydän, lähettäkää minut suoraan helvettiin.

Ainosuke päästi ulos pidättelemänsä hengähdyksen, ja hänen kätensä tärisivät pienesti, kun hän lopetti rukouksensa. Kumarrettuaan vielä kerran hän kääntyi poispäin ja palasi kauempana seisovan Tadashin luokse. Levollisuus teki hänen askelluksestaan kevyen. Synkkyyden paino oli poissa ja jäljellä oli vain selittämttömän vapauden siunaama olemus. Se ei kestäisi määräänsä enempää, mutta ainakin hän oli nyt välittänyt tunteensa jollekin häntä voimakkaammalle.

"Minä niin pidän temppeleistä, Tadashi", Ainosuke sanoi. "Jos jumalat suovat, onni on ensi vuonnakin myönteinen."

Sanat, joille Tadashi kohteliaasti nyökkäsi, kuulostivat Ainosuken korviin niin päälleliimatuilta ja teennäisiltä, että oli suorastaan ihme, ettei Tadashinkaan kaltainen mitäänsanomaton hurtta kyseenalaistanut niitä. Ainosuke olisi halunnut ärähtää, että olihan se nyt selvää, etteivät jumalat antaneet kahta paskaa Shindon suvusta, hänestä, tai yhtään kenestäkään.

Jos olisivat, hän olisi saanut toiveensa toteen jo kauan sitten ja olisi voinut syleillä todellista vapautta.

[Larjus]

Mainitsin jo silloin aiemmin, että luin ton otsikon väärin Jo on julmat suovat, ja niin vain luen sen edelleen niin 😂🙈 Mutta tuo oikea otsikko on kyllä tosi hieno, ja tekstin luettuani siitä jäi vähän hyytävä fiilis. Mutta ihan vain silleen hyvällä tavalla, koska olihan tämä muutenkin vähän hyytävä. Ainosuke-parka. Ei oikeastaan mikään ihme, että hän ajattelee niin kuin ajattelee, kun elämä on ollut täynnä henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa, kauheita paineita ja stressiä :< Sellaisen rinnalla helvetti varmaan tuntuis aika rennolta paikalta. On kyllä kiehtovaa, että Ainosuke itsekin pyytää pääsevänsä nimenomaan helvettiin. Sekin kyllä tuntuu sopivan hänen ajatusmaailmaansa, koska hänellä vaikuttaisi olevan paljon itseinhoa sisällään. Ei voi kuvitellakaan, että hänet päästettäisiin taivaaseen kuoleman koittaessa. Ei loppujen lopuksi edes haluaisi sinne. Helvetissä on vapaampaa.

Tätä lukiessa tuli kyllä vahva surku Ainosuken puolesta. Hänen ajatuksensa ja tuntemuksensa tarttuvat itseenkin vähän niin kuin väkisin. Se on kiva kun voi eläytyä ficiin ja hahmoihin, tällaisessa aika lyhyessäkin tekstissä. Kertoo myös taidokkaasta kirjoittajasta, kun sellainen onnistuu

Hienosti Ainosuke kyllä pitäytyy roolissaan, vaikka mieli tekisi sanoa ja tehdä vaikka mitä. Tadashikin tietysti käyttäytyy juuri niin kuin kunnon sihteeri-koiran kuuluukin. Voisin uskoa, että hän kyllä tietää Ainosuken vain puhuvan, käyttäytyvän roolinsa mukaisesti, mutta niin hän tekee itsekin eikä siksi kyseenalaista ääneen yhtään mitään. Voiiii näitä molempia. Heidän pitäis löytää paratiisinsa yhdessä, sellainen mikä sopii Aatamille ja käärmeelle. Jumalat voisivat suoda heille ainakin sen.

[Grenade]

Oi, olipa tää väkevä teksti! Jotenkin se Ainosuken toive päästä ihan minne vaan pois, vaikka helvettiin asti, tuli todella vahvana lukijalle asti ja tässä koko tekstissä oli tosi intensiivinen tunnelma, vaikka päällisin puolin oltiinkin vain jumalille menossa uhraamaan. Totta kai Ainosuken elämässä on paljon hänestä riippumattomia asioita, joita hänen vain oletetaan tekevän, koska hänen sukunsa maineen takia kuuluu tehdä niin ja jotenkin tuokin, että hän uhraa noinkin suuren summan rahaa, oli yksityiskohtana tosi pysäyttävä ja onnistunut. Totta kai hänen täytyy näyttää ulkopuolelle, että hän ei mitään pikkuhiluja anna eteenpäin.

Tuo hänen toiveensa päästä helvettiin kyllä pysäytti tuolla. En tiedä, mitä oikein odotin, että hän toivoisi jumalilta, mutta tuo kyllä oli tosi onnistunut. Että helvettikin olisi kivempi paikka kuin oma koti ja se, mitä se edustaa, on kyllä järisyttävä ajatus ja vähän sitä jo toivoisi, että Ainosuke pääsisi pois, vaikka se varmasti rankka polku olisikin.

Kiitos kovasti tästä! ^^

[Maissinaksu]

Larjus: Kiitus taas! <3 Ainosuke on kyllä niin kiehtova kaveri, että paras tulla hänestäkin paljon lisää infoa, kun SK8 joskus taas jatkuu. Sitähän fanit toisaalta olettaakin... Tällaiset hahmot, joiden mielenterveys on sellaisessa jamassa, että se on vaarassa lahota kasaan tyyliin yhden haarukan lattialle putoamisesta syntyvän kilahduksen seurauksena, ovat tavallaan pelottaviakin, mutta yhyy kun tarvittaisiin vain paljon rakkautta ja terapiaa. Paljon terapiaa. Tadashin rooli lähes kirjaimellisena tukipilarina on niin pahuksen katkeransuloinen, ja vaikka sen merkitystä ei tässä tarinassa tarkasteltukaan, varmaan Tadashikin herkkine vaistoineen aistii Ainosuken mielenjuoksun ja tunnetilat.

Heidän pitäis löytää paratiisinsa yhdessä, sellainen mikä sopii Aatamille ja käärmeelle.

Ai saakeli tämä oli upeasti todettu. o.o <33

Grenade: Ainosuke on vähän ajelehtiva vene keskellä merta, eikä ankkurikaan aina toimi kuten pitäisi. D: Voin vain kuvitella, miten autopilotilla hän asioita hoitaa ja jossain kohtaa havahtuu taas, että mitäs sitä olikaan ympärillä meneillään. Reppana kaipaisi niin paljon lämpöä ja terveitä keinoja kanavoida ahdistustaan. Ehkä jumalien rukoileminen onkin laskettavissa sellaiseksi, mutta samalla prosessista henkii niin paljon itseinhoa, että ihan rukousten kuulijoita hirvittää. ^^" Kiituksia kiituksia! <3

- Mai